Kasvattaja
Virallisesti pennun kasvattajaksi merkitään omistamallaan narttukoiralla pentueen teettänyt henkilö / henkilöt. Virallinen kasvattaja antaa pentueelle hyvät lähtökohdat elämää varten.
Kasvatustyö alkaa siitä, että suunnitellaan narttukoiralle pentueen tekoa ja valitaan sopiva uros.
Emän odotusaikana on erittäin tärkeää emän hoito.  Niin kuin olemme usein sanoneet.  "Sitä on pennut mitä emä syö".  Ja tämä tarkoittaa sitä, että emää on syötettävä jo odotusaikana huomattavasti paremmalla ruoalla.  On taattava, että pennut saavat hyvät lähtökohdat elämään. 

Pentujen synnyttyä on huolehdittava sekä emästä, että pennuista luovutusikään asti. Kuitenkaan hyvän kasvattajan työ ei pääty vielä tähän.  Hyvä kasvattaja on uusien omistajien tukena niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa, pennun kotiutumisesta koko sen elämän ajan, sikäli kun pennun omistajat ovat halukkaita yhteistyöhön. 

Kasvatustyö

Kun hyvä perusta pennun elämälle on tehty virallisen kasvattajan luona tulee muistaa, että
se todellinen kasvatustyö tehdään pennun kodissa, ei kasvattajan luona. Pennunottaja on avaintekijä siihen, millainen pennusta tulee aikuisena. Useimmat käyttäytymishäiriöiksi määritellyt ongelmat syntyvät koiran kasvuiässä, joten  vastuu koiran kasvatuksesta uudessa kodissa  on  melkoinen.

Kasvatus ja koulutus

Kasvatusta ja koulutusta ei saa koskaan sekoittaa keskenään, sillä ne ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka ne ajoittain sivuavat toisiaan hyvinkin läheltä. Kasvatus on koiran jokapäiväistä elämää, joka alkaa koiran syntyessä. Alussa kasvattajina ovat koiran emo, pentuesisarukset ja pennun syntymäympäristön eri tekijät. Myöhemmin samaa virkaa hoitavat pennun uusi koti, elinympäristö ja omistaja. Uudesta omistajasta pitäisikin tulla pennun elämän keskipiste.  Pitää muistaa että pentu joka tulee uuteen kotiin ei ole mikään pieni vauva vaan esikouluikäinen pieni koira jota pitää alkaa kasvattamaan siitä päivästä kun se uuteen kotiin tulee.

Ja niin kuin olemme aina sanoneet pennun tulee tietää paikkansa, eli se on alimpana lauman jäsenenä.  Mielellään koira johtajan roolinkin perheessä ottaa, mutta sen jälkeen koiran elämä on hyvin ristiriitaista, se kun ei osaa käydä jääkaapilla hakemassa itselleen ruokaa.


Koiranpentu on hyvin kasvatettu, kun se osaa ehdottoman varmasti käskyt tänne ja ei. Pennun luoksetulo-opetus aloitetaan sisällä, rauhallisessa tilanteessa. Kutsu pentua innostavalla äänensävyllä luoksesi ja heti sen tultua kosketusetäisyydelle palkitse se makupalalla ja hyväilyillä. Toista harjoitusta sattumanvaraisesti pitkin päivää äläkä anna makupaloja muissa tilanteissa. Anna koiran ruokakin  palkkioksi luokse tulosta. Muista, että koiranpennun tulee totella ihmisemonsa kutsua yhtä varmasti kuin villikoiran- tai sudenpennun omansa. Villissä luonnossa vitkastelu voi johtaa hengenlähtöön, niin myös pahimmassa tapauksessa kotikoirallakin.

Ei-sana on aivan yhtä tärkeä kuin tänne-sanakin. Tällä kieltosanalla on tarkoitus saada pentu lopettamaan se toiminta, jota se parhaillaan on ollut tekemässä (esim. kenkien pureminen). Jos kielto ei tehoa, ota pentua niskasta kiinni ja ravista napakasti toistaen ei-sanaa.  Pennun säikähtäessä ja ehkä vinkaistessakin siirry pois pennun luota ja kutsu sitä ystävällisesti. Kun pentu tulee, kehu ja helli sitä. Tämä kaikki on loogista toimintaa. Luonnossakin emo murahtaa liian raisulle pennulle (murahduksen vastatessa ei-sanaa) ja jos pentu ei tottele, emo ottaa sitä niskasta kiinni ja ravistaa nopeasti. Rankaisemisen jälkeen emo siirtyy pois pennun läheisyydestä ja "teeskentelee" välinpitämätöntä, jolloin pentu epävarmana tulee emonsa luo hakemaan hyväksyntää. 
Kun kieltäjänä on perheen lapsi kannattaa ei sanan sijasta murahtaa niin kuin emokin tekee.  Lapsen ääni on usein niin kirkas, että pentu ei ymmärrä sitä kielloksi.

Jos koirasi tottelee  käskyjä tänne ja ei, voit liikkua missä tahansa koirasi kanssa, sinun ei todellakaan tarvitse pelätä uusia paikkoja eikä tilanteita.  Ja missä liikutkin saat varmasti kehuja hyvin käyttäytyvästä koirasta.

Koulutus on erilaisten temppujen opettamista koiralle: istu, maahan, nouda, seuraa, paikalla jne.

Lagotto on erittäin pehmeä, herkkä ja oppivainen koira.  Koska lagotto rakastaa älyllistä toimintaa ja kaiken uuden oppimista, kannattaa lagotolle mielestämme opettaa erilaisia temppuja.  Suurin osa niistä onkin sellaisia joista on hyötyä elämän eri tilanteissa. esim. yllä mainitut.

Mutta on aivan hauska opettaa koiralle lisäksi myös jotain aivan muuta, ehkäpä vähän hassuakin.  Kun menet koirasi kanssa kylään ja sanot jossain vaiheessa koiralle esim. nuku, menee koira heti selälleen, pistää silmät kiinni ja on nukkuvinaan, tai ihan mitä vaan omistajan mielikuvitus keksiikin. On siinä ihmisillä ihmettelemistä kuinka se tuonkin ymmärtää.

Aussi on huomattavasti kovempi luonteinen - siis terrieri, mutta se rakastaa myös uuden oppimista.  Aussipentu kuitenkin on niin vilkas, että se ei jaksa opiskella kovinkaan kauaa samaa asiaa.  Yht´äkkiä se keksii mielestään tosi mahtavan jutun - ja sillä hetkellä on isännän/emännän jutut unohtuneet.  Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei aussiakin saisi oppimaan.  Se vain vaatii hieman pitempää pinnaa ja myös aimo annoksen huumorintajua.  On huomattava, että ausseista löytyy myös TOKO-valioita (tottelevaisuuskoulutus) ja agilitykentällä niitä tapaa myös paljon .

Minulla on se onni, että voin olla kotona ja tämän vuoksi voinkin hoitaa koiriani aina täysipainoisesti.  

Kaikki koirani ovat kotikoiria, eli minulla ei ole erillistä kennelrakennusta koirille.  Näin pystyn kokoajan ohjaamaan ja hoitamaan niitä.
Pihani on aidattu jossa ne voivat oleskella niin paljon kuin haluavat. Remmilenkkejä teen niiden kanssa kerran päivässä ja lisäksi kerran päivässä ne saavat juoksennella vapaana läheisessä metsässä.

Ruokana käytämme koirillemme lähinnä Royal Canin  sekä James Wellbeloved koiranruokia.  Lisäksi ne saavat reilusti raakaa lihaa sekä juureksia.

Ulkoilla koirani saavat niin paljon kuin haluavat, kesäisin ovet ovatkin aina avoinna, mutta talviaikaan olen naureskellen todennut olevani portsari. Yksi sisään, kaksi ulos, kaksi sisään kolme ulos...

Kaikki koirani viettävät normaalia koiran elämää, osa koirista viihtyy hyvin saunassa ja kun ne näkevät minun lähtevän  kylpytakki päällä saunaan, on vauhti päällä, että varmasti on ensimmäisenä saunan ovella odottamassa. Välillä tungos on niin valtava, että minulla on täysi työ mahtuakseni itse ylälauteille.

PENNUT
 
Pennut syntyvät makuuhuoneessani jossa ne viettävätkin turvattua ja rauhallista elämää ensimmäiset kolme viikkoa.  Näin pystyn niitä valvomaan 24h/vrk.
Ensimmäisen viikon aikana pyrin pitämään makuuhuoneen lämmön reilussa 24-30 asteessa. Myönnettäköön, että itsellä on tosi vaikea nukkua tällaisessa "saunassa", mutta se on erittäin tärkeää pienille pennuille.
Madotan pennut ja emän säännöllisesti kahden viikon välein.  
 Kolmen viikon iässä pentujen elintila laajenee. Näin ne tottuvat kaikkiin kodin ääniin jo pennusta.
3-4 viikon iässä pennut alkavat syödä myös kiinteää ruokaa.
Totutan ne heti hyvin liotettuun Royal Canin penturuokaan koska näin ne varmasti saavat kaikki vitamiinit ja muut tärkeät hivenaineet kasvua varten.
Kuivamuonan lisäksi pennut saavat päivittäin raakaa jauhelihaa tai kanaa sekä tietysti piimää tai viiliä.
Puuroa jauhelihan kanssa emme pennuille anna. Olisihan  se edullista penturuokaa, mutta itse en tätä kannata koska puurossa ei varmaankaan ole kasvulle tarvittavia vitamiineja.  

Viiden viikon iästä opetan pennut ulkoilemaan.
Joka aamu ensimmäisenä kannamme kaikki pennut ulos aamupisulle.
Ulkoilutan niitä päivittäin useita kertoja, aina kun ne heräävät, ruokailun jälkeen ja vielä viimeiseksi iltapisulle ennen nukkumaan menoa.
Näin pennut ovat jo tottuneet tekemään pisut ja kakat ulos uuteen kotiin lähtiessä  ja uusilla omistajilla on helppo työ jatkaa tätä opettamista kun hyvä alku sisäsiisteydelle on jo annettu kasvattajan luona.

Punatassun pennut luovutetaan rekisteröityinä, madotettuina, tunnistusmerkittyinä ja eläinlääkärin tarkastamina. Lisäksi pennut on pentutestattu ja näin ne saavat yksilölliset ohjeet elämän alkutaipaleelle. Pennun mukana saatte tuhdin tietopaketin rodusta ja sen hoidosta sekä pienen "startti-pakkauksen". Kasvattaja liittää teidät myös niin halutessanne Suomen Lagottoklubin jäseneksi maksamalla ensimmäisen vuoden jäsenmaksunne. Jäsenyyden myötä kotiinne ilmestyy neljä kertaa vuodessa Lagotto-lehti, josta löytyy hyödyllistä ja hauskaa luettavaa.
 
Pennun täytettyä 3-4 kuukautta voitte tuoda hänet ilmaiseen pentutrimmaukseen. Samalla on mahdollisuus vaihtaa kuulumisia ja mahdollisesti tavata myös pentuesisaruksia perheineen! Trimmaan kasvattejani myös jatkossa. Toivon muutenkin, että minulta pennun hankkineet pitäisivät jatkossakin yhteyttä. Kasvattajana olen valmis tarjoamaan apuni ja tukeni kaikissa yhteiselämänne vaiheissa. Mikäli haluat tietää enemmän, älä epäröi ottaa yhteyttä.

 Noudatan Suomen Kennelliiton Kasvattajasitoumusta

Tässä muutama ajatus ennen lopullista päätöstä.

Muistathan, että koira on kaverinasi ehkäpä 15 vuotta, hyvällä tuurilla jopa pidempään.  Sitouduthan hoitamaan koiraasi kaikki nämä vuodet.

Rahan kulu ei lopu pelkkään koiran hankintaan, vaan oikeastaan vasta alkaa siitä.  Muistathan, että koiran elämään kuuluu mm. hyvä ruokinta ja säännölliset rokotukset. Harrastukset koirasi kanssa maksavat myös jonkin verran.

Oletko valmis lähtemään ulos lenkille koirasi kanssa säällä kuin säällä useamman kerran päivässä ja tämän lisäksi aktivoimaan ja kouluttamaan koiraasi.

Mikäli vielä olet kiinnostunut pennusta niin toivoisin yhteydenottoa puhelimitse tänne Punatassulaan.  En mielelläni vastaa sähköpostilla tehtyihin pentuvarauksiin, koska mielestäni suora kontakti on miellyttävämpi tapa keskustella mahdollisten uusien koiran omistajien kanssa.  Toivoisin myös, että sinulla olisi mahdollisuus tulla tutustumaan minuun ja koiriini, koska tällä lailla luomme jo alusta alkaen hyvän kontaktin kasvattieni uusiin koteihin.


Yhteystiedot
Riitta Häyrynen
Puh: 040 - 749 8603

Koiran koulutusKoiran koulutus aloitetaan pentuna heti, kun se tulee taloon. Myös vanha koira oppii uusia temppuja, mutta se vaatii aikaa ja vaivaa. Kouluta koiraasi kohtuudella, koiraa koulutetaan sen koko elämän ajan, mutta ei koskaan paljoa kerralla. Varsinkin pennun koulutuksessa on tärkeää, ettei sitä väsytetä siihen. Pentua on myös syytä palkita aina, koska nuori pentu kyllästyy hyvin äkkiä, jos se ei saa kiitosta. Muista kiittämisessä kuitenkin kohtuus.

Useilla pennuilla saattaa olla huonoja tapoja, eikä näihin tapoihin kiinnitä edes huomiota ennen kuin koiraa kasvaa aikuiseksi ja tavat alkavat olla jo suurempia ongelmia. Kiinnitä huomio koiran käyttäytymisessä seuraaviin asioihin jyrsiminen, pöydästä kerjääminen, ihmisiä vasten hyppiminen, hihnassa vetäminen. Tämän osion lopusta löydät lisäksi muita ohjeita.

Jyrsiminen

Yritä välttää tilanteita, joissa koira saattaisi alkaa jyrsimään vääriä paikkoja. Muista, että pentu tekee kaiken uteliaisuudesta, se ei välttämättä ymmärrä tehneensä mitään väärää. Pennut tarvitsevat myös jotain mitä purra, jotta hampaiden puhkeaminen helpottuisi. Jos pentu jyrsii paikkoja sano sille "Ei" ja anna sille sen jälkeen puruluu, jotta se unohtaisi kiellettyjen paikkojen pureskelun. Aikuisella koiralla jyrsiminen johtuu yleensä siitä, että koira on jätetty liian pitkäksi aikaa yksin tai et kiinnitä siihen huomiota. Se saattaa pureskella huonekaluja, repiä kaiken hajalleen tms. Jos jätät koiran yksin kotiin, anna sille tekemistä, piilota vaikkapa sille makupaloja, anna pari luuta, jätä radio päälle tms.

Pöydästä kerjääminen

Koira ei osaa kerjätä ruokaa pöydästä vaan se kerjää alkuun huomiota. Jos ei halua koiransa kerjäävän pöydästä, siihen ei pidä kiinnittää edes huomiota. 
 

Ihmisiä vasten hyppiminen

Pentu tervehtii emoaan ja pyytää siltä ruokaa hyppimällä sitä vasten ja nuoleskelemalla sen suuta. Pennulle on siis luonnollista käyttäytyä näin. Pentu kannattaa kuitenkin opettaa siihen, että ihmisiä vasten ei hypitä, koska aikuisen koiran tapana se varmasti on monen mielestä erittäin epämiellyttävää. Kokeile kyykistyä aina, kun tulet jostain ja pentu alkaa riemuissaan hyppiä. Jos pentu hyppii sinua vasten, kiellät sitä. Kun se taas on maassa kaikilla neljällä jalallaan, kehu sitä.

Hihnassa vetäminen

Jotkut pennut saattavat vetää hihnassa. Hihnan vetäminen tuntuu erityisen epämiellyttävältä, jos koira on suurikokoinen. Kuitenkin juuri isojen koirien, kuten tanskandogin, kanssa pitää pärjätä ulkona, joten hihnassa vetämisestä olisi syytä päästä eroon.

Pennun koulutuksessa ehkä paras tapa opettaa se olemaan vetämättä on, että pennun vetäessä pysähdytään ja odotetaan niin kauan, kunnes pentu palaa luokse ihmetellen, miksi ei liikutakaan eteenpäin. Sen jälkeen jatketaan matkaa, kunnes koira alkaa taas vetää, jolloin pysähdytään ja odotetaan. Sama toistetaan aina, näin koira oppii ajan myötä, että hihnan pysyessä löysällä mennään myös eteenpäin.

Muita ohjeita

Koira on myös erittäin tärkeä opettaa seisomaan paikallaan harjauksen ja pesun ajan, istumaan kynsien leikkuun ajan ja näyttelyjä varten myös seisomaan paikallaan.

Eläinlääkärissä käynnin ja näyttelyiden takia on tärkeää, että koira totutetaan siihen, että vieras ihminen voi tutkia sen hampaita ja rakennetta.

Koiralle olisi hyväksi myös opettaa sitä tottelemaan joitain käskyjä, kuten istuminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, seisominen, maahanmeno, vapaana seuraaminen, oikealle, vasemmalle, vapaa, irti, noutaminen, hyppääminen, etsiminen ja pysähtyminen on hyödyllinen vaikkapa jos koira ryntää autotielle. Kaikista tärkeintä on, että koira ymmärtää mitä EI tarkoittaa.

Aktivointitemppuja

Opeta näiden ohjeiden avulla koirallesi uusia aktivointitemppuja

Jos tämän sivun kaikki aktivointitemput on jo opittu, voit siirtyä seuraavalle sivulle. Sieltä löytyy lisää mukavaa puuhaa koirallesi ja Sinulle.

PALLON PYÖRITTÄMINEN

- tämä on erittäin vaativa temppu palloja rakastavalle koiralle

- voidaan tehdä sisällä tai jos koira on sairas

- koiran on osattava maata paikoillaan ennen tempun harjoittelua. Jos koira nousee ylös, kiellä ystävälliseen sävyyn. Jos se tekee jotakin ihan muuta, esim. rapsuttaa, istu edelleenkin koiran edessä ja odota hiljaa.

- ohjesanoina: pukkaa pallo, kieritä pallo, anna pallo

- kaikissa aktivointitempuissa voit keksiä ohjesanoiksi vaikka kuinka huvittavia sanoja!!

Opetus:

Koira maahan ja pallo etutassujen väliin. Sano ohjesana. jos koira nousee, kiellä lempeästi. Jos se alkaa leikkiä pallolla, kiellä. Kun se laittaa kuonon pallon päälle, kehu heti. Usein, aivan sattumalta, se onnistuu tönäisemään pallon pyörimään. Kehu pienimmästäkin etenemisestä. Harjoittelu kestää kauan... 

SUUN PESEMINEN

- hyvä alkeisharjoitus

- koiran nuolaistava suupieliään

- kerjäävän koiran voi pyytää nuolaisemaan kuolan suupielistään

- palkitsemisen on oltava tosi nopeaa, muuten koira ei tajua mistä palkitset

- ohjesana: pese suu, nuolaise jne.

Opetus:

Näytä koiralle jotain "ylihyvää" makupalaa ja sano ohjesana. Ennemmin tai myöhemmin kieli tulee ulos ja nuolaisee suupieliä. Nyt sinun on salamannopeasti palkittava se. Aluksi se ei ymmärrä mistä oli kysymys, koska kielen toiminta on herkkä refleksi. Kun palkitset sen aina juuri silloin kun kieli nuolaisee, se oppii pian ymmärtämään tarkoituksesi.

Vaikeampi versio: Kun koira on oppinut edellisen tempun, voit pyytää että koira nuolaisee suunsa kunnolla tai useita kertoja.

HANKALIA MAKUPALOJA

- hyvä harjoitus jos et kerkeä viemään koiraasi ulos

- ÄLÄ KÄYTÄ KEITTIÖN PARHAIMPIA VÄLINEITÄ (ne saattavat mennä rikki)

- ohjesanoja: ota, ole hyvä jne.

- näihin temppuihin tarvitaan todella hyviä makupaloja

- tähän temppuun ei yleensä tarvitse opetusta, yleensä koira tajuaa sen itsestään

- ensin voit laittaa makupalan purkin alle ja antaa koiran ITSE etsiä se sieltä

- sitten voit vaikeuttaa temppua kun se on oppinut edellisen, laita purkkiin kansi ja jätä yksi nurkka auki

- muoviseen ketsuppipulloon piilotettu makupala on jo todella vaikea

- sitten kun koira on ratkaissut kaikki edelliset temput, voit laittaa kaksi purkkia sisäkkäin ja laita makupala alimmaisen purkin väliin

- samoja harjoituksia voi tehdä myös pyyhkeen ja maton avulla Muista pyyhkeen ja maton läpi ei saa mennä!  

KERTAKÄYTTÖISIÄ PULMIA

         - Poisheitettävistä pakkauksista voit rakennella koirallesi visaisia tehtäviä.

- Harjoituksissa saattaa syntyä kuitenkin hieman sotkua.

- Ohjesanat samoja kuitenkin kuin edellisessäkin tehtävässä.

- Tässä esimerkkejä mihin voit laittaa makupalan: kirjekuori, karkkiaskit, vessa- ja talouspaperirullat.

- Vaikeuttaa voit teippaamalla esineen kiinni tai laittamalla esineitä sisäkkäin.

- Kaikkein vaikein versio on kun piilotat esineen vielä jonnekin.

TASSUN ANTAMINEN

- Ohjesana: anna tassu, päivää, kiitos jne.
 

Opetus:

Laita käsi vaikka nyrkissä koiran eteen ja nyrkkiin makupala, heti kun koira
alkaa haroa tassulla kättäsi, kehu ja palkitse. Vaikeuta koko ajan eli nosta
kättäsi ylemmäs ja lopulta ilman kättä, pelkällä ohjesanalla. Ensin
harjoitellaan toista tassua ja sitten toista. Muista, että tassujen tulee olla
erinimiset. Vasta sitten voit vaatia, että se antaa oikeaa tassua. 


VILKUTUS 

- Ohjesana: heihei, vilkuta jne.

Opetus:

Samoin kuin edellinen, mutta nostetaan kättä koiran korvan tasolle pikkuhiljaa
ja sitten koira osaa jo vilkuttaa kerran. Pyritään siihen, että se toistaisi
liikkeen kaksi kertaa peräkkäin.  


SIKSAKKI
- Hyvä lämmittelyharjoitus esim. ennen agilitya
- Ohjesana: pujottele jne.


Opetus:

Aloita sijoittamalla koira sivullesi. Laita se oikealle puolelle, jos epäröit
sen sekoittavan tehtävän sivulle- harjoitukseen. Esimerkissäni lähtö on
vasemmalta puolelta. Aseta oikea jalkasi eteen siten, että koira voi kulkea sen alta. Pidä oikeassa kädessä jotakin houkuttelevaa. Näytä sitä ”tunnelin” toiselta puolelta ja houkuttele ohjesanallasi. Kun se on tullut läpi, anna palkinto ja kehu. Tee samoin toisinpäin. Astut askeleen eteenpäin vasemmalla jalallasi ja otat uuden makupalan vasempaan käteesi ja houkuttelet koirasi  jalkasi alta. Muutaman onnistumisen jälkeen lisää vaatimustasoasi ja anna makupala vasta kun se on kulkenut kahden ”tunnelin” läpi. Lopuksi voit kävellä normaalia vauhtia ja koira kieppuu askel askeleelta jalkojesi välissä!!! 


KIERTÄMINEN


- Tarpeellinen harjoitus, myös käytännön elämän kannalta.
- Voit säästyä kiertämästä puita ja muita tolppia. Koirasi kiertää ne ja saa
samalla aktivointia. 
- Ohjesana: kierrä, jne. 


PANNAN LAITTAMINEN
 

- Helpottaa huomattavasti ulos lähtöä kun koira osaa itse pujottaa pannan
kaulaansa.
- Harjoitellaan ensin pannalla joka pysyy pyöreänä.
- Ohjesana: laita panta jne.

Opetus:

Sano ohjesana ja pidä pantaa koiran edessä. Houkuttele se pistämään päänsä läpi
kun pidät makupalaa pannan toisella puolella. Toista tämä muutaman kerran ja
koirasi ymmärtää pian tarkoituksesi. Jos lähdet aina pannan laittamisen jälkeen
lenkille, koira pitää sitä hienona palkintona.  


TASSUN NOSTAMINEN HIHNAN YLI

- Koira osaa itse selvitellä jalkoihin sotkeutuneen hihnan.
- Ohjesana: nosta tassua, hihna, selvitä sotku jne.

Opetus:

Yksinkertaisinta on sanoa ”nosta” ja samalla kiristää hihnaa vasten sitä tassua joka on nostettava. Harjoittele järjestämällä sotku tahallasi. Polvistu ja kannusta kovasti kun se on onnistumaisillaan. Kiristä hihnaa matalalla, lähellä maata. Kun tassu nousee, kehu kovasti ja palkitse, nouse seisomaan vähitellen, jotta koira oppisi tekemään tämän myös sinun seisoessasi.
 

Turkin hoito

Lagoton turkki on helppohoitoinen. Sitä ei saa kammata. Kun pitää turkin noin 4-5 cm pituisena, ei takkuja muodostu kovin helposti. Jos takkuja tulee, ne voi karstata tai kammata auki tai leikata kokonaan pois, esim. korvien taakse tulevat pienet paakut.

Turkin voi leikata tavallisilla terävillä saksilla noin kerran kuukaudessa latvat poistaen. Se leikataan koiran ääriviivoja seuraten muualta paitsi päästä. Kuonon ja pään karvat jätetään hiukan pitemmiksi.

Häntä leikataan porkkanan malliseksi, eli tyvestä paksummaksi päähän ohenevaksi.
Hännänpäässä kasvava tupsu leikataan pois.

Korvalehden ulkopuolelle kasvavat karvat leikataan pois korvan muotoisesti. Tarkasta korvat joka viikko ja nyppäise pois korvakäytäviin kasvavat karvat. Tarvittaessa korvapesuun sopii mm. apteekista saatava Epi-otic. Pesun jälkeen älä käytä pumpulipuikkoa, mutta kuivaa korvat pumpulilla. 

Kuonon ympärillä olevat karvat saa kammata viikottain, koska ne eivät kiharru samalla tavoin kuin rungossa oleva karva.   Näin niistä saadaan pois samalla niihin mahdollisesti tarttunut lika.
Silmien edestä saa leikata karvat lyhyiksi siten, että silmät näkyvät.

Tassujen ympäriltä karvat leikataan lyhyiksi. Myös tassujen pohjissa kasvavat karvat kannattaa leikata pois koska ne ajan mittaan alkavat muodostaa anturoiden väliin paakkuja joissa voi sisällä olla muun muassa hiekkaa tai pieni kivi. Tällöin ne tulehtuvat helposti.

Muutaman kerran vuodessa riippuen karvan laadusta kannattaa lagotto karstata perusteellisesti, jolloin ylimääräinen pohjavilla irtoaa. Turkin aukaisun jälkeen koira on aina pestävä tai kasteltava perusteellisesti.

Lagoton karva hylkii likaa, joten sitä ei tarvitse pestä kuin muutaman kerran vuodessa. Pesuun sopivat koirien shampoot. Turkin voi huuhdella koirille tarkoitetulla hoitoaineella.

Pesun jälkeen turkista puristellaan liika vesi pyyheliinaan ja turkin annetaan kuivua itsekseen. Turkki ei kiharru oikein, jos se föönataan ja siihen tulee helpommin takkuja.
 



KUVIA PÄÄN LEIKKAUKSESTA

Vapaa suomennos:


Punatassun Giuditta Farnie  suomalainen lagotto

Varmasti sen nimi on hieman outo ollakseen lagotto, mutta loppujen lopuksi Giuditta tulee kaukaa Suomesta selittää sen omistaja Monica Benelli, kennel Del Granaio dei Malatestan omistaja.
Giuditta on lähtöisin Kennel Punatassusta Riitta Heiriseltä joka on tehnyt yhteistyötä noin 10 vuotta Italialaisten kasvattajien kanssa ja Giuditta on Italialaisten vanhempien tytär.
Olimme yhteydessä erääseen rakkaaseen ystävään, lagotto kasvattajaan, saadaksemme pennun ja hän arveli, että Giuditta joka saapui Suomesta muutama viikko sitten olisi oikea pentu meille.

Onko totta, että Giuditan ansioluettelo on hyvin kattava?  Onko hän voittaja joka muistetaan todella mielihyvällä?

Kyllä, Giuditta on todellakin San Marinon Junior valio, Etelä Italian Junior valio, Euroopan Juniorvoittaja, Kansallinen Juniorvoittaja, Maailman Juniorvoittaja, Puolan Juniorvoittaja, Italian muotovalio (vain 19 kk:n vanhana), Euroopan voittaja -07 Zagrebissa, Luxemburgin valio 2008, Montenegron valio -08, San Marinon valio -08 (vahvistuksessa), ja Kansainvälinen muotovalio (vahvistuksessa).

Kaikki koiramme on valmistanut ja esittänyt Fransesco Fasanelli ja alusta alkaen meillä on ollut ensiluokkainen motiivi työskentelyyn. Hän on tullut välttämättömäksi,Tänään hän ei ole enää vain handlerimme, vaan myös ystävä jonka kanssa jaamme tärkeät asiat.
Paras ja jännittävin voittomme oli vähän aikaa sitten Luxemburgin kansainvälisessä näyttelyssä: Giuditta oli RYP1, sijoittuen siten kymmenen parhaan joukkoon 5.550 koirasta.

Lagotto on perinteisesti tryffelikoira. Onko Giuditta taitava myös työskentelemään?

Niin kuin  kaikki koiramme, myös Giuditta työskentelee ja rakastaa mennä etsimään tryffeleitä.  Hän etsii erittäin eloisasti, kuitenkin noudattaen aina johtajan käskyjä ja on halukas löytämiseen.

Mitkä ovat sen vahvuudet?

Varmasti voisi sanoa rodun tyypillisen luonteen, jonka sitä paitsi ovat kaikki tuomarit todenneet.
Giuditta on aina iloinen, leikkisä, erittäin älykäs, ei koskaan arka, sen häntä on aina liikkeessä!  Luonteen lisäksi sillä on mitä parhain rakenne, ketterä ja eleganssi liike, mutta ennen kaikkea hänen sisunsa ja halunsa erottua kehässä on se mitkä tekevät siitä meidän suuren Giudin.

Mitä tuomarit hänessä näkevät.

Eräs tärkeä tuomari Giovanni Morsiani, Lagottoklubin puheenjohtaja ja rodun spesialisti on arvioinut Giuditan juuri ja juuri 18 kk:n vanhana.
Oikea koko, feminiininen hyvin harmooninen. Pää/runko/raajat oikeanlaiset. Erinomainen väritys. Hyvä kallo-osa, oikea saksipurenta, kirsussa hyvä pigmentti, hyvän muotoiset silmät ja tyypillinen ilme. Kaula tulee hyvin esille. Erinomaiset säkä, ylälinja ja selkä. Hyvät kulmaukset takana ja edessä, Erittäin hyvät jalat.  Liikkuu erittäin hyvin erinomaisin takapotkuin. Oikean tyyppinen jolla loistava tulevaisuus.

Lagotto romagnolo ja pälvikaljuus. Julkaistu SuKoKa-lehdessä sekä Lagotto-lehdessä vuonna 2011.

Teksti: Riitta Häyrynen


Lagotoilla on vuosien mittaan tavattu jonkin verran ns. pälvikaljuutta, jonka yhteydessä kaikki karva on lähtenyt osasta runkoa tai kyljissä karva on kasvanut erittäin heikosti. Seuraava artikkeli ei pyri olemaan lääketieteellisesti ”oikeassa”, vaan ainoastaan kuvaamaan muutaman omakohtaisen kokemuksen asiasta.

Lagottojen perinnöllinen ongelmako?

Tuntemiani, pälvikaljuudesta kärsiviä lagottoja on tutkittu eläinlääkärissä moneen otteeseen. Niillä on epäilty mm. kilpirauhasten vajaatoimintaa ja SA:ta (Sebaceous adentis joka  on koirien perinnöllinen autoimmuuni-ihosairaus. Sitä esiintyy monilla koiraroduilla. SA aiheuttaa talirauhasten tulehtumisen, mistä seuraa rauhasten surkastuminen ja karvanystyn kuoleminen. SA aiheuttaa karvanlähtöä, ihon paksuuntumista, jatkuvia ihotulehduksia ja suomumaista hilseilyä).
Näiltä koirilta on otettu suuria määrä erilaisia näytteitä ja osa on myös saanut diagnoosin, joka on varmistanut epäilyt. Osalle ei kuitenkaan ole osattua diagnoosia antaa ja karvan lähdön taustalla on epäilty olevan hormonaalisia syitä. Jo 2000-luvun alussa tämä rodulla esiintyvä pälvikaljuus otettiin puheeksi seminaarissa, johon osallistuin Italiassa, lagotto romagnolon kotimaassa. Myös siellä uskottiin sen hormonaaliseen taustaan. Taipumus sairastumiseen näyttäisi olevan perinnöllinen, sillä osa pälvikaljuudesta kärsivien koirien jälkeläisistä kehittää jossain vaiheessa samat oireet.

Suomessakin monta tapausta

Ensimmäiset näkemäni lagotot, joissa nyt puheena olevaa pälvikaljuutta Suomessa tavattiin, ovat Aamuruskon Aurora, Punatassun Brunette ja Punatassun Gianna Nannini. Sukutauluja verrattaessa kaikkien näiden koirien lähisuvusta nousee esiin yksi yhteinen uros, Zartuber, jota voisi siten ehkä epäillä yhdeksi oireen periyttäjäksi, sillä näillä koirilla on eri emät. Toki kantajia on varmasti enemmän, sillä myöhemmin vastaani on tullut myös muita samalla tavoin oireilevia lagottoja, jotka eivät tiettävästi ole Zartuberille sukua. Otos on kaikkiaan pieni ja epätieteellinen, mutta mielestäni aihe on mielenkiintoinen.

Voisiko ruokinta auttaa?

Keskustellessani kerran asiasta Royal Caninin Minnie Vane-Tempestin kanssa, hän ehdotti, että turkkiongelmaisille koirille kannattaisi kokeilla Royal Canin Poodle -kuivamuonaa, joka on kehitetty nimenomaan koirille, joilla turkki kasvaa koko ajan. Tämä ruoka ei ole erityisesti tarkoitettu ihosairauksien hoitoon, mutta sen koostumuksessa on yleisesti huomioitu ihon ja turkin hyvinvoinnin tukeminen sekä ihovaivojen ennaltaehkäisy. Tiedustellessani asiasta tarkemmin, Royal Caninin Henna Söderholm kertoi Poodle-muonasta seuraavasti:

”Poodle -ruokamme valkuaisainepitoisuus on korkea, jotta se tarjoaisi riittävästi rakennusainetta ihon uusiutumiseen ja karvan kasvuun. Erityisesti metioniini- ja kystiini -aminohappojen pitoisuudet ovat korkeammat kuin perus- ja ylläpitoruoissamme. Kyseiset, rikkipitoiset aminohapot ovat tärkeitä karvan keratiinin muodostumiselle. Lisäksi Poodle -ruoassa on runsaasti omega-rasvahappoja, jotka edesauttavat ihon kosteustasapainon säilymistä ja lisäävät ihon uusiutumiskykyä. Myös A-, E- ja kaikkien B-ryhmän vitamiinien määrät ovat tuotteessa korkeat. Kivennäisten osalta ruuassa on karvapeitteelle tärkeän sinkin pitoisuutta korotettu.  Kaikkiaan Poodle -ruoassa on siis pyritty huomioimaan mahdollisimman laajalti ihon kuntoon vaikuttavien ravintoaineiden riittävät määrät. ”

Turkki talveksi, ei voi olla totta!

Uskalsin suositella Poodle-ruoan kokeilemista kymmenelle pälvikaljusta kärsivän lagoton omistajalle. Kaikilla näillä koirilla ruoan vaihtaminen näyttää vaikuttaneen suotuisasti ja karva on alkanut vähitellen kasvaa takaisin.

Auroraborealiksella, joka oli kalju selästä nelisen vuotta, kesti kolmisen kuukautta ennen kuin karvat lähtivät kasvamaan, mutta nyt sillä on jo turkki.  Il Granaio dei Malatesta Achille, joka sen sijaan ehti olla läikikäs vain muutaman kuukauden, sai turkkinsa takaisin jo kuukauden Poodle-ruokinnan jälkeen.  Kaksi lagotoista vaihtoi ruoan takaisin entiseen, jolloin karva alkoi irrota samoista kohdista kuin ennenkin.

Myös Aamuruskon Auroran karva on tällä hetkellä hienossa kunnossa. Tämä koira onkin yksi eniten kaljuuden vuoksi tutkituista lagotoista. Sille on aikaisemmin tuloksetta kokeiltu kaikkea mahdollista ruokaa sekä erilaisia hiven- ja vitamiinilisiä. Se ehti olla ilman turkkia viitisen vuotta ja omistajat olivat jo aivan varmoja, että eivät enää lagottoaan turkissa näe.

 

Olen Marjaana Mäkelä ja työskentelen koiraterapeuttina Uudenmaan alueella. Pidän vastaanottoa ja erilaisia koirakursseja Espoossa ja Nummelassa. Koiraterapeuttina olen työskennellyt vuodesta 2000. Vuosittain vastaanotoillani käy kuutisenkymmentä (joka vuosi enemmän) koiraa ongelmien takia ja kursseilla satoja erirotuisia ja –ikäisiä koiria.

Ensimmäinen vastaanotolleni tullut lagotto oli arka, seuraava omistajaa lähes terrorisoiva pomottaja. Tämä pomottajakoira ei antanut omistajalleen hetkeäkään rauhaa ja lenkillä se roikkui milloin omistajan käsissä, milloin vaatteissa.

Sitten alkoi tulla muitakin, kaikki joko arkoja tai liian riehakkaita. Rehellisesti sanottuna mieleeni hiipi ajatus: mikä saa ihmiset ottamaan lagoton? Yksi syy on varmaankin se, että moni asiakkaistani oli kuvitellut ottavansa oppivaisen ja ihmisiin kiintyvän koiran. Toinen saattaa olla ulkonäkö, lagottohan on hauskan ja erilaisen näköinen. Olen sellaistakin kuullut, että lagotot allergisoivat vähiten.

Oppivainen? Miksi sitten ongelmia? No siksi, että lagotto tosiaankin on oppivainen, mutta monelle liiankin fiksu. Lagotto oppii siis hyvin nopeasti, mistä narusta pitää vetää, että saa tietyn reaktion aikaiseksi. Tarkoittaa sitä, että ne oppivat erittäin helposti ei-toivottuja käyttäytymismalleja.

Lagoton aivokapasiteetti riittää paljoon, ja aivojumppaa pitäisi olla pennusta lähtien, jotta ongelmilta vältyttäisiin. Jos lagotolle jää liian paljon käyttämätöntä kapasiteettia, keksii se sille jotain käyttöä, ja siitä ne ongelmat sitten alkavatkin…. Kun omistaja yrittää ojentaa huonosti käyttäytyvää pentuaan, itsetietoinen ja omasta kehonreviiristään tarkka lagotto saa lisää vettä myllyynsä. Omistajan taltutteluyritykset koira tulkitsee haastamiseksi ja yrittää entistä innokkaammin päästä omaan tavoitteeseensa.

Pentukurssilleni tuli taannoin lagotonpentu, joka pikkuhiljaa oli alkanut käyttää hampaitaan omistajiin enemmän kuin ruoan tai luiden pureskeluun. Tämän koiran kanssa työskennellessäni huomasin, että se oppi asioita niin nopeaan tahtiin, etten meinannut perässä pysyä. Jos se sai itse käyttää päätään, hoksasi se heti, mitä pitää tehdä. Jos taas piti odottaa, tylsistyi se helposti ja alkoi mm. haukkua. Tämän pennun myötä aloin muuttaa alkuperäistä, hieman negatiivistakin, suhtautumistani lagottoihin.

Pidättyväisemmät ja arat lagotot ovat vaikeampia tapauksia kuin liian riehakkaat. Epävarmuus tietyissä tilanteissa johtunee osittain lagottojen rotuominaisuuksista, mutta suuri osa johtuu siitä, että omistajat eivät ole alusta pitäen osanneet olla tarpeeksi tarkkana pennun kanssa siinä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lagotot näyttävät herkästi käyttävän hampaitaan ihmisten pureksimiseen, jos asiaan ei puututa jo heti pentuvaiheessa. Myös koiran nostaminen ja muu pitäminen on joskus lagotoille vastenmielistä.

Yksi ongelma on se, että tietyissä, vaikeissa tilanteissa, omistaja ei käyttäydy johdonmukaisesti ja koiran mielestä johtajan tavoin. Koiramaailmassa johtajatyyppiä on sellainen yksilö, joka ei vähästä hätkähdä eli suhtautuu asioihin rauhallisesti ja eleettömästi. Tällaista johtajatyyppiä sen alapuolella olevat yksilöt mielistelevät. Ihmis-koiralaumassa asetelma on usein toisinpäin ja se aiheuttaa koirille päänvaivaa. Esimerkiksi lagoton protestoidessa raivokkaasti kynsienleikkuuta ja muita hoitotoimenpiteitä, lisää sekaannusta aiheuttaa se, että omistajakin hermostuu. Miksi ? Koska omistaja käyttäytyy tällöin päinvastoin kuin johtajatyyppi.

Jos tilanne on mennyt niin pahaksi, että on vaarana, että koira puree, täytyy aloittaa alusta ja edetä pienin askelin. Positiivinen vahvistaminen on paras konsti, hermostuminen ja koiran rankaiseminen vain pahentavat asiaa. Kostoa koira ei ymmärrä.

Lagotto ei välttämättä sovi jokaiselle ihmiselle niin kuin ei moni muukaan koirarotu, mutta jos haluaa harrastaa ja touhuta koiransa kanssa ja on valmis heti alusta satsaamaan koulutukseen, lagotto on ihan hauska vaihtoehto. Pitää vaan miettiä, kumpi on fiksumpi, koira vai omistaja.

Lagotonpennun kanssa ensimmäisestä päivästä lähtien muista:

selvitä tarkkaan, mitä saa, ja mitä ei saa tehdä

puutu hampaiden käyttöön heti

opeta trimmaus ja muut hoitotoimenpiteet heti: aluksi totuttamalla pentu siihen, että sitä kosketaan joka paikkaan ja että se on kivaa

palkkana kannattaa käyttää makupaloja = tehdä kaikesta kivaa koiralle

sosiaalista = vie pentua muuallekin kuin omalle pihalle

osallistu koirakurssille

opeta koirasi rentoutumaan ja sietämään tylsyyttä

jätä huomioimatta kaikki, mitä et halua koirasi tekevän ja palkitse kaikesta, jota haluat koirasi tekevän: leikit pennun kanssa ja se puree käsiäsi à lopeta leikki à pentu lopettaa puremisen à palkkaa makupalalla tai jatka leikkiä

Mukavia hetkiä karvanaamojen kanssa

toivottaa koiraterapeutti Marjaana Mäkelä,

www.koirakurssit.com

Mennään näyttelyyn!
 
 Lähes kaikki koirista kiinnostuneet ihmiset ovat jossain vaiheessa käyneet koiranäyttelyssä. Minäkin olin käynyt niissä kymmeniä kertoja katselemassa eri rotuisia koiria, hipelöimässä myytäviä koira-aiheisia tavaroita ja ihmettelemässä väen paljoutta. Kun sitten tuli aika ilmoittaa oma koira näyttelyyn, ei minulla kuitenkaan ollut aavistuskaan mitä siellä näyttelyssä oman koiran kanssa oikeastaan tehdään. Vaikka kuinka seuraisi kehänlaidalla koiria handlereineen jää paljon huomaamatta, varsinkin mitä kaikkea koiran näyttelykuntoon saaminen vaatii. 
 
Näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus 
Näyttelyt ovat alun perin kehitetty löytämään jalostukseen rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan rodun parhaat yksilöt. Tänä päivänä näyttelyt ovat kuitenkin suosittu harrastus. Isoimpiin näyttelyihin osallistuu jopa 5000 koiraa. Suomen suurin näyttely on tähän mennessä ollut Maailman Voittaja näyttely vuonna 1998, johon oli ilmoitettu yli 15 000 koiraa. Näyttelyissä arvioidaan koiran liikkuminen, rakenne, rodunomaisuus, turkki, käyttäytyminen ja yleisvaikutus. Näyttelyyn voivat osallistua kaikki yli 9 kk ikäiset tunnistusmerkityt puhdasrotuiset koirat, joilla on vaadittavat rokotukset. Uroksilla pitää olla molemmat kivekset. 

Tunnistusmerkinnäksi käy tatuointi tai Indexel- tai Datamars-mikrosiru. Näyttelyyn sisälle mentäessä tarkistetaan koiran rekisteripaperit, joista nähdään, että tunnistusmerkintä vastaa rekisteripaperiin merkittyä koiraa. Tunnistusmerkinnät tarkastetaan vain pistokokein.

Rokotukset 
Rokotukset tarkistetaan jokaiselta osallistuvalta koiralta. Koira tulee olla rokotettu vähintään kaksi kertaa penikkatautia vastaan ja jälkimmäisen rokotteen tulee olla vähintään kaksi viikkoa vanha. Lisäksi koira pitää olla rokotettu raivotautia vastaan ja ensimmäisen rokotuksen tulee olla vähintään kaksi viikkoa vanha. Nämä molemmat rokotukset ovat voimassa alle vuoden ikäisellä koiralla vuoden ja yli vuoden ikäisenä rokotetuilla koirilla kaksi vuotta. (Luolakokeissa ja -metsästyksessä käytetyillä koirilla raivotautirokotus on voimassa aina vain vuoden kerrallaan.) Koira, jolla on jokin tarttuva tauti tai ulko- tai sisäloisia ei saa osallistua näyttelyyn. Eläinlääkäritarkastukset suoritetaan pistokokein. 

Mitä, missä, milloin? 
Kaikki Suomessa järjestettävät näyttelyt ilmoitetaan Suomen kennelliiton kotisivuilla sekä Koiramme lehdessä. Siellä kerrotaan missä näyttely järjestetään, mitkä roturyhmät ovat mukana, kuka on minkäkin rodun tuomarina, mihin päivämäärään mennessä koira pitää ilmoittaa ja mitä ilmoittautuminen maksaa. Ilmoittautuminen on tehtävä joko postitse tai sähköisesti Kennelliiton hyväksymällälomakkeella, joka on maksuineen toimitettava näyttelytoimikunnalle ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Sekä maksupäivän että kirjeen postileiman päiväyksen on oltava viimeistään ilmoittautumisajan päättymispäivä.

Match Showt, eli leikkimieliset koiranäyttelyt löydät mm. Koirat.comin tapahtumakalenterista tai muista netistä löytyvistä tapahtumakalentereista.

Luokkajako 
Kaikissa virallisissa luokissa tuomari antaa koiralle laatuarvostelun. Junioriluokan koira voi saada tuomarilta joko SA:n (sertifikaatin arvoinen) tai KUPI:n (kunniapalkinnon). KUPI:n saanut koira on tuomarin mielestä erinomainen ikäisekseen, mutta ei kuitenkaan muotovalion arvoinen. 

Koira voi kasvattaja – ja jalostusluokkaa lukuun ottamatta kilpailla vain yhdessä
laatuarvosteluluokassa, joka ilmoittajalla on mahdollisuus valita sääntöjen mukaan.
Urokset ja nartut arvostellaan erikseen lukuun ottamatta rotunsa paras- kasvattaja- ja
jalostusluokkia, ryhmäkilpailuja ja Best in Show -kilpailua.
Koira voidaan ilmoittaa vain yhteen seuraavista luokista (a-h)
a) Pikkupentuluokka (BABY) kilpailuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä
täyttävät viisi kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet seitsemää kuukautta. Tuomari voi antaa
kunniapalkinnon pennuille, jotka hän katsoo sen arvoisiksi. Pikkupentuluokka voidaan
järjestää vain rotujärjestön / rotua harrastavan yhdistyksen erikoisnäyttelyissä.
b) Pentuluokka (PEK), kilpailuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät
seitsemän kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet yhdeksää kuukautta. Tuomari voi antaa
kunniapalkinnon pennuille, jotka hän katsoo sen arvoisiksi.
Paras kunniapalkinnon saanut uros- ja narttupentu osallistuu rotunsa paras pentu -
kilpailuun.
Pentuluokat ovat epävirallisia ja järjestetään vain näyttelytoimikunnan niin halutessa.
Best in Show pentu -kilpailu voidaan järjestää vain erikoisnäyttelyissä.
c) Junioriluokka (JUN), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät
yhdeksän (9) kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet kahdeksaatoista (18) kuukautta.
d) Nuorten luokka (NUO), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä
täyttävät viisitoista (15) kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet kahtakymmentäneljää (24)
kuukautta.
e) Avoin luokka (AVO), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät
viisitoista (15) kuukautta. Luokassa ei ole yläikärajaa.
f) Käyttöluokka (KÄY), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät
viisitoista (15) kuukautta.
Kansainvälisissä näyttelyissä käyttöluokkaan voi ilmoittaa vain rodun, jonka FCI
määrittelee käyttökoiraroduksi tai jolle FCI on erikseen antanut osallistumisoikeuden. (liite
3, lista roduista).
Näillä roduilla sekä kansainvälisissä että kansallisissa näyttelyissä osallistumiseen oikeuttava
koetulos on vähintään Suomen tai kansainvälisen muotovalion arvoon vaadittava koetulos tai
koetulokset. 
g) Valioluokka (VAL), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät
viisitoista (15) kuukautta ja ovat jonkin FCI:n tunnustaman kenneljärjestön tai
kansainvälisiä muotovalioita. Suomen muotovalio on ilmoitettava aina valioluokkaan, ellei
koiralla ole oikeutta osallistua käyttö- tai veteraaniluokkaan.
h) Veteraaniluokka (VET), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä
täyttävät kahdeksan (8) vuotta.
Rotunsa paras veteraani, joka on palkittu laatumaininnalla erinomainen, saa jatkaa
edelleen kilpailemista Best in Show veteraanin arvosta.

Laatuarvostelu
Laatuarvostelun tulos osoitetaan seuraavin värein:
 erinomainen punainen
 erittäin hyvä sininen
 hyvä keltainen
 tyydyttävä vihreä
 hylkäävä harmaa
 ei voida arvostella ruskea
 sertifikaatin arvoinen vaaleanpunainen

Laatuarvostelussa annetaan niin monta eri laatumainintaa, kuin koirien laatu edellyttää.
Laatumaininnat:
Tuomarin antaman laatuarvostelun tulee vastata seuraavia määritelmiä:
ERINOMAINEN  voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta,
joka esitetään erinomaisessa kunnossa, jolla tasapainoinen luonne, joka on
korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat
suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet.
ERITTÄIN HYVÄ voidaan antaa koiralle, joka omaa rodulle tyypilliset piirteet, jolla on
tasapainoinen rakenne, ja joka on hyvässä kunnossa. Muutama vähäinen virhe voidaan
sallia, mutta ei rakenteellisia virheitä. Tämä laatumaininta voidaan antaa vain tasokkaalle
koiralle.
HYVÄ annetaan koiralle, joka on rodulleen tyypillinen, mutta sillä on selkeitä virheitä.
TYYDYTTÄVÄ tulee antaa koiralle, joka vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun
piirteitä, tai jonka fyysisessä kunnossa on toivomisen varaa.
HYLÄTTY tulee antaa koiralle, joka ei rakenteeltaan vastaa rotumääritelmää, jonka käytös
ei ole rotumääritelmän mukainen tai se on selvästi vihainen, jolla on sääntöjen vastainen
kivespuutos, hammaspuutoksia tai poikkeavuutta purennassa tai leuoissa, jonka väritys tai
karvapeite on puutteellinen tai joka osoittaa selvästi merkkejä albinismista. Tämä
laatumaininta voidaan antaa myös koiralle, joka ei vaikuta terveeltä. Sen lisäksi se voidaan
antaa koiralle, jolla on rotumääritelmän vastainen hylkäävä virhe.
Koirat, joille ei voida antaa mitään edellä mainituista laatumaininnoista poistetaan kehästä
maininnalla:
EI VOIDA ARVOSTELLA
Tämä maininta annetaan koiralle, joka ei liiku, hyppii jatkuvasti esittäjänsä ympärillä tai
pyrkii ulos kehästä, jonka liikkeitä on mahdoton arvostella tai jos koira jatkuvasti välttelee
tuomarin käsittelyä ja tekee mahdottomaksi tarkastaa purennan ja hampaat, rakenteen,
hännän tai kivekset, tai jos on havaittavissa jälkiä toimenpiteistä tai käsittelystä, jotka
näyttävät vilpin yritykseltä tai tuomarilla on syytä epäillä, että koiralla olevaa vikaa on
korjailtu (esim. silmäluomia, korvia tai häntää). Syy, miksi koiraa ei voida arvostella, on
kirjattava arvosteluun.

Kehätapahtumat 
Ensin kaikki samaan ikäluokkaan kuuluvat urokset tulevat kehään nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tuomari voi aluksi juoksuttaa kaikkia yhtä aikaa ympäri kehää tai ottaa heti koirat yksitellen tarkasteltaviksi. Yleisvaikutelman katsottuaan tuomari tarkistaa koiran purennan ja että kaikki hampaat ovat tallella. Sen jälkeen hän kokeilee koiran rakenteen läpikotaisin, etu- ja takakulmaukset, hännän pituuden, korvat, turkin, kallon, urosten kivekset jne. 

Tämän jälkeen tuomari juoksuttaa koiraa joko edestakaisin, kolmion tai ympyrän. Ympyrä ja kolmio tehdään aina vastapäivään. Kolmion tulee olla tasasivuinen, jonka kärjessä on tuomari. Kun tuomari on nähnyt liikkeet hän menee pöydän taakse sanelemaan kehäsihteerille arvostelun. Tämän ajan koiran tulisi seistä n. kolmen metrin päässä pöydästä kylki tuomariin päin. Toinen kehätoimitsijoista ilmoittaa värillä koiran arvostelun. Jos nauha on lila - vaaleanpunainen, siirtyy koira takaisin riviin odottamaan muiden samanikäisten arvostelua. Jos nauha on jonkin muun värinen, voi omistaja käydä hakemassa koiransa arvostelun kehäsihteeriltä ja näyttely on sen koiran osalta ohi.

Kun kaikki samaan ikäluokkaan kuuluvat koirat on arvosteltu, tulevat punaisen nauhan saaneet koirat vielä yhtä aikaa tuomarin näytille. Hän yleensä juoksuttaa koirat vielä ympäri tai edestakaisin ja laittaa ne sen jälkeen paremmuusjärjestykseen. 
Paras uros-/paras narttuluokka (PU/PN). Tähän luokkaan ovat oikeutettuja
osallistumaan koirat, jotka on (sijoittuneet juniori-, nuorten-, avoin-, valio-, käyttö- tai
veteraaniluokassa neljän parhaan joukkoon laatumaininnalla erinomainen ja) palkittu
sertifikaatin arvoisella (SA).
Tuomari voi antaa sertifikaatin parhaalle siihen oikeutetulle sertifikaatin arvoisella (SA)
palkitulle koiralle, jolla ei ole Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia.
Varasertifikaatin voi saada toiseksi paras sertifikaatin arvoisella (SA) palkittu koira, jolla ei
ole Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia.
 Rodun (ROP) ja vastakkaisen sukupuolen paras (VSP).
Rodun parhaan valintaan osallistuvat paras uros ja paras narttu.
Rotunsa paras koira osallistuu ryhmäkilpailuun
Jos näyttely on kansainvälinen, jaetaan siellä lisäksi CACIB (kansainvälinen sertifikaatti) ja VACA (vara-CACIB). Tuomari voi antaa CACIB:in parhaalle urokselle ja nartulle, jos nämä eivät voi ottaa CACIBia vastaan (ne ovat jo kansainvälisiä muotovalioita tai alle 15 kk ikäisiä), se siirtyy vara-CACIBin saaneelle koiralle. Eri roduissa on eri määräykset montako CACIBia ja monestako eri maasta koiran on niitä saatava, jotta siitä tulisi KANS MVA eli kansainvälinen muotovalio.

Näyttää helpolta 
Ennen kuin lähtee koiransa kanssa näyttelyyn, tulisi opettaa se seisomaan kauniisti paikallaan. Takatassut hieman takaviistossa ja etutassut suoraan säkälinjasta alaspäin kropan leveydellä toisistaan. Koiran esittäjä eli handler voi seistä koiran edessä, takana tai sivulla, riippuen rodun esittämistavasta. Oman rodun esittämisestä saa tietää kasvattajalta, kursseilta tai käymällä näyttelyissä katsomassa kuinka koiraa esitetään. Lisäksi koiran pitää osata liikkua ravaamalla. Koira ei saa liikkuessa kävellä, laukata, peitsata eikä pomppia. Sen tulisi pitää katse eteenpäin suunnattuna, sillä etuliikkeet kärsivät koiran katsoessa handleriä. Koiran pitäisi liikkua mahdollisimman lujaa ravia, jolloin sen liikkeet näyttävät parhaimmilta.

Koiran esittäjän vaatetus 
Handlerin vaatteet tulee olla siistit, puhtaat ja eri väriset kuin koiran turkki. Näin koira erottuu paremmin handlerin seistessä sen takana. Jos seuraat Koiramme-lehdestä BIS-kehässä sijoittuneiden koirien handlereiden vaatetusta, huomaat, että naisilla on useimmiten jakkupuvut ja miehillä puku ja kravatti. Kyse ei siis useinkaan ole pelkästä koirien kauneuskilpailusta, vaan handlerin taidot ja vaatetus vaikuttavat paljon koiran sijoittamiseen, varsinkin kansainvälisissä näyttelyissä. 
 
Koiran kunto ja hoito  
Koiran tulee näyttelyssä aina olla puhdas ja hyvin hoidetun näköinen. Sen turkissa ei saa olla takkuja, silmä ei saa rähmiä ja kynsien pitää olla lyhyet. Näyttelyissä koirien turkeissa ei saa enää olla käytetty geeliä, lakkaa tai muotovaahtoa. Aineiden käyttöä valvotaan näyttelyissä pistokokeilla. Kysy rotusi trimmaamisesta kasvattajalta tai joltakin rodun harrastajalta. 
Näyttelyremmin tulee olla mahdollisimman ohut.

Koiran juoksutus kehässä 
Juoksuttaessasi koiraa pidä reilu etäisyys edellä olevaan koiraan ja voit pyytää myös takanasi tulevaa tekemään samoin. Silloin muut koirat häiritsevät vähemmän oman koirasi suoritusta. Jos koirasi alkaa pomppimaan tai puree lahjettasi, voit hyvin pysähtyä, rauhoittaa koiraa hieman ja jatkaa juoksua uudelleen. Olet maksanut jokaisesta minuutista jonka olet kehässä, esiinny siis koirasi ehdoilla, kiirettä ei ole. On parempi kuluttaa hieman aikaa ja saada koira liikkumaan halutulla tavalla kuin antaa sen pomppia ja roikkua vaatteissasi, niin ettei tuomari näe lainkaan sen liikkeitä. 
Juostessasi kolmiota tai edestakaisin, pysähdy reilusti kulmissa ja käännöksessä, jolloin et törmää koiraasi. Älä koskaan juokse itse tuomaria kohti, vaan koiran pitäisi juosta suoraan tuomariin päin, jolloin itse juokset hieman tuomarin oikealle puolelle. Muita, että tuomari on kehässä katsomassa koiraasi, ei sinua. Esittämistä voit käydä harjoittelemassa epävirallisissa match show’ssa, johon saavat osallistua kaikki, myöskin sekarotuiset koirat.

Ole reilu voittaja ja häviäjä 
Osallistu ensin pienempiin näyttelyihin ja vasta menestyksen myötä kannattaa harkita kansainvälisiä näyttelyjä. Hyvää harjoitusta tarjoavat leikkimieliset match showt, joita järjestetään useimmissa kaupungeissa ja jopa pienissä kunnissakin. 

Näyttelyihmiset ovat tunnetusti sisäänpäin lämpiävää porukkaa ja kehän reunalla kuuleekin mitä kummallisempia kommentteja tuntemattomien kasvattajien koirista. Älä sinä kuitenkaan lankea tähän, jos tuomari on koirasi parhaaksi sinä päivänä valinnut, se on sen totisesti ansainnut. Jos taas muiden koirat olivat tänään parempia, suo heille ilo menestyksestä, äläkä lankea haukkumaan tuomarin arvostelu periaatteita tai muiden koiria, ensi kerralla on kenties sinun vuorosi. 

Vaikka koirasi ei pärjännyt tänään, se on se sama oma ihana lemmikki kuin aamulla näyttelyyn lähtiessäkin! 
 

    














Agility                                                   
Janita Leinonen 

"Agility on kaikille avoin harrastusmuoto. Sen tarkoituksena on kehittää koirien motoriikkaa ja ohjattavuutta antamalla niiden suoriutua erilaisista esteistä. Se on kehittävää ja urheilullista ja edistää koirien yhteiskuntakelpoisuutta. Tämä urheilumuoto edellyttää koiran ja ohjaajan hyvää yhteisymmärrystä ja on parhaimmillaan parin täydellistä yhteistoimintaa." Näin kertoo agilityn sääntökirja. Tämä sekä koiralta että ohjaajalta taitoa vaativa laji on noussut kymmenessä vuodessa maamme suurimmaksi koiraharrastukseksi. Ja tuskinpa mikään laji tulee, ainakaan lähitulevaisuudessa, syrjäyttämään agilitya sen suosiossa. 

Suomen suosituin koiraharrastus 

Virallisia kisoja Suomessa on järjestetty vuodesta –87 lähtien. Viisi ensimmäistä vuotta kilpailukasvukäyrä oli loiva, mutta vuodesta –92 se on kääntynyt osoittamaan 50 % vuosikasvua. Viisi vuotta sitten agility ohitti tokon koesuoritukset ja vuotta myöhemmin pk-kokeiden kokonaismäärän. Sekarotuisten mukaantulo nosti suoritusmäärää vielä kuudella prosentilla. Näin suuri ihmismäärä ei voi olla väärässä, kyseessä on ehdottomasti hauskin koiraharrastuslaji! 

Ei ole kahta samanlaista 

Koirat suorittavat erilaisia esteitä radalla ohjaajan käskyjen tai neuvojen mukaan. Rata on 20 x 40 m ja suoritettavia esteitä tulee radalla n. 16-20. Tuomari saa asettaa esteet haluamaansa järjestykseen ja vielä määrätä missä järjestyksessä ne suoritetaan. Tämän jälkeen ohjaajilla on mahdollisuus tutustua rataan viiden minuutin ajan ilman koiraa. Käytännössä on siis mahdotonta, että koira koskaan elämänsä aikana tulisi suorittamaan täysin samanlaista rataa kahteen kertaan. Vaikka radan rakentaisi myöhemmin uudelleen, niin muutaman metrin heitto joidenkin esteiden välillä voi vaikuttaa ratkaisevasti suoritukseen ja ohjaukseen. Koira on aina vapaana suorittaessaan rataa ja siksi koiran tuleekin olla hyvin ohjaajansa hallinnassa ennen kilpailuihin menoa. 


Agility esteet 

Agilityyn kuuluvia esteitä ovat kontaktiesteet puomi, keinu ja A-este. Jokaisessa näissä esteissä on eri värillä maalattu osa sekä alussa että lopussa eli ns. kontaktialue. Koiran on kilpailuissa koskettava vähintään yhdellä tassulla jokaiseen kontaktialueeseen, muuten se saa viisi virhepistettä. Kontaktit tulee opettaa koiralle alusta asti huolellisesti, sillä tähän kompastuu monen koiran mahdollinen menestys. Koirien lempiesteiksi tavallisesti muodostuvat putki ja pussi, joiden läpi saa pyyhältää vauhdilla. 

Vaikein este monelle koiralle on pujottelukepit. Ne pitää aloittaa aina oikealta puolelta ja yhtään keppiä ei saa jättää väliin. Tätä estettä tulisi harjoitella niin kuin muitakin lähettämällä, vastaanottamalla, oikealta ohjattuna, vasemmalta ohjattuna, ohjaaja vieressä kulkien tai ohi juosten, puolen vaihdot edessä ja takana jne. Kuitenkin kilpailuissa näkee vielä kolmosluokan koiriakin, jotka on ohjattava pujotteluunsuorassa linjassa ja ohjaajan seurattava koiran vieressä sen suorittaessa niitä. Tämän vaikean esteen harjoitteluun kannattaa satsata aikaa, sillä se harjoitus palkitsee itsensä myöhemmin ja useita kertoja. Eniten radalla on hyppyesteitä. Tavallisten rimahyppyjen lisäksi käytetään muuria, rengasta ja pituushyppyä. Lisäksi rimahypyistä voidaan rakentaa okseri, kaksois- tai kolmoishyppy. Hyppääminen rasittaa rankasti koiran etupäätä ja liiallista hypyttämistä pitäisi välttää nuoren tai sairaan koiran kanssa. Lonkkavika, kyynärpää- ja polviongelmat voivat aiheuttaa koiralle turhaa tuskaa hypätessä. Riman tai muurin palikan pudottamisesta koira saa viisi virhepistettä. Monien tuomarien hylkäämä este, johon kuitenkin aina silloin tällöin törmää on pöytä. Koira on pöydällä tuomarin valitsemassa asennossa viiden sekunnin ajan. Esteen tekee vaikeaksi se, että monien koirien menohalut voittavat paikallaan pysymisen ja siksi pöydälle ei haluta mennä. 

Ihanneaika 

Tuomari määrittää jokaiselle radalle oman ihanneajan. Kun koira suoritus radalla kestää kauemmin kuin tuomarin määrittelemä ihanneaika on, se saa virhepisteen jokaisesta ylitetystä sekunnista. Radan enimmäisaika on kaksi kertaa ihanneaika ja jos koiran suoritus ylittää enimmäisajan, se hylätään. 

Virheitä ja hyllyjä 

Viisi virhepistettä koira saa kontakti ja hyppyvirheiden lisäksi mm. esteiden ohittamisesta tai niiden eteen pysähtymisestä. Näitä kutsutaan kieltovirheiksi ja niitä saa radalla tulla korkeintaan kaksi, kolmas johtaa suorituksen hylkäämiseen. Hylkäämiseen johtavat myöskin sopimaton käytös tuomaria tai koiraa kohtaan, enimmäisajan ylitys, väärän esteen suoritus, esteen väärästä suunnasta suorittaminen tai väliin jättäminen, esteen kaataminen ennen suorittamista, ohjaajan oikaiseminen esteen yli tai ali, koiran pysäyttäminen radalla ja koiran poistuminen kehästä. Lisäksi tavallisia ykkösluokassa kilpailevan hylkäämiseen johtavia syitä ovat koiralla kaulassa oleva panta, suorituksen aloittaminen ilman tuomarin lupaa, omistajalla kädessä oleva esine tai nami ja koiran tarpeiden tekeminen radalla. 

Olen kouluttanut neljästä lagotostani sienestyskaverin, kaikista vähän eri tyylillä ja siksi haluankin nyt kertoa teille omat keinoni opettaa lagottoa sienimetsälle.Kaksi ensimmäistä koiraa otimme mukaan metsään kun menimme sieneen.  Jonkun aikaa katseltuaan lagotot huomasivat mitä olimme tekemässä ja alkoivat auttaa meitä sienten etsimisessä. Tässä oli vain se huono puoli, että emme etukäteen tienneet miten koirat meille löytämisensä ilmaisivat.  Toinen lagotoista istui suppilovahveromättään päälle ja niin siis keräsimme "koiran istumia" ison kasan.  Toinen lagotoista taas tökkäsi minua kuonollaan aina polvitaipeeseen.  Mikä olikin tietysti paljon parempi tyyli kuin sieniryppääseen istuminen. Mutta kesti aikansa ennen kuin tajusimme lagottojen  kertovan, että nyt olet sieniryppään vieressä.  Eli tämä keino ei ole paras mahdollinen opetustyyli.

Tästä kokemuksesta innostuneena opetinkin sitten Sohvin sienikoiraksi.

Italiassa Luciano Bernabei piti meille opetustunnin siitä miten hän kouluttaa lagottoja tryffelin etsimiseen.
Ajattelin, että sama tyyli voisi tietysti toimia muidenkin sienten suhteen ja niin otin tämän opetustavan käyttöön, poikkeuksena vain se, että en piilottanut sieniä maan alle.

Ensimmäiseksi annoin Sohville suppilovahveron hajun ja piilotin sen kotona sanoen "etsi sieni". Ja kun Sohvi löysi sen otin sienen heti siltä ja kehuin antaen makupalan.
Alun tein laiskuuttani kotona.  Ajattelin, että olen nopeampi ottamaan sienen ennen kuin Sohvi ottaa sen suuhunsa.  On nimittäin tärkeää, että koirien ei anneta syödä sieniä. Ja sisällä opin nopeasti miten koira löytämänsä sienen minulle osoittaa.

Kun olimme aikamme kotona tätä harjoitelleet ja Sohvi oli oppinut "etsi sieni" komennon ilman, että olisin sille ensin hajun antanut, siirryimme viereiseen metsään jonne olin aiemmin piilottanut muutaman sienen.
Niiden läheisyydessä annoin Sohville käskyn "etsi sieni" ja ei kestänyt kauaakaan kun sienet olivat käsissäni ja Sohvilla monta hyvää makupalaa suussaan.

On erittäin tärkeää jokaisen löydön jälkeen heti palkita koira jollain oikein herkullisella makupalalla .  (Meillä ne olivat nakkipaloja tai lihapullapaloja) ja tietysti valtavalla kehumisella.
Kun näin oli harjoiteltu jonkin aikaa, olikin aika siirtyä  sienimetsään.  
Pidän erittäin tärkeänä sitä, että ainakin alkuun  mennään sellaiseen paikkaan, missä varmasti on sieniä.  Koska koira voi kyllästyä  jos se ei löydä alussa niitä helposti.

Tein virheen Sohvin kanssa siinä, että opetin käskyn "etsi sieni" koska seuraavien sienilajien kanssa pitikin sitten opettaa jo sanalla "etsi suppis" ja "etsi torvi".  Eli seuraavan sienikoirani opetinkin heti sanoilla "kantarelli", "suppis" ja "torvi"

Kun Erica oli oppinut kantarellin etsimisen jalon taidon, opetin sille "etsi sieni" ja niin Erica meni nenä maassa ja löysi sienen. Kehuin sitä tietysti valtavasti ja annoin makupalan.  Tästä innostuneena se etsi toisen sienen.. ja kolmannen .. ja näin löytyi monta sientä.  Laitoin ne kaikki samaan koriin.  Muovikassiin laitoin ne sienet mitä se ei minulle näyttänyt ja kotona minulla olikin sitten työ tutkia kaikki ne sienet mitä olin kerännyt.  Ja totta se on.  Kaikki sienet mitkä Erica minulle näytti olivat syötäviä, mutta muovikassiin keräämäni sienet myrkyllisiä tai syötäväksi kelpaamattomia.

Seuraavalla kerralla kehotin Ericaa taas etsimään kantarelleja ja hienosti se oli oppinut sen, että kantarellia etsiessä ei etsitä muita sieniä. Muille sienille on eri käskyt.
Nyt suppilovahveroaikaan opetin Ericalle uuden sienen, eli "suppiksia" löytyy metsästä omalla kehotuksellaan.   Ja yhä sieni on Ericalle ne kaikki muut syötäväksi kelpaavat.

Minunko koirastani rauniokoira? 
Sari Kärnä
Rauniokoiran tehtävä 

Rauniokoiran tehtävä on käydä onnettomuusalue tarkasti ja järjestelmällisesti läpi ja paikallistaa alueella mahdollisesti olevat uhrit. Koiran tulee etsiä uhreja ilmavainun avulla, sillä raunioalueella on hyvin paljon muiden ihmisten jättämiä jälkiä, joita seuraamalla koira ei kykene löytämään uhria / uhreja. Usein uhrin sijaintipaikkaan ei edes mene uhrin omaa jälkeä, sillä uhri on voinut olla esimerkiksi kotonaan onnettomuuden tapahtuessa. 

Löytääkseen uhrit koiran tulee pystyä liikkumaan rohkeasti vaikeillakin alustoilla, sillä alue on usein vaikeakulkuinen ja siellä voi olla rikkoutunutta lasia, tiilimurskaa, betonin raudoitusputkia, putkia, sähköjohtoja, liikkuvia alustoja, puuta jne. Samanaikaisesti alueella työskentelee muitakin kuten raivaus-ja pelastushenkilökuntaa aiheuttaen koiralle runsaasti häiriöitä, mm. melua, laukauksia, sireenien ääntä sekä savua. Koiran tulee olla siis sekä fyysisiltä että henkisiltä ominaisuuksilta sellainen, että se kestää rankkaa kuormitusta. Koiran tulee olla myös todella kiinnostunut ihmisistä, sillä kun koiralla on voimakas kiinnostus ihmisiin se jaksaa väsyneenäkin suuressa rasituksessa etsiä kadonneita ihmisiä. 

Uhrin paikallistamisen jälkeen koiran tulee ilmaista uhrin sijainti mahdollisimman tarkasti ohjaajalleen. Tällöin raivaushenkilökunta tietää tarkasti mistä kohtaa raivaukset henkilön ylösnostamiseksi aloitetaan. Ilmaisutapa voi olla joko haukkuminen tai rullailmaisu. Haukkumalla ilmaiseva koira haukkuu löydettyään uhrin, jolloin ohjaaja tulee paikalle ja merkitsee uhrin löytöpaikan esim. viirillä. Rullailmaisussa löydettyään uhrin koira ottaa kaulassaan roikkuvan rullan suuhunsa ja menee ohjaajan luokse. Ohjaaja kytkee koiran liinaan, jonka jälkeen koira luvan saatuaan vie ohjaajan uhrin luokse. Ohjaaja merkitsee samalla tavalla uhrin löytöpaikan lipulla. Haukkuilmaisu on rauniokoiralle parempi ilmaisumuoto, sillä rullalla ilmaisevalla koiralla on riski jäädä kiinni kaulapannastaan raunioilla oleviin esim. rautaputkiin. 

Raunioalueella voi olla vaarallisia paikkoja, joihin koiraa ei voi päästää, esim. sähköiskun tai palamisen vaara. Voi olla myös tilanteita, joissa koira on saatava välittömästi pysähtymään. Esim. koira on heiluvan lohkareen päällä ja ohjaajan täytyy pysäyttää koira estääkseen koiran putoaminen alas kymmeniä metrejä louhikon päälle. On myös paikkoja, joihin ohjaaja ei voi mennä, vaan koiran tulee mennä sinne yksinään. Näin ollen rauniokoiran tulee olla hyvin ohjaajan hallinnassa ja ohjattavissa. Kun koira on ohjattavissa, koirakon on mahdollista käydä alue järjestelmällisesti ja turvallisesti läpi varmistaen samalla onko alueella uhreja vai ei. 

Miten saan koirastani virallisen rauniokoiran? 

Rauniokoiraksi voi tulla koira kokoon tai rotuun katsomatta. Jotta koirasi voidaan hyväksyä viralliseksi rauniokoiraksi tulee sen suorittaa Suomen palveluskoiraliiton pelastuskoirien rauniokokeen. Siihen voivat osallistua kaiken rotuiset koirat. Koira voi olla myös sekarotuinen. Koiran tulee olla tunnistusmerkitty (tatuointi / mikrosiru) sekä rokotettu Suomen Kennelliiton määräysten mukaisesti. Koiran tulee olla myös suorittanut käyttäytymiskokeen hyväksytysti ennen rauniokokeisiin osallistumista. Alle 14 kuukauden ikäinen koira ei saa osallistua rauniokokeisiin. Yläikärajaa kokeisiin ei ole. Kiimaiset nartut saavat osallistua kokeeseen, mutta ne suorittavat kokeen viimeisinä. Kokeisiin ei saa osallistua narttu 30 vrk ennen odotettua penikoimista ja alle 42 vrk penikoimisen jälkeen eikä selvästi arka tai aggressiivinen koira. Mikäli koira ei läpäise koetta täytyy pitää vähintään 6 päivän tauko ennen kokeen uusimista. 

Millainen on sitten pelastuskoirien rauniokoe? 

Rauniokoe muodostuu raunio-osuuden lisäksi tottelevaisuus- sekä ketteryysosuudesta. Rauniokoe on suoritettu hyväksytysti silloin, kun koirakko on savuttanut jokaisesta osiosta (raunio, tottelevaisuus, ketteryys) vähintään tyydyttävän kokonaisarvosanan. 

Pelastuskoirien raunio-osuus 

Pelastuskoirille on kaksi rauniokoetta raunio A ja raunio B. Raunio A on vaatimustasoltaan helpompi kuin raunio B ja se tulee suorittaa hyväksytysti ennen raunio B:hen osallistumista. 

Rauniokokeessa arvostellaan koiran ominaisuuksia, kuten koiran selviytymistä ongelmatekijöistä (savu, melu, vaikeakulkuiset kohteet jne.), koiran ohjattavuutta, henkilöiden ilmaisua sekä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä. Tämän lisäksi ohjaajan käyttäytymistä ja taktista toimintaa raunioradalla arvostellaan. Jokainen raunio-osion osa-alue arvostellaan sanallisin termein: erinomainen (E), erittäin hyvä (EH), hyvä (H), tyydyttävä (T), puutteellinen (P) sekä riittämätön (R). Osa-alueista lasketaan kokonaisarvosana, jonka tulee olla vähintään tyydyttävä kokeen läpäisemiseksi. 

¤ Raunio A 

Raunioalue on kooltaan n. 60 x 80 m. Alueella on kaksi maalihenkilöä ja etsintäaika on 15 minuuttia. Maalihenkilöistä toinen on osittain ja toinen kokonaan peitetty. Piilot ovat kokeen aikana kaikille koirille samat. Suorituksen aikana alueella on tulia, jotka savuavat voimakkaasti ja suorituksen aikana ammutaan 9 mm paukkupatruunoilla useita kertoja. 

Tuomari antaa kokeen alkaessa koiranohjaajalle tilanneselostuksen alueella tapahtuneesta onnettomuudesta sekä näyttää onnettomuusalueen rajat. Koiranohjaajan tulee tehdä alueelle etsintäsuunnitelma eli kertoa tuomarille sen miten hän aikoo tarkastaa alueen koiransa kanssa. Etsintäsuunnitelman kertomisen jälkeen koiranohjaaja tuomarin luvalla vapauttaa koiran ja lähettää sen raunioalueelle suorittamaan tehtävää. Koiranohjaaja saa lähteä liikkeelle aloituspaikasta vasta koiran ilmaistessa maalihenkilöä, koiran kadottua näkyvistä tai tuomarin kehotuksesta. Koiranohjaajan tulee siis antaa koiralle tilaa melko itsenäiseen toimintaan eli hän seuraa koiran toimintaa näköetäisyydeltä. Koiran ilmaistessa maalihenkilöt koiranohjaajan tulee kättä nostamalla osoittaa tuomarille, että hän hyväksyy koiran ilmaisun. Koetuomarin luvalla ohjaaja saa mennä koiransa luokse. Koiranohjaaja ottaa koiransa hallintaan ja tiedustelee uhrien vointia, jonka jälkeen tuomarin luvalla maalimiehet tulevat piiloista pois. 

Koe loppuu koiranohjaajan tekemään tilanneselvitykseen etsinnästä viimeistään koeajan tultua täyteen. Tämän jälkeen tuomari arvostelee koirakon toimintaa alueella. Löytämättä jäänyt maalihenkilö aiheuttaa kokeen hylkäämisen. Yksi virheilmaisu on sallittu. 

¤ Raunio B 

Raunioalue on kooltaan n. 100 x 100 m. Alueella on 3-5 maalihenkilöä ja löydöt on merkittävä viirillä. Piiloja voidaan vaihtaa kokeen aikana eri koirille, käytettyä piiloa ei saa kuitenkaan sulkea. 
Etsintäaika on 20 minuuttia. Alueella työskentelee kokeen aikana vähintään 3 raivaushenkilöä. Suorituksen aikana alueella on tulia, jotka savuavat voimakkaasti ja suorituksen aikana ammutaan 9 mm paukkupatruunoilla useita kertoja ja vähintään kerran ilmaisun aikana. 

Tuomari antaa kokeen alkaessa koiranohjaajalle tilanneselostuksen alueella tapahtuneesta onnettomuudesta sekä näyttää onnettomuusalueen rajat. Koiranohjaajan tulee tehdä alueelle etsintäsuunnitelma eli kertoa tuomarille se miten hän aikoo tarkastaa alueen koiransa kanssa. Etsintäsuunnitelman kertomisen jälkeen koiranohjaaja tuomarin luvalla vapauttaa koiran ja ottaa sen hallintaansa ja lähettää sen raunioalueelle suorittamaan tehtävää. Koiranohjaaja seuraa koiraansa sillä etäisyydellä, että näköyhteys säilyy. Raunioalueella voi olla tietty alue, jonne koira ei saa mennä. Eli koiranohjaajan on kyettävä ohjaamaan koiraansa siten, että se ei mene kielletylle alueelle. Alueella voi olla myös kohde-etsintä merkityllä alueella, jonne koiran tulee itsenäisesti mennä. Eli esim. romahtamisvaaran takia koiranohjaaja ei voi mennä kyseiselle alueelle. Koiran ilmaistessa maalihenkilöä koiranohjaaja käden nostamisella ilmoittaa tuomarille koiran ilmaisun. Tuomari antaa koiranohjaajalle luvan mennä piilon luokse, jossa ohjaaja ottaa koiran hallintaansa ja merkkaa piilon viirillä. 

Koe loppuu koiranohjaajan tekemään tilanneselvitykseen etsinnästä viimeistään koeajan tultua täyteen. Tämän jälkeen tuomari arvostelee koirakon toimintaa alueella. Löytämättä jäänyt maalihenkilö tai virheilmaisu aiheuttaa kokeen hylkäämisen. 

Tottelevaisuus 

Tottelevaisuus suoritetaan lajisuorituksen yhteydessä. Tottelevaisuutta ei tarvitse suorittaa hyväksytysti kuin kerran koekauden aikana. Eli jos koira on suorittanut tottelevaisuuden raunio A:n yhteydessä, sen ei tarvitse suorittaa tottelevaisuutta uudelleen raunio B:n yhteydessä. Koiran tulee tehdä liikkeet iloisesti ja nopeasti. Jotta tottelevaisuusosuus menee hyväksytysti läpi, tulee kokonaisarvosanan olla vähintään tyydyttävä. 

Tottelevaisuuteen kuuluvat seuraavat osiot: 

1. Vapaana seuraaminen käännöksin ja liikkuvan henkilöryhmän läpi kulkeminen. 
    Seuraamisen aikana on häiriöitä, kuten melua ja 2 laukausta. 
2. Liikkeestä istuminen. 
3. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. 
4. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo. 
5. Hyppy 0,8 m esteen yli. 
6. Eteen lähettäminen. 
7. Paikalla olo häiriön alaisena yksin tai ryhmässä. 

Ketteryys 

Ketteryys suoritetaan aina rauniokokeen yhteydessä, mutta hyväksytysti vain kerran saman koekauden aikana. Saadakseen hyväksytyn arvosanan kokonaisarvosanan tulee olla vähintään tyydyttävä. 

Ketteryyteen kuuluvat seuraavat osiot: 

1. Liikkuva tynnyrisilta. 
2. Keinu. 
3. Tikapuut vaakatasossa. 
4. Pituushyppy 1,5 m. 
5. Putken läpi kulkeminen. 
6. Epämiellyttävälle materiaalille meneminen. 
7. Kauko-ohjaus, sivuttaisia paikan vaihdoksia. 

Tottelevaisuudesta ja ketteryydestä saa tarkempia ja yksityiskohtaisempia tietoja Suomen Palveluskoiraliiton julkaisemasta pelastuskoirien koeohjeista. 

Linkit 

¤ Suomen Palveluskoiraliitto ry - Pelastuskoiratoiminta 

   Riitta Jantunen-Korri
 Tottelevaisuuskoe eli toko on kaikille koiranohjaajille ja kaikille koiraroduille - myös rekisteröimättömille ja monirotuisille ns. X -rodun koirille - tarkoitettu koemuoto, jossa mitataan koiran osaamista ja hallittavuutta eri liikekuvioissa, ja koiran ja ohjaajan yhteistyötä. Sairas koira, tai koira, joka on vihainen toisille koirille tai ihmisille, ei saa osallistua. Ei myöskään kiimassa oleva narttu, tai narttu joka odottaa pentuja, tai jolla on alle 6-viikkoiset pennut kotonaan. Tokon sääntökirjan ensimmäisellä sivulla lukee: "Koulutuksen tarkoitus on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa." Tätä tämä koemuoto ehdottomasti, etenkin alemmissa luokissa, onkin. Kannattaa muistaa kuitenkin, että arvokisatasolla koemuoto painottaa jo hyvin paljon viimeisteltyä, tarkkaa, hyvin nopeaa ja hallittua kokonaissuoritusta eri liikkeissä. Siksipä aloittelevankin tokoilijan kannattaa pitää mielessään koiraansa kouluttaessaan, että iloinen ja nopea suoritus korostuvat arvostelussakin, kun koira lähestyy tottelevaisuusvalio-tasoa! 

Kynnys lähteä kilpailemaan tokossa ei ole kovin suuri: kuka tahansa, jolla on peruskoulutettu ja hallinnassa oleva koira, voi periaatteessa osallistua alokasluokkaan pienen taitojen hionnan jälkeen. Jos taas kiinnostuu kilpailemisesta, niin tokossa on hyvä myös edetä: luokkia on neljä; eli alokas,- avoin,- voittaja- ja erikoisvoittajaluokka. Siinä missä alokasluokassa käydään läpi aivan normaaleja koiran perushallintaan liittyviä liikkeitä, kuten paikalla makuu, luoksetulo, maahanmeno, niin ylemmissä luokissa liikkeet ovat jo monitahoisia kilpailuliikkeitä, joiden opettamiseen saa paneutua vaihe vaiheelta. 

Aloitetaan TOKO-harrastus 

 Ihan ensiksi kannattaa hankkia tokon sääntökirja vaikka tilaamalla se Suomen Kennelliitosta, tai lainata se vaikkapa joltain oman koiraseuransa kouluttajalta. Lukemalla sääntökirjan tiedät, kuinka kokeessa käyttäydytään, ja miten esimerkiksi alokasluokan liikkeet suoritetaan. Eli itsestään selvää pitäisi olla, että esimerkiksi koiran rankaiseminen kokeen aikana on kiellettyä. Osasuoritusten aikana koiraan ei saa myös muutenkaan koskea. Liikkeen lopussa koiraa kiitetään, mutta makupaloja ei saa antaa. Myöskään ulkopuolista apua kokeen aikana ei hyväksytä. Muista kuitenkin, että kaikesta voi kokeen aikana - tai mieluummin jo ennen omaa suoritusvuoroaan - kysyä arvostelevalta tuomarilta, jos esimerkiksi jonkun liikkeen suoritus vielä askarruttaa. Etenkin alokasluokan ohjaajia tuomarit ovat hyvin tottuneita neuvomaan, ja suhtautuvat ystävällisesti ylimääräisiinkin kysymyksiin. Aina parempi kysyä, kuin tehdä omaa tietämättömyyttään joku virhe! 

Jos olet harjoitellut lähinnä yksiksesi, kannattaa käydä testaamassa omat ja koiran taidot vaikkapa lähimmällä koulutuskentällä koulutusohjaajan valvonnassa; sitten tiedät paremmin, mitä liikkeitä vielä pitäisi hioa itse kokeeseen, tai tarvitsetko vaikka paikalla makaamis-harjoituksia ryhmässä lisää. Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, koirasi osaa liikkeet ja sinulla on kontakti siihen (koirasi ei karkaile muiden koirien tai ihmisten luo!) niin sitten vain kisaamaan! 

Mitä, missä ja milloin? 

Kisakalenterin löydät aina uusimmasta Koiramme- lehdestä (lehti tilataan suoraan Suomen Kennelliitosta). Sieltä näet asuinpaikkaasi lähimpänä olevat kisat. Jos huomaat, että kisat ovat parkkihallissa tai maneesissa, voi olla syytä myös käydä treenaamassa muutaman kerran samanlaisessa paikassa etukäteen. Myös ilmoittautumiskaavakkeita saa Suomen Kennelliitosta tilaamalla, tai jos sinulla on näyttelyyn -ilmoittautumiskaavakkeita, niin täytät siitä myös kokeeseen ilmoittautumiskohdan. Lisäksi on maksettava ilmoittautumismaksu (joka tavallisesti pyörii 80-120 mk välillä) järjestävän seuran tilille, ja liitettävä kuitin kopio mukaan ilmoittautumiseen. 

 Hieman ennen kisoja saat postitse aikataulun ja ajo-ohjeet kisapaikalle. Kisapäivänä kannattaa olla ajoissa liikkeessä, jotta ehdit katsastaa kisapaikan, ja totuttaa myös koirasi siellä oleskeluun. Muista kisoissa aina rehti kisahenki ja hyvä fiilis! Kiitä koiraasi liikkeen jälkeen, ja onnittele luokassasi sijoittuneita, vaikka itselläsi ei aivan paras päivä olisikaan ollut. Muista, että koirasi kyllä yrittää aina parhaansa, sille opettamasi osaamistaidon mukaan. Ehkä itse jännitit niin, ettet antanut aivan samanlaisia käskyjä koirallesi kuin harjoituksissa? Tai voihan olla, että vieras ympäristö häiritsi koiraasi, jolloin sitä pitäisi treenata enemmän kisaa vastaavissa olosuhteissa. Jos taas koe meni hyvin, saat siitä todisteeksi ensimmäisen palkinnon ja punaisen nauhan, ja alokasluokasta näin ollen vähintään 160 p. Kenties sijoituitte ja pääsitte palkinnoillekin?! 

Luokat ja valionarvot 

Alokasluokasta siirtyy avoimeen luokkaan kahdella ykköstuloksella, avoimesta voittajaan ja voittajasta erikoisvoittajaluokkaan kolmella ykköstuloksella. Kun koira saa kolme ykköstä erikoisvoittajaluokasta, siitä tulee Suomen Tottelevaisuusvalio, FIN TVA. FIN TVA -arvoon tarvitaan myös koiranäyttelystä laatuarvostelun 2 -tulos. Valionarvoon ei kuitenkaan tokouraa vielä kannata lopettaa: tokossa järjestetään myös piirinmestaruus, - Suomen Mestaruus, - ja PM/ MM-tason kisojakin. Ennen kuin näin pitkälle pääsee, on toki työtäkin tehtävä; suunnitelmallinen treenaus ja koiran motivaation ylläpitäminen liikkeisiin vaatii harrastajalta paljon, mutta antaa parhaimmillaan saumattoman ja iloisen yhteistyön koiran ja ohjaajan välillä.Miten tokoharrastus aloitetaan? 

 Jos olet hankkimassa harrastuskoiraa tokoon, tai omistat jo pennun, tuleva kisaura helpottuu, jos mietit jo heti alussa miten aloitat. Koiran rodulla tai sukupuolella ei ole väliä aloittaessasi kilpailemisen, eli kisoissa näkee ihan kaikenlaisia rotuja, myös monirotuisia. Vasta siinä vaiheessa, kun tavoittelee aivan huippua, rodullakin voi olla jotain merkitystä, sillä osa koiraroduista on jalostettu tekemään työtä ihmisten kanssa, ja näin niillä on yleensä jo luontainen kontakti ihmiseen, samoin kuin halua tehdä työtä. Jos käy seuraamassa tokon arvokisoja, huomaa, että monet koirarodut on paimenkoiria; eli aivan tokon huipulla näkee lähinnä bordercollieita, australiankelpieitä, ja silloin tällöin myös muita palveluskoirarotuja ja noutajia. Mutta aivan ensimmäiseksi tokokoiraksi nämä rodut eivät välttämättä ole edes kaikkein helpoimpia, ja kilpailuissa voi menestyä paljon paremmin omalla, aivan muun rotuisella koiralla, oli se sitten seurakoiraksi luokiteltu rotu tai vaikkapa joku terrieri! Suomessa kilpaileekin, luokista riippumatta, koirarotujen lähes koko kirjo! 

Jo nuorella pentukoiralla voi tehdä tokoon tähtääviä harjoituksia; kontaktiharjoituksia, luoksetulo- ja vaikkapa merkkitreenejä. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki tehdään leikinomaisesti, ja pentua kiitetään ja palkataan paljon, oli palkkio sitten makupala tai lelu (tennispallo, vetolelu yms.). Ns. pentuharjoituksia voi jatkaa koko pentuiän, kunhan pitää huolta, että pennulla on hauskaa, ja että se on aina virkeänä kun sen kanssa leikkii ja harjoittelee. Lähiseurasi koirakentällä voi myös olla pentukursseja, tai nuorille koirille sopivia harjoituksia. Noin vuoden ikäisellä koiralla voit hyvin jo mennä alokasluokan tokoon - alaikäraja on 10 kk - mutta siihen mennessä jo opitut asiat pitäisi kerätä "kilpailullisiksi kokonaisuuksiksi". Eli jos olet harjoitellut hyvin pieninä paloina kaikkia liikkeitä, niin nyt ne kootaan: esim. luoksetulo -liike sisältää koiran istuutumisen käskystä, lyhyen paikallaolon istumis-asennossa ennen kuin kutsut koiraasi, varsinaisen luoksetulon, mahdollisen eteenistumisen edessäsi, ja siitä vielä sivulletulon. Kannattaa käydä ennen ensimmäistä omaa kisaa katsomassa yksi tottelevaisuuskoe! Myös epävirallisia tottelevaisuuskokeita eli möllitokoja järjestetään, joissa kannattaa käydä testaamassa koiran osaamistaso, jos se vielä mietityttää. 

Edetään pidemmälle harrastuksessa 

 Meillä on Suomessa tällä hetkellä lajissa erittäin kehityskelpoinen tilanne: tokoa harrastavia seuroja on melkein jokaisessa kaupungissa ja kunnassa ympäri Suomen, samoin kisoja järjestetään paljon; keväästä syksyyn järjestetään joka viikonloppu useita tottelevaisuuskisoja, jopa talvikaudellekin mahtuu paljon yksittäisiä kisoja. Edistyäkseen lajissa tokosta kiinnostuneen ihmisen kannattaa hakeutua koirayhdistysten tokokursseille, käydä koulutusviikonlopuissa ( esim. SKL:n järjestämä tokokoulutuspäivät ) ja lukea kirjallisuutta; englanniksi ja ruotsiksi löytyy jo paljon hyviä koirankoulutusoppaita nimenomaan tokosta! Myös tokovideoita löytyy esimerkiksi internetin kautta tilaamalla. 

Suomen Mestaruus -tasolla kilpailee n. 20-30 koirakkoa Suomessa, joista 20 karsitaan edellisvuoden tulosten perusteella SM:iin. Karkean arvion mukaan tottelevaisuuskokeen ylimmässä luokassa, erikoisvoittajaluokassa, kilpailee 50-70 koirakkoa aktiivisesti, tosin valitettavan moni lopettelee heti TVA -arvon saatuaan, vaikka sen pitäisi vasta olla alku todelliselle kisauralle! Yhä useampi kuitenkin tänä päivänä aloittelee tokouraansa pentukoiran koulutuksesta lähtien, ja tähtää niin pitkälle kuin omat ja koiran resurssit kestävät. Tällöin astuu kuvaan myös kilpailijan henkinen "kisakestävyys" ja koiran rodun - luonteen ja käyttöominaisuuksien! - sopivuus lajiin. 

TOKOn valmennusrengas 

 Suomessa on muutaman vuoden ajan toiminut myös nk. Tokon valmennusrengas, jonka tarkoituksena on valmentaa kärkikoirakoita maajoukkue-edustusta silmällä pitäen. Yleensä koulutusviikonlopun yhteydessä on myös kaikille avoin koulutustilaisuus, joissa on usein mahdollisuus kuulla ulkomaalaisiakin tokokouluttajia. Tämän hetken tokon kärkimaat Euroopassa ovat Englanti ja Pohjoismaat, myös Italia ja Ranska kirivät kohti kärkeä. Englannissa kilpaillaan tokossa maan omilla säännöillä, joten käytännössä Ruotsi ja Norja ovat 1990- luvun hallinneet kärkisijoja PM- ja MM- tasolla. Yleisen koulutuksen ja koulutustiedon ja -taidon leviämisen kautta on tarkoitus saada myös Suomen tottelevaisuuskokeiden taso vieläkin paremmaksi. Lisätavoitteena on, ei vain parantaa yksittäisen tokoilijan suoritusta tiedon lisäämisellä, vaan myös nostaa Suomi vähitellen muiden Pohjoismaiden - Ruotsin ja Norjan - rinnalle arvokisa-asteikolla mitattuna.

                                                                      KOIRAA KORJAAMASSA

 Kun suloinen lagotto-poikamme lähestyi yhden vuoden ikää, kaikki muuttui.  Kiltti, tottelevainen, suorastaan ylettömän sosiaalinen pentu katosi jonnekin ja tilalle ilmaantui toisille koirille ja ihmisillekin rähjäilevä hunsvotti.  Joka veti ja tempoili remmissä niin, että perheen nuorin jäsen lensi remmin jatkeena sen perässä useammin kuin kerran.  Haukkui ontuvia, liehuvaan ponchoon tai tummiin pukeutuneita, juoksijoita ja muuten vain epäilyttäviä henkilöitä.  Kotona ei ollut isompia ongelmia, eikä koirapuistossa.  Huippu saavutettiin, kun pihakirpparin tungoksessa Poika näykkäisi ohikulkijaa, joka sattui koskettamaan sitä.  Näin ei voinut enää jatkaa, ei sellaisen koiran kanssa voi liikkua.

Kasvattajan neuvosta otimme yhteyttä järvenpääläiseen Koirakorjaamoon, joka on erikoistunut ongelmakoirien koulutukseen, lisäplussana vesikoirien hyvä tuntemus, kouluttajalla on niitä itselläänkin.  Koulutusideologia perustuu koiran laumakäyttäytymiseen ja tavoite on opettaa omistaja kasvattamaan itse koiransa, reagoimaan oikein ongelmatilanteissa ja ymmärtämään koiran käytöstä.  Koulutus räätälöidään aina jokaiselle tapaukselle erikseen, treenataan koiranlukutaitoa, tehdään käytännön harjoituksia, koiran hallintaa aidoissa tilanteissa.  Koulutusjakso kestää 3-5 viikkoa.

Koira siis autoon ja Järvenpäähän.  Ensimmäinen tunti oli ns. neuvolatunti, jolloin kouluttaja testaa koiran luonteen.  Määriteltiin koiran ja meidän suhdetta, kartoitettiin ongelmia (remmirähinöinti ja vetäminen) ja niiden syitä.  Kouluttaja lavasti 'pelottavia' tapahtumia, kun talutimme vuoron perään Poikaa pikkutiellä - äkillinen rämähdys, metsästä pystyyn hyppäävä hirviörakennelma.  Diagnoosi oli selkeä:  Poika pitää meitä ihan nynnyinä, meihin ei voi luottaa vaaratilanteessa.  Se on herkkä ja reagoi vahvasti kaikkeen poikkeavaan.  Jonkunhan on puolustettava nynnyjä. 

Koira laumaeläimenä muodostaa lauman myös ihmistensä kanssa ja määrittelee lauman arvojärjestyksen ihmisten käyttäytymisen perusteella.  Koiran kanssa ei olla tasavertaisia kumppaneita, sen mielestä toinen on aina ylemmässä asemassa.  Eli jos ihminen ei sen mielestä ole lauman johtaja, sen on ruvettava siihen itse.  Eikä se suinkaan nauti tehtävästä, se aiheuttaa sille jatkuvaa stressiä, mistä taas seuraa ongelmakäyttäytymistä.  Poika parka, miten se nyt pystyisi johtamaan meitä... Tiesimme laumanjohtaja-asian teoriassa, kun saimme tämän ensimmäisen koiramme.  Mutta jotenkin tilanne oli lipsahtanut siihen, että sitä vaan rakastettiin niin kamalasti ja kasvatus jäi vähemmälle.  Minä kyllä olin luullut olevani sille auktoriteetti, mutta se oli pelkkää kuvitelmaa.  Meille selvisi, että vika piili meidän asenteessamme.  Ei koiran, se vain noudatti vaistojaan.

Nyt siis johtajuutta etsimään ja vahvistamaan. 

Ensimmäisen viikon kotiharjoitus-tehtävä oli huomioimattomuus, jonka tarkoitus on poistaa kaikki tavat, jotka koiran mielestä tukevat sen asemaa johtajana.
Ensimmäisen viikon tylytys oli ihan kamalaa.  Meille, ei Pojalle niinkään.

Koiraa ei saa sisällä huomioida kotona millään tavoin, ei missään tilanteessa.  Sitä ei saa koskea, katsoa, sille ei saa jutella eikä sitä saa kieltääkän.  Se on tyhjää ilmaa.  Jos se pyrkii liian lähelle, sille tulee murista kiukkuisesti.  Ei sänkyyn, ei sohvalle.  Asialliset hommat hoidetaan, ruokinta, hoitotoimenpiteet, lenkkeily.  Uskomatonta, mutta se toimi.  Poika rauhoittui huomattavasti, eikä tuntunut kärsivän tilanteesta niin kuin me.

 Seuraavalla viikolla harjoiteltiin metallisen koulutuspannan kanssa remmikäyttäytymistä, heitettiin ikuiset hyvästit flexille, saatiin Poika pysymään tien reunassa (melkein). Johtajuudessa roikuttiin kiinni kynsin hampain.
Sitä seuraavalla viikolla astui kuvaan kolinapurkki, kyse oli toisten koirien ohittamisesta. 
Jos koira ei tottele EI:tä, ravistetaan purkkia, jos sekään ei auta, purkki heitetään maahan.
Sekin toimi.
Kävimme vielä harjoittelemassa ryhmäharjoituksessa (8 tai 10 taluttajaa koirineen) tyylikästä ohittelua ilman kiskomista ja rähinää.  Aika hyvin meni sekin.

Nyt voisi luulla, että asiat selvisivät Pojalle ja meille loppuiäksi.  Ei se niin mennyt, asioita harjoitellaan jatkuvasti, jotta kurssilla opittu säilyisi.  Poika tottui kolinapurkkiin, haukkuu tuon tuostakin vastaantulijoita - eli vaatii työtä omistajalta saada se pysymään ruodussa.  Mutta idea on ymmärretty ja on saatu välineitä kouluttaa koiraa.  Ja kun uusia ongelmia on tullut, tiedetään mistä apua saa.

Kannattaa uhrata hiukan aikaa, rahaa ja vaivaa, saa onnellisemman koiran!

Osoite on http://www.koirakorjaamo.com

                                                                                                                                           Liisa Urpelainen

 

 

 

-

Koiraharrastusten kostein laji - vesipelastus 
Nina Keski-Korpela

 Vesipelastus eli vepe on laji, jossa koiran ohjaaja kastuu, kumiveneen soutaja kastuu, kilpailun tuomari kastuu ja joskus jopa kilpaileva koirakin kastuu! Vepeä voi harrastaa ja kisatakin lähes kaikenrotuisilla koirilla, tietyin edellytyksin. Koiran pitää uida mielellään ja perustottelevaisuuden tulee olla kunnossa. Koiran pitää olla fyysisesti riittävän kookas ja voimakas hinaamaan kumivenettä (jossa on ihmisiä) sekä ihmistä vedessä. Koira ei saa olla arka tai epäluuloinen eikä missään nimessä aggressiivinen vieraita ihmisiä kohtaan. Kokeisiin pääsevät kaikki rekisteröidyt rotukoirat soveltuvuuskokeen kautta. Vain newfoundlandinkoirat ja landseerit eivät suorita soveltuvuuskoetta, sillä vepe on niiden rodunomainen koe. Vepekisoissa näkee nykyisin muista roduista lähinnä noutajia, saksanpaimenkoiria, leonberginkoiria ja belgianpaimenkoiria. Tämän vuoden alustava kisakalenteri osoitteessa http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/vepekokeet.htm. 


Laji tuli Suomeen Belgiasta vuonna 1989. Viralliseksi koemuodoksi se saatiin vuonna 1992 koeajalla. Nykyiset säännöt ovat olleet voimassa vuoden 1996 alusta. Ensimmäinen vepevalio (rodultaan saksanpaimenkoira) saatiin vuoden 1998 elokuussa. Itse vesipelastuksella on kuitenkin pitkät juuret, sillä jo 1900-luvun alussa järjestettiin Englannissa Watertrial-kilpailuja. Niissä arvostettiin koiran luontaista halua toimia ja pelastaa vedessä. Vaatimuksiin kuuluivat mm. veneen hinaaminen rantaan, kilpauinti ja esineen nouto pinnan alta. 

Nykyään eri maissa on hiukan erilaiset säännöt. Suomalaiset vepe-kokeet jakautuvat juniori-, alokas-, avoimeen ja voittajaluokkaan. Junioriluokka on epävirallinen pentuluokka vain newfoundlandinkoirille ja landseereille. Jo mainittu soveltuvuuskoe (sove) "muunrotuisille" on yhtä kuin alokasluokan koe, ja läpäisyyn vaaditaan hyväksytty eli vähintään kolmostulos. Sovea saa yrittää vain kahdesti, eli liikkeiden on syytä olla varmoja! Alokasluokasta siirrytään kahdella ykköspalkinnon arvoisella tuloksella avoimeen luokkaan, josta taas kahdella ykkösellä voittajaan, jossa sitten kolmella ykkösellä (ja näyttelykakkosella) saa FIN VPVA:n eli vesipelastusvalion tittelin. Tässä liikkeet on esitelty lyhyesti, mutta harrastamista aloittavan kannattaa tilata voimassaolevat säännöt Kennelliitosta. Nykyiset säännöt Internetissä: http://www.netti.fi/vepe/vepesnnt.htm. Koesääntöjä ollaan uudistamassa ja uudet säännöt tulevat voimaan aikaisintaan vuonna 2002. Ennakkotietojen mukaan alokasluokka pysynee suunnilleen entisellään. Avoin luokka kokee muutoksia ja voittajaluokkaan on tulossa neljäs liike ja yhtä liikettä on muokattu. 

Alokasluokka/soveltuvuuskoe 

 Alokasluokassa on sallittua käyttää apuohjaajaa, joka voi olla joko rannalla tai veneessä. Ensimmäinen liike on veneestä hyppy. Kumivene on 50 metrin päässä rannasta, koira on veneessä ja sitä pitelee apuohjaaja. Tuomarin luvalla koira kutsutaan rannalta ohjaajan luokse. Liike päättyy kun koiran säkä ylittää maalilinjan. Toisena on vuorossa esineen vienti veneeseen, uintimatkaa on nyt 25 metriä. Koira lähetetään rannalta viemään esinettä veneelle ja liike päättyy, kun veneessä olija saa esineen. Esine saa olla kilpailijan oma, mutta tuomarin hyväksymä. Kolmanneksi koira noutaa veneen 25 metrin päästä. Koira lähetetään taas rannalta ja veneessä olija (apuohjaaja tai ohjaaja) antaa köyden koiralle. Liike päättyy maalilinjan ylitykseen, niin kuin veneestä hypyssäkin. Viimeiseksi koira vielä lähetetään rannalta pelastamaan "hukkuvaa", joka putoaa veneestä 25 metrin päässä rannasta. Koira ottaa kiinni hukkuvalla kädessään olevasta esineestä (kaikille koirille sama esine) ja vetää ihmisen rantaan. Liike loppuu kuin veneestä hypyssä. Säännöt sallivat toisenkin tavan, eli koiralla voi olla yllään valjaat, joihin hukkuva tarttuu. Näitä ei tosin kisoissa juuri näe, vaan yleisintä on esineestä vetäminen. 

Avoin luokka 

Veneestä hyppy ja esineen vienti kuten alokasluokassa, tosin vientimatka on nyt 50 metriä ja liike loppuu vasta kun koiran säkä ylittää maalilinjan eli paluumatkakin lasketaan mukaan. Veneen noutokin on muuten sama kuin alokasluokassa, mutta matkaa on 50 metriä ja koiran on itse tartuttava vedessä kelluvaan veneenvetoköyteen. Hukkuvan pelastaminen menee sekin alokasluokan tapaan, matkaa vain on lisätty 50 metriin. Kahdessa viimeisessä liikkeessä saattaa pienikokoisille koirille tulla ongelmaksi neljän minuutin suoritusaika, etenkin jos tuuli on vastainen. Apuohjaajan käyttö on avoimessa luokassakin sallittua.Voittajaluokka 

 Voittajaluokassa koiralla saa olla vain yksi ohjaaja, joka on joko maissa (vientiliike) tai siinä veneessä, josta lähettää koiran tekemään suoritusta. Ensimmäinen liike on köyden vienti veneeseen 25 metrin päähän rannasta. Ohjaaja antaa köyden pään koiralle ja pitää itse toisesta päästä kiinni. Koiran on luovutettava köyden pää veneessä olijalle, joka on siis koiralle vieras henkilö. Liike päättyy kun koiran säkä ylittää lopussa maalilinjan. Toisena liikkeenä on vuorossa toisen veneen nouto. Koira lähtee kohti rantaa veneestä, joka on 50 metrin päässä rannasta. Noudettava vene on 25 metrin päässä rannasta. Koiran on uitava veneelle, otettava vedessä oleva vetoköysi itsenäisesti ja vedettävä vene rantaan. Veneet liikkuvat koko ajan rannan suuntaisesti eri suuntiin. Liike loppuu maalilinjan ylitykseen. Lopuksi on vuorossa hukkuvan pelastaminen veneestä käsin. Koira ja ohjaaja ovat veneessä 50 metrin päässä rannasta. Hukkuva pudottautuu veneestä, joka on 25 metrin päässä rannasta. Koiran on yhdestä käskystä lähdettävä pelastamaan hukkuvaa ja vietävä hukkuva rantaan joko esineestä kiskoen tai valjaita käyttäen. Liike loppuu kuin edellä. 

Säännöistä ja pisteistä 

Vepeen kuuluu ajanotto eli koiran on kaikissa luokissa lähdettävä suorittamaan liikettä (eli mentävä maalilinjan yli tai hypättävä veneestä) 30 sekunnin kuluessa tuomarin merkistä. JUN-luokassa lähtöaikaa on minuutti. Kaikkien luokkien yksittäissuoritusten ohjeaika on neljä minuuttia, eli jos vaikka hukkuvan pelastaminen kestää yli sen ajan, liike menee nollille. 

Kaikissa liikkeissä on alokasluokassa käytössä kuusi käskyä, avoimessa kolme ja voittajassa enää yksi. Ylimääräisistä käskyistä vähennetään piste/käsky. Pisteitä vähennetään myös mm. maalilinjan sivuuttamisesta ja varaslähdöstä, virheistä rangaistaan enemmän ylemmissä luokissa. Jokaisesta liikkeestä saa maksimissaan 25 pistettä (sove, alo ja avo). Voittajaluokassa köyden vienti ja toisen veneen nouto ovat 30 pisteen liikkeitä ja hukkuvan pelastaminen veneestä käsin tuottaa 40 pistettä. 

Pisterajat 

sove, alo, avo 

1. tulos 90 - 100 pistettä 
2. tulos 80 - 89 pistettä 
3. tulos 65 - 79 pistettä 
(hyväksytty tulos) 

voi 

1. tulos 90 - 100 pistettä 
2. tulos 80 - 89 pistettä 
3. tulos 60 - 79 pistettä 

Miten alkuun? 

Harjoittelupaikkoja Suomen tuhansilta järviltä löytyy varmasti, kunhan muistaa pysyä poissa yleisiltä uimarannoilta. Harjoittelua haittaa ehkä hiukkasen varustepuoli - tai siis sen puuttuminen. Kumivene + melat/moottori, pelastautumispuku, pelastusliivit, poijut, köydet sun muut rensselit vievät rahaa ja säilytystilaa. Ilmankin pärjää alkuunsa, mutta esim. tavallisesta soutuveneestä koiran on aika hankala hypätä veteen. Samoin täällä Suomen suvessa on harvemmin niin lämmintä, että "hukkuvaa" huvittaisi liota kylmässä vedessä monta minuuttia ilman kuivapukua. Koulutusohjaajista ja seuroista lisätietoa täältä: http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/yhteystietoja.htm. 

 Kaikki harjoittelu alkaa aina kuivalta maalta. Vasta kun homma sujuu varmasti maalla, kannattaa aloittaa vesiharjoittelu. Kaikessa koulutuksessa pätee tuttu sanonta "tyvestä puuhun noustaan" eli edetään pienin askelin, koiran edistymisen mukaan. Veneen hakua voi harjoitella alkuunsa vaikka metrin päästä, koiran kahluusyvyydeltä. Matka ei ole olennaista, vaan se, että koira saadaan ymmärtämään, mitä siltä odotetaan. Lelu- tai patukkahulluus on sopivassa mitassa eduksi, koska vedestä tuodaan sitä omaa esinettä - siinä nyt vain sattuu roikkumaan se hukkuva. 

Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että vepe on haasteellisen hauska laji! Mitäs teet kun koira ei suostu ottamaan köyttä suuhun? Entä kun se palaa rantaan käytyään ensin kahden metrin päässä veneestä? Miten ihmeessä sen saisi tajuamaan viemisen, kun aina on vain opetettu noutamaan? Onpa jotain koiraa opetettu "tassusta pitäen" ensin uimaankin. Huumoria kysyy sekin, kun pyörit kumiveneellä tuulessa ja vesisateessa kylmästä kohmeessa ympyrää ulapalla, tai kun koira haluaa vain jahdata airoja eikä ole tarjotusta köydestä tietääkseenkään. Mutta kuten kaikessa harrastuksessa, onnistumiset ovat sitä makeampia, mitä enemmän niiden eteen on pitänyt tehdä työtä! Lisää koulutusvinkkejä löydät osoitteesta: http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/vinkkeja.htm. 

Entäs tositilanteet? 

Etenkin Ranskassa ja Italiassa vesipelastuskoiria käytetään myös aidoissa pelastustilanteissa. Suomalainen vesipelastusharrastus ja kisat eivät tähtää varsinaiseen työkäyttöön, vaan kyseessä on puhtaasti harrastus- ja kilpailumuoto. Tosin monet harrastajat olisivat kiinnostuneita koirien käytöstä tositilanteissa, mikä kylläkin edellyttäisi sitä, että koira olisi aina paikalla siellä, missä hukkumisvaara on suurempi. Koirat ohjaajineen voisivat esim. päivystää uimarannoilla, satamissa tai kesäfestivaaleilla tai toimia pelastuslaitoksen hälytystehtävissä. Hukkumistilanteessa on aina kiire eikä osaavaa koiraa ehditä lähteä hakemaan kotoa kuten esimerkiksi pelastuskoiratoiminnassa. Nykyisin tällaista päivystystoimintaa ei siis ole. Vesipelastuskoira muuten koulutetaan pelastamaan veden varassa oleva elävä ihminen, ruumiiden etsintään niitä ei käytetä. 

hakukoe 
Sari Kärnä
Hakukoe muodostuu tottelevaisuusosuudesta sekä maasto-osuudesta. Maasto-osuus jakaantuu henkilöetsintään ja esine-etsintään. Tässä esittelyssä keskitytään pelkästään henkilöetsintään, koska tottelevaisuudesta sekä esine-etsinnästä kerrotaan  enemmän omissa esittelyissään. 

Hakukokeen tarkoitus 

 Hakukokeen tarkoituksena on selvittää koiran suorituskyky siinä, miten se ilmavainua hyväksi käyttäen vauhdikkaasti ja järjestelmällisesti etsii sille osoitetun, vaihtelevan ja vaativan maastoalueen sekä löytää ja ilmaisee ohjaajalle alueelle piiloutuneet ihmiset. 

Osallistumisoikeus 

Hakukokeisiin saavat osallistua koirarodut, joille Suomen Kennelliitto on Suomen Palveluskoiraliiton esityksestä myöntänyt kilpailuoikeuden. Koirien tulee olla tunnistusmerkittyjä (tatuointi / mikrosiru) sekä rokotettu Suomen Kennelliiton määräysten mukaisesti. Koiran tulee olla myös suorittanut käyttäytymiskokeen hyväksytysti ennen hakukokeisiin osallistumista. Koiran omistajan ja ohjaajan tulee olla Suomen Palveluskoiraliitto ry:n jäsenyhdistyksen jäsen. Kokeisiin ei saa osallistua narttu 30 vrk ennen odotettua penikoimista ja alle 42 vrk penikoimisen jälkeen eikä selvästi arka tai agressiivinen koira. 

Koeluokat ja siirtyminen ylempiin luokkiin 

Hakukokeessa on kolme luokkaa: 1-, 2-, ja 3- luokka. 

 1-luokkaan saa osallistua koira, joka on suorittanut hyväksytysti käyttäytymiskokeen ja on vähintään 14 kuukauden ikäinen. 
 2-luokkaan saa osallistua koira, joka on saanut koulutustunnuksen 1-luokasta ja on vähintään 16 kuukauden ikäinen. 
 3-luokkaan saa osallistua koira, joka on saanut koulutustunnuksen 2-luokasta ja on vähintään 20 kuukauden ikäinen. 

Koulutustunnus 

Koulutustunnuksen saamiseen vaaditaan tottelevaisuudesta 70 % kokonaispistemäärästä ja maasto-osuudesta 75 % kokonaispistemäärästä. Koulutustunnuksen lyhenteenä käytetään: 

 1-luokka HK 1 
 2-luokka HK 2 
 3-luokka HK 3 

Pisteytys ja palkintosijat 

 Maksimipisteet hakukokeissa ovat 300, jotka tulevat seuraavasti: tottelevaisuudesta voi maksimissaan saada 100 pistettä, henkilöetsinnästä 170 pistettä ja esine-etsinnästä 30 pistettä. Saadakseen 1 palkinnon koirakon tulee saada vähintään 90 % koelajin kokonaispistemäärästä. Jos koirakko saa vähintään 80 % koelajin kokonaispistemäärästä tuloksena on 2 palkinto ja vähintään 70 % koelajin kokonaispistemäärästä sekä koulutustunnuksen saavuttaa vielä 3 tuloksen. Käyttövalion arvon koira saavuttaa saadessaan yhteensä kolme 1 palkintoa 3-luokassa kahdelta eri kaudella. Lisäksi koiralla tulee olla rotukohtaisesti näyttelytulos. 

Eri luokkien vaatimuserot 

Jokaisessa luokassa etsintäalueen leveys on 100 metriä ja etsittäviä henkilöitä on 3 kappaletta. 

 1-luokassa etsintäaika on 10 minuuttia ja etsintäalueen pituus 100 metriä. Etsittävistä henkilöistä 2 on osittain peitetty ja 1 kokonaan peitetty. 
 2-luokassa etsintäaika on 15 minuuttia ja etsintäalueen pituus 200 metriä. Etsittävistä henkilöistä 1 osittain peitetty ja 2 kokonaan peitetty. 
 3- luokassa etsintäaika on 20 minuuttia ja etsintäalueen pituus 300 metriä. Etsittävät henkilöt samoin kuin 2-luokassa. 

Henkilöetsinnän arvostelu 

Henkilöetsinnässä pisteitä jaetaan työskentelystä maksimissaan 40 pistettä, löydetyistä maalimiehistä maksimissaan 100 pistettä sekä ilmaisuista maksimissaan 30 pistettä. Työskentelyssä arvostellaan sitä kuinka innokkaasti ja järjestelmällisesti koira etsii koko alueen. Ilmaisuissa arvioidaan koiran ilmaisun täsmällisyyttä ja kestävyyttäTarkemmin henkilöetsinnästä 

Etsittävä alue tulee olla maastoltaan vaihteleva ja koiran kuntoa koetteleva. Alueen rajat ovat merkitty. Alueen keskellä kulkee keskilinja, jota pitkin ohjaaja, tuomari sekä ratamestari kulkevat. Keskilinja on myös merkitty ja sieltä löytyvät merkit, jotka ilmaisevat kuljetun matkan vähintään sadan metrin välein. Keskilinjalla ohjaaja lähettää koiraansa oikealle ja vasemmalle puolelle edeten samalla keskilinjalla eteenpäin. Tarkoituksena on käydä järjestelmällisesti koko etsittävä alue läpi ja löytää sinne piiloutuneet ihmiset. 

Työskennellessään etsittävällä alueella koira reagoi ihmisestä lähtevään hajuun, jonka tuuli tuo sen nenään. Löytäessään ihmisestä lähtevän ilmassa kulkevan hajuvanan koira seuraa sitä paikallistaen samalla hajun alkulähteen eli ihmisen. Koiran tulee ilmaista piiloutunut ihminen ohjaajalle. Koira voi tehdä sen kahdella eri tavalla. Haukkumalla ilmaiseva koira löytäessään ihmisen jää ihmisen viereen ja haukkuu kunnes ohjaaja saapuu paikalle, ottaen koiran hallintaansa. Rullalla ilmaiseva koira ottaa kaulassaan roikkuvan rullan suuhunsa löytäessään ihmisen ja palaa rulla suussaan suorinta tietä ohjaajansa luo. Ohjaaja kytkee koiran ilmaisuliinaan, jonka jälkeen koira palaa suorinta tietä löytämänsä henkilön luokse näyttäen ohjaajalle henkilön sijainnin. Ihmisen luona ohjaaja irrottaa ilmaisuliinan ja ottaa koiran hallintaansa. Koiran tulee ilmaista kaikki maalimiehet samalla ilmaisutavalla. 

Hyvän hakukoiran ominaisuudet 

Hyvä hakukoira pitää todella ihmisistä, eli se haluaa hakea kontaktia vieraisiinkiin ihmisiin. Se haluaa puuhastella yhdessä ihmisten kanssa muutenkin kuin makupalan voimalla. Hyvä hakukoira on varma ja melko itsenäinen eli se uskaltaa toimia metsässä osittain itsenäisesti kaukana ohjaajasta. Hyvä hakukoira omaa suuren taistelutahdon eli se haluaa rasittaa itseään. Tälläinen koira ei lannistu pienistä ja se jaksaa jäsyneenäkin tehdä töitä. Hyvä hakukoira haluaa myös tehdä ohjaajan kanssa yhteistyötä eli on hieman miellyttämisen haluinen. Tällöin koiraa on mahdollista ohjata etsintäalueella. Hakukoiran tulisi olla fyysisiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se kykenee etenemään reippaasti risukossa, kallioissa, ylittämään ojia ja rämpimään suolla. Hyvällä hakukoiralla tulee olla myös hyvä fyysinen kunto, jotta se jaksaa tehokkaasti ja varmasti työskennellä etsittävällä alueella. 

Harrastaaksesi hakua koirasi ei tarvitse omata kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia. Tosin jos tähtäät huipulle on hyvä, että koirallasi on luontaisesti mahdollisimmat hyvät edellytykset hakukoiraksi. Eräitä ominaisuuksia voidaan koulutuksella parantaa, esimerkiksi hieman varautunut koira voidaan saada oikeanlaisella harjoittelulla pitämään ihmisistä, omatoimista koiraa voidaan koulutuksella saada enemmän kuuliaiseksi, koiran fyysistä kuntoa voidaan kohottaa jne. Mutta, jos koira on agressiivinen ihmisiä kohtaan siitä ei saisi tehdä hakukoiraa. 

Hyvän ohjaajan ominaisuudet 

Hyvällä hakuohjaajalla tulee olla halu toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa tiiminä. Hakutreeneissä treenataan yhdessä kaikkien koiria, jolloin täytyy paneutua myös muiden koirakkojen harjoituksiin. Hyvällä hakuohjaajalla on pitkä pinna ja säänkestävyys, sillä hakutreeneissä vierähtää helposti useampi tunti sääoloista huolimatta. Hyvä hakuohjaaja on tiedonhaluinen ja kykenee vastaanottamaan tietoa myis muilta. Hyvä ohjaaja on myös hyvä maalimies, sillä jokainen toimii toisten koirille maalimiehenä ja maalimiesten panos koiran edistymisessä on merkittävä. Hyvä ohjaaja on kärsivällinen, sillä hakukoiran koulutus vie oman aikansa. 

Miten voi aloittaa haun? 

 Vaikka et tietäisikään hausta paljoakaan, mutta laji tuntuu kiinnostavalta ja omistat reippaan ja innokkaan koiran kannattaa ottaa yhteyttä alueellasi toimiviin palveluskoirayhdistyksiin. Yhdistyksiltä voi tiedustella onko heillä toimivia hakuryhmiä, joihin voisi tutustua ja kenties tulla harrastamaan hakua. Jos alueella on useampia hakuryhmiä voi olla viisasta käydä tutustumassa eri ryhmien toimintaan ja valita sitten itselleen parhaiten sopiva ryhmä. Palveluskoirayhdistyksissä on myöskin erittäin kokeneita harrastajia, jotka varmasti neuvojat alkuun. Jo ennen ryhmiin menoa kannattaa lukea kirjoja hausta esim. Inki ja Roland Sjöstenin Hakukoira-kirja. Palveluskoirat-lehdessä on myös ollut artikkeleitä hausta. 

Mukaan ensimmäisiin hakutreeneisiin tarvitaan makupaloja ja leluja, taluttimen, vettä ja avoimen ja kiireettömän mielen sekä koiran. Jatkossa tarvitaan lisäksi PK-valjaat, joita koiran tulee pitää yllään hakumetsässä. Jos koira ilmaisee rullalla tarvitaan rulla sekä 10 metrin pituinen ilmaisuliina. Tarvikkeita löytyy hyvin varustetuista lemmikkieläinliikkeistä. 

Hakua voi myös aloitella itsenäisesti jonkun kaverin kanssa. Tällöin koira etsii metsästä kadonnutta ystävääsi. Suosittelen kuitenkin, että ohjaaja omaa tai on hankkinut tietoa hausta jo etukäteen, sillä usein ensimmäiset harjoitukset ovat jatkon kannalta hyvinkin tärkeitä. 

Seuraaviin asioihin tulisi kiinnittää huomiota hakua aloittaessa 

 Etsittävien henkilöiden tulee olla koiralle todella kiinnostavia -> korosta etsittäville henkilöille, että koirallasi tulee olla hauskaa -> haku perustuu pitkälti koiran intoon löytää etsittävät henkilöt metsästä 

 Mieti, millä koiraasi kannattaa palkata eli mistä se todella pitää 

 Kerro maalimiehille ohjeet kuinka haluat koiraasi palkattavan 

 Koiran tulisi löytää etsittävä henkilö hajuaistinsa avulla ilmavainuisesti 

 Koiralla ja sinulla täytyy olla hauskaa myös yhdessä

esine-etsintä
Sari Kärnä

Esine-etsintä kuuluu osana palveluskoirien haku-, jälki-, etsintä- sekä viestikokeeseen. 
 
Esine-etsinnän tarkoitus 

 Esine-etsinnän tarkoituksena on selvittää koiran suorituskyky siinä, miten se ilmavainua hyväksi käyttäen käy alueen järjestelmällisesti ja tarkasti läpi ohjaajan käskyjen mukaisesti paikallistaen samalla esine-etsintäalueella olevat esineet tuoden ja luovuttaen ne ohjaajalle. 

Alue on luokasta riippumatta kooltaan aina 50 x 50 metriä. Maastoltaan alue on sellainen, jossa tuomarilla ja ohjaajalla on mahdollisuus seurata koiran työskentelyä. Kaikki selkeät maastot, kuten harva metsä, pelto ja hakkuuaukea voivat olla esine-etsintäalueena. Alue on merkitty siten, että se on helppo hahmottaa. 

Esineet ovat ihmisten käyttöesineitä. Ne eivät kuitenkaan saa olla sellaisia, jotka rikkoutuessaan saattavat vahingoittaa koiraa (metalli, lasi, kova muovi) tai joihin haju tarttuu huonosti. Myöskään tottelevaisuudessa käyttettäviä noutoesineitä ei saa käyttää. Esineet ovat yleensä noin käsineen kokoisia. Esineet ovat kaikille saman luokan koirille samat ja ne sijaitsevat samoissa paikoissa. 

 Tuomari määrää etsintäsivun, jolta ohjaaja ohjaa koiran työskentelyä. Etsintäsivu on sama kaikille samaan luokkaan osallistuville. Ohjaaja saa ohjata koiran työskentelyä osoitetulta sivulta vapaavalintaisin käskyin ja merkein. Koiran tuodessa esinettä ohjaajalle ohjaaja ei saa kehua / käskeä koiraa. Käskyjen määrää ei ole rajoitettu. Pillin käyttö ja viheltäminen on sallittua. Ohjaaja ei saa mennä esine-etsintäalueen sisäpuolelle. Jos koira menee ulos esine-etsintäalueelta ohjaaja saa kutsua sen takaisin esine-etsintäalueelle. 

Koiran tulee työskennellä innokkaasti ja tarkasti esine-etsintäalueella. Koiran tulee myös kuunnella ja totella ohjaajan käskyjä tehtävän aikana eli koiran tulee olla ohjattavissa. Esineitä ei saa pureskella ja esineet tulee luovuttaa ohjaajan käteen. Luovutusasento on vapaa eli koira voi luovuttaa esineen esim. seisten tai istuen ohjaajan edessä. 

Suoritus alkaa tuomarin antaessa luvan ja ohjaajan lähetettyä koiran alueelle. Suoritus päättyy etsimisajan kuluttua loppuun tai ohjaajan luovutettua luokan vaatiman määrän löydettyjä esineitä tuomarille. 

Eri luokkien vaatimuserot 

Kaikissa luokissa esine-etsintäalueen koko on 50 x 50 metriä ja aika on 5 minuuttia. 

 1- luokassa on 3 käyttöesinettä, joista 1 etsitään ja luovutetaan ohjaajalle. 
 2- luokassa on 3 käyttöesinettä, joista 2 etsitään ja luovutetaan ohjaajalle. 
 3- luokassa on 3 käyttöesinettä, joista kaikki etsitään ja luovutetaan ohjaajalle. 

Pisteytys ja arvostelu 

 Maksimipisteet esine-etsinnästä ovat 30 pistettä. Esine-etsinnässä arvostellaan koiran työskentelyä (innokkuus, järjestelmällisyys, ohjattavuus) sekä esineitten tuomista ja luovutusta ohjaajalle. Koiran työskentelystä ja esineitten tuonnista sekä luovutuksesta saa maksimissaan yhteensä 12 pistettä. 1-luokassa esineestä saa 18 pistettä, 2-luokassa kustakin esineestä 9 pistettä ja 3-luokassa 6 pistettä kustakin esineestä. 

Hyvän esine-etsintäkoiran tulee omata seuraavat taidot ja ominaisuudet: 

 Koira on kiinnostunut esineistä -> koiran kiinnostusta esineisiin voi ja kannattaa vahvistaa leikkimällä ja taistelemalla esineillä 
 Koira tykkää kanniskella esineitä -> koiraa kannattaa kehua jo pienestä pitäen sen kanniskellessa erilaisia esineitä 
 Koira tykkää noutamisesta 
 Koira osaa luovuttaa esineen -> on hyvä palkata koira sen irrottaessa käskystä esim. antamalla esine takaisin tai vaihtamalla makupalaan 

Hyvä muistaa harjoiteltaessa esine-etsintää: 

 Jos harjoittelette samassa esine-etsintäalueessa usealla koiralla peräkkäin on hyvä laittaa esineet samoihin paikkoihin. Aikaisemmista esineistä jää haju maahan ja jos koira ei löydäkkään siitä esinettä se voi tulla epävarmaksi.
 Harjoittele mitä erilaisimmilla esineillä ja erilaisissa maastoissa. 
 Muista, että koiralla tulee olla mukavaa ja sillä tulisi olla suuri motivaatio esine-etsintään!

Janita Leinonen

 "Minuutti", huutaa tuomari. Lähden seurauttamaan koiraani pientä metsäpolkua pitkin. Matka lähetyspisteelle on noin 25 metriä. Risut ja kapea polku eivät helpota seuraamista innokkaan koiran kanssa. Annan "istu" komennon ja koira jää täristen tuijottamaan eteensä. "30 sekuntia", kuuluu tuomarin suusta. Tuskin uskallan hengittää ettei koira ampaise matkaan. Nenääkin kutittaa, mutta nyt ei voi liikkua. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen tuomarin antaa lähtöluvan, sanon helpottuneena koiralle "vie" ja se porhaltaa tuulispäänä matkaan. Muutaman sekunnin kuluttua koira on kadonnut näkyvistä ja alkaa armoton jännittäminen, löytääkö se toisen ohjaajan luo vai palaako se takaisin, jos se törmääkin matkalla jänikseen, apua, toivottavasti kaikki menee hyvin. Kymmenen minuutin kuluttua kännykkä piippaa tekstiviestin merkiksi. Koira on saapunut perille. Matkaa oli 1800 metriä ojien yli, ryteikköjen läpi, kallion päältä, mäkiä ylös ja alas. Huh, huh, enää yksi etappi jäljellä, vieläköhän se jaksaa juosta takaisinkin?

Palveluskoiralajeihin kuuluva viesti on yksi vaativimmista lajeista koiralle sekä henkisesti, että fyysisesti. Ylimmässä luokassa koira juoksee yksin metsässä yli seitsemän kilometriä. Sen on omattava hyvän kunnon lisäksi taistelutahtoa, erinomainen hermorakenne ja toimintakykyä. Koiran pitää pystyä itsenäisesti ratkaisemaan matkalla sattuvat ongelmatilanteet. Toinen koira voi olla pysähtyneenä matkan varrella, juosta vastaan samaa polkua pitkin tai ohittaa koiran takaa päin. Matkan varrella voi olla myöskin sienestäjiä tai marjastajia, metsän eläimiä tai muuta yllättävää. 
Viestin harrastaminen vaatii koiralta ehdottomasti ystävällistä luonnetta. Koiraa, joka on aggressiivinen vieraille ihmisille tai koirille, ei voi päästää juoksemaan vapaana yksinään pitkin metsiä. Vahvojen luonteen ominaisuuksien lisäksi koiralla tulee olla aito halu juosta. Kukaan ei voi pakottaa sitä juoksemaan vauhdikkaasti ohjaajalta toisen luokse. Viesti sopii siis rohkeille, vilkkaille ja tasapainoisille koirille, jotka ovat kiintyneitä kahteen ihmiseen. 

Kolme eri luokkaa 

Alokasluokassa toinen ohjaaja (ohjaaja B) lähtee koiran kanssa metsään. Hän kävelee jonossa muiden B ohjaajien kanssa tuomarin perässä kilometrin verran. Sieltä koirat lähetetään toisen ohjaajan (ohjaaja A) luokse lähtöpisteeseen. Koirat lähetetään matkaan kolmen minuutin välein. Jokaisessa luokassa koiran pitää odottaa lähtölupaa lähetyspaikalla liikkumatta vähintään 30 sekunnin ajan, asento on vapaa eli koira voi seistä, istua tai maata. Alokasluokassa koiran saa tuoda lähetyspisteeseen kytkettynä tai vapaana. Koiran kuljetus arvostellaan n. 25 metrin matkalla ennen lähetyspisteeseen saapumista. Ohjaajalla on puoli minuuttia aikaa saada koira matkaan lähetysluvan saatuaan. Jos koira ei tänä aikana lähde, sen suoritus keskeytetään. Kun kaikki matkaan lähteneet koirat ovat saapuneet A ohjaajien luo, siirtyvät B ohjaajat metsässä 300 metriä kauemmas. Tämän jälkeen koirat lähetetään taas kolmen minuutin välein matkaan. Koiran tulee nyt juosta ensin kilometrin verran pisteeseen, jossa se on viimeksi nähnyt B ohjaajan, tästä sen tulee jäljestää 300 metriä, mihin ohjaaja on siirtynyt. Alokas luokan maasto-osuus päättyy tähän ja matkaa kertyy koiralle yhteensä 2300 metriä. Kuulostaa kenties helpolta, mutta kilometri on pitkä matka ja reitti harvemmin kulkee polkua pitkin. Matka voi olla osittain polkua, josta se poikkeaa metsään ja kulkee mahdottomaltakin tuntuvan maaston läpi. Matkalla voi olla suota, ojien ylityksiä, kiipeämisiä ja muuta vaihtelevaa ja vaativaa maastoa, mikä testaa koiran kuntoa ja kestävyyttä. 

 Avoimen luokan koirat juoksevat vielä yhden matkan takaisin A ohjaajien luokse. Matkaa tulee siis yhteensä 3600 metriä. Avoimen luokan kilpailussa toinen ohjaaja saa seurauttaa koiran lähetyspisteeseen remmissä, toisen ohjaajan on seurautettava vapaana. Ohjaaja saa antaa vain yhden lähetyskäskyn. Toisesta käskystä menee pisteitä ja kolmannesta käskystä koiran suoritus keskeytetään. 

Voittajaluokan koirat jatkavat vielä kaksi osuutta avoimen luokan koirien jälkeen. B ohjaajat siirtyvät jälleen metsässä kauemmas, tällä kertaa 500 metriä. Koira juoksee taas pisteeseen, jossa se on viimeksi nähnyt B ohjaajan ja jäljestää tästä 500 metriä, mihin ohjaaja on mennyt. Tämän jälkeen koirat juoksevat vielä kerran takaisin A ohjaajien luokse. Matkaa voittajaluokassa koiralle kertyy 7200 metriä. Molempien ohjaajien on tuotava koira lähetyspisteeseen vapaana. 

Välineet ja alkuharjoittelu 

Jokaisella viestitaipaleella koiralla tulee olla kaulassaan viestikaulain ja päällään pk-tunnus. Viestikaulaimen sisällä on viestilipuke, johon tuomari merkitsee juoksuajan jokaisen taipaleen jälkeen. Ajanotto päättyy, kun koira saapuu tarkastusasemalle ja on ohjaajan hallinnassa. Jokaisessa luokassa on maksimiaika juoksemiselle, jonka puitteissa koiran on suoritettava koko matka. Alokasluokassa 15 minuuttia, avoimessa 22 minuuttia ja voittajassa 44 minuuttia. Juoksuajasta saatavat pisteet riippuvat kisan muista osallistujista, sillä nopeinta aikaa pidetään niin sanottuna ihanneaikana, josta saa eniten pisteitä. Mitä kauemmin koira juoksee ihanneajasta, sitä vähemmän se saa pisteitä. Pisteitä jaetaan juoksunopeuden lisäksi koiran käyttäytymisestä tarkastusasemilla ja taipaleella. Vinkumisesta, haukkumisesta ja huonosta seuraamisesta pisteet vähenevät. Lähtöhaukahdus on kuitenkin sallittu. 

Alkuharjoittelua voi suorittaa kahden ohjaajan välillä vaikkapa metsälenkin yhteydessä. Pidetään näköyhteys ja juoksutetaan koiraa kahden ihmisen välissä. Tärkeää on alusta asti pitää kontrollia ettei koira lähde juoksemaan toisen luo ilman lupaa. Jäljestämistä ja kunnon kohotusta tulee harrastaa täysin erillään ensimmäisistä viestitreeneistä. Kannattaa myöskin tarkkaan miettiä kumpi ohjaajista menee metsäpäähän, josta siirtytään kauemmas koiran ollessa toisessa päässä. Meidän koiramme ei esim. halua jättää minua yksin metsään, vaan palaa helpommin takaisin tarkistamaan olenko hävinnyt jonnekin. Mieheni taas saa rauhassa siirtyä metsässä ties minne ja koira malttaa juosta kaikki matkat. Harjoittelu tulee pitää vaihtelevana alusta asti. Lyhyitä matkoja, pitkiä matkoja, näyttäytymässä käymistä, koiran mukana jäljestämistä, helppoja maastoja, vaikeita maastoja jne. Kuitenkin alusta asti kannattaa juoksuttaa aina vähintään viisi matkaa, jotta koira ei oppisi lopettamaan löydettyään molemmat ohjaajat kertaalleen. 

 Useimpia viestikoiria ajaa eteenpäin laumavietti. Se ei kuitenkaan aina riitä ja pitää löytää omalle koiralleen se sopivin palkitsemistapa, joka riittää motivoimaan koiraa juoksemaan sateisellakin säällä tai helteellä. Koirasta riippuen voidaan käyttää saalis- tai ravinnon hankinta viettiä lisäämään koiran intoa. Viestikoiran lihaksistosta täytyy pitää huolta hieronnalla ja venyttelyllä. Koiran kuin koiran motivaation saa tapettua juoksuttamalla sitä maitohappoisena, lihakset kipeinä tai vatsa täysinäisenä. 

Lajin historiaa ja nykypäivää 

Viestikoiria on alun perin käytetty apuna sotavoimissa. Koirien tehtävänä oli kuljettaa tietoja etulinjaan ja vetää puhelinjohtoja eri yksiköiden välillä. Koirien hiljaisuus vaatimus tarkastusasemilla ja taipaleella perustuukin tähän alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Maassamme ei ole paljon viestikoiria, mikä johtuu osittain lajin vaativuudesta, mutta myöskin kahden ihmisen sitoutumisesta harrastamaan yhdessä. Koiran pitää juosta yhtä mielellään molempien ohjaajien luo, joten ihan ketä vain naapuria tai työkaveria ei viestin toiseen päähän voi nakittaa. Myös vähäiset harjoittelumaastot ainakin Etelä-Suomessa rajoittavat harjoittelumahdollisuuksia. Viestin on kuitenkin jännittävä laji ja siitä mukava, että se on sosiaalista. Hyvässä treeniporukassa on mukava juoda teetä ja rupatella odotellessa koirien ilmestymistä metsän siimeksestä. 

Linkkejä 

 Palveluskoiraliiton viestikoe-esittely 

 Vie viesti!

DYSPLASIA, HD = KANSANKIELELLÄ LONKKAVIKALonkkavika on tavallisimpia luusto-ongelmia. Sitä on tutkittu ja asianparantamiseksi on tehty työtä yli 40 vuotta, silti tilanne ei tunnu paranevan. Herääkin kysymys, voiko lonkkavika olla pelkästään perinnöllinen sairaus? Jos voi, niin mitkä muut tekijät vaikuttavat asiaan? Eläinlääkäreillä on käytössään uutta tekniikkaa, jonka avulla he voivat kuvata rustoa ja pehmytosia. Tämä on hyvin oleellista, sillä tänä päivänä uuden tekniikan avulla pystymme näkemään, että kaikilla vastasyntyneillä pennuilla on terveet lonkat. Mitä siis tapahtuu koirille, jotka syntyvät terveinä ja silti aikuisena lonkat voivat olla tasoa E? Ohessa kooste elt Per Axelsonin luennolta

Lonkkavika on hyvin tavallinen ongelma, joka ilmenee koiran ontumisena ja takajalkojen kuihtumisena. Koiraa ei ole syytä kuitenkaan ensimmäiseksi viedä "piikille", koska hoitokeinot ovat hyvin hyödyllisiä.

-En ole viiteentoista vuoteen lopettanut yhtään koiraa puhtaasti lonkkavian takia. Niitä ei tarvitse lopettaa, niitä vain hoidetaan, sanoo elt Per Axelson.

Tänä päivänä lonkkavika ei ole pelkästään suurten koirien ongelma. Sitä löytyy mm. cockerspanieleista, eli lonkkavika on leviämässä, mikä osaltaan todistaa sen, ettei lonkkavika ole PELKÄSTÄÄN perinnöllinen sairaus. On todettu, että 15-25% varmuudella lonkkavika on periytyvää, mutta lähinnä se aiheutuu väärästä ruokinnasta, liikunnasta tai liikunnan puutteesta.

Mikä on lonkkavika?
Koiran pallonivelen tulee olla kiinteästi lonkkamaljassa. Jos ne ovat erimuotoiset, ne kuluttavat toisiaan, josta aiheutuu lonkkavika. Jos nivelessä on hyvin paljon löysyyttä silloin ne heiluvat ja rikkovat toisiaan, josta myös voi aiheutua lonkkavika. 
Myös lonkkanivelen anatominen muoto vaikuttaa lonkkavikaan ja nimenomaan tämä on se missä perimällä on osuus. Koiran nivelpallojen ja kuoppien välisen raon tulee olla tasainen ja siisti. Toinen perinnöllinen tekijä on lantion asento.

Ensimmäiset 16 viikkoa ratkaisevia
Koiran 16 ensimmäistä viikkoa ovat ratkaisevia sen lonkkien kehityksen kannalta. Luonnossa, jossa emä synnyttää pennut luolaan ja pennut olisivat samassa paikassa kuusi viikkoa, ei hommasta tulisi mitään, koska saaliseläimet haistaisivat hajun jo kauas. Emät vaihtavat paikkaa koko ajan välttääkseen liiallista hajuuntumista. Pennut taapertavat emän perässä jo aivan pienestä pitäen, emä nostaa ne vain ojien ym. esteiden ylitse. Tällöin pienten pentujen lonkkalihakset pääsevät vahvistumaan jo heti varhaisista vaiheista ja lihakset kannattavat pennun pehmytosia, jolloin lonkat pääsevät kehittymään rauhassa ylirasittumatta. Menetelmää voi hyvin soveltaa lemmikkieläimiin. On selvää, että pennut, joilla on tilaa enemmän käytettävänään kuin metri kertaa metri käyttävät sen uteliaina hyvin hyödykseen, silloin myös emällä on tilaa vaihtaa paikkaa. On myös tärkeää, että pennuilla on karhea alusta, jossa ne eivät pääse liukastelemaan.

-Liikkuva pentu syö hyvin emänmaitoa joka on sille parasta ravintoa. Sen pentu käyttää liikkumiseen, ei läskin keräämiseen, kertoo Axelson. Edelleen koiran ensimmäiset kuusi kuukautta ovat merkitseviä ja suuntaa antavia lonkkien kehitykselle. Tällöin lonkat eivät kuitenkaan ole lopullisessa muodossaan, ne voivat huonontua vielä myöhemminkin, mutta jos kuuden kuukauden ikäisellä koiralla on huonot lonkat, niin sitä ei enää paranna mikään eikä kukaan.

Väärä ruokinta tekee koiran sairaaksi
Ruokinnalla on koirien lonkkiin valtava merkitys. Väärällä ruokinnalla pystymme tekemään koiran hyvinkin sairaaksi.

-Jo 70-luvulla kollegat Tukholmassa tekivät väitöskirjan. He jakoivat perheen koirat kahteen osaan. Toinen osa sai syödä vapaasti ilman kontrollia ja toinen osa tarkassa seurannassa. Vapaasti syöneet koirat olivat huonolonkkaisia jo ennen kuin täyttivät kahdeksan kuukautta. Ne koirat jotka saivat oikean määrän ruokaa ja vitamiineja eivät olleet läheskään niin sairaita. Emme tarkalleen ottaen tiedä mistä tämä johtuu.
Tiedämme kuitenkin sen verran, että tärkeää on koiran ruuan määrä, laatu, sekä se mitä koira pystyy ravinnosta hyödyntämään.
-Koiran ruokinnassa on tärkeää huomioida, että kalsium, vitamiinit ja valkuaisaineet ovat balanssissa. Myös ruuan oikea määrä on siis erittäin olennaista. Sutjakka koira on siis luonnollisesti terveempi kuin lihava koira, jonka on raskaampi kannatella lonkkiaan, sanoo Axelson.

Pentu ei saa olla lihava
Ruokinnan merkitys varsinkin pennulle on ensiarvoisen tärkeä. Pentu ei saa olla ylipullea, mutta ei myöskään aliravittu. Pullea pentu saa helpommin lonkkavian koska lihavuus aiheuttaa mekaanisia kulumia nimenomaan pehmeille rustoille ja lonkat ovat tällöin suuremmassa rasituksessa.

Ruokinnan puolella on tehty paljon tutkimuksia ja on todettu, että ylipaino nostaa lonkkavian mahdollisuutta. Myös se vaikuttaa,miten varhaisessa vaiheessa luupiikit tulevat. Lihakset, jotka tukevat lonkkaniveliä, tulisi saada jo mahdollisimman pian voimakkaiksi. Erityistä lonkkalihasruokaa ei ole olemassa, vaan koiran tulee saada riittävä määrä valkuaista. Pelkkä ruokinta ja liikunta ei riitä, valitettavasti, vaan molemmat yhdessä oikein mitoitettuina antavat mahdollisuuden terveempään elämään.

Koiran lihakset eivät kehity myöskään rasvan syönnillä. Rasvaa saakin tänä päivänä lähes mistä tahansa halvalla ja on muistettava, että se ei ole tärkein aine koiran ruuassa. Valkuainen on se aine, mikä maksaa ja mistä kannattaa maksaa.

Koiran ruuan pitää sisältää välttämättömät aminohapot joita saa valkuaisesta, muuten sen lihakset eivät kehity vaikka sitä treenattaisiin kuinka. Ihmisen ja koiran treenaamisella ei ole kovinkaan suurta eroa, sanoo Axelson.

Koiran liikalihavuuden voi todeta tunnustelemalla koiran kylkiluita. Kylkiluiden ja ihon välissä ei ole yhtään lihasta. Jos sieltä löytyy jotain niin se on läskiä. Silloin tiedämme koiran olevan lihava.

-Jos koira on alle vuoden ikäinen, voimme puhua eläinrääkkäyksestä silloin kun kylkiluiden välissä on läskiä. Jos taasen kylki on kuin pyykkilauta, voi se olla merkki siitä, että koira ei ole saanut riittävästi valkuaisia tai että syöty valkuainen ei ole imeytynyt suolistosta. Jos koirat olisivat vähemmän lihavia niin eläinlääkäreillä olisi 60% vähemmän töitä, sanoo Axelson.
Koiran kuntoa ja ruokintaa ei saa nostaa suoraan 0-100%, koska tällöin koira ei pysty käyttämään aminohappoja oikein. Koiran kunto nostetaan pikkuhiljaa pitkällä tähtäimellä ylöspäin niin kuin ihmiselläkin.
 

Miten lonkkakivut ilmenevät?
Koiran lonkkakivut ovat lähes samanlaisia kuin ihmisen nilkkakivut.
-Huomaamme kivut käytännössä seuraavasti; kun koira on juossut ulkona, leikkinyt kovasti niin se käy lepäämään. Levon jälkeen sen on vaikea nousta, se nousee ylös etujalkojen varassa, työntää pään eteen ja kävelee jäykästi noin kymmenisen metriä. Tämän jälkeen kipeät nivelet lämpenevät ja noin viidenkymmenen metrin päässä koira liikkuu kutakuinkin normaalisti. Näin jatkuu kuukausi pari ja huokaamme, että menihän se ohi. Todellisuudessa nivel pärjää tämän jälkeen pari kolme vuotta, mutta sitten lonkkien kulumiset etenevät siihen pisteeseen, että ontuminen alkaa, tietää Axelson.

Yksi vinkki mahdollisesta lonkkaviasta on se, että pentu ravaa etujaloillaan ja laukkaa takajaloillaan. Tämä johtuu siitä, että jos koira ravaa, rasitus kohdistuu lonkkiin; mikäli koira laukkaa niin rasitus ja voima syntyvät ristiselän alueelle. Lonkkavikainen koira myös istuu enemmän. 
Yksi lonkkavian seuraus on koiran nivelöljyn heikentyminen, jolloin nivelrustot kuluvat. Ensin tulee halkeutumia, arpikudosta. Jos ja kun luurustopiikit alkavat kehittyä, sitä ei koskaan saada kokonaan pois vaikka sitä leikattaisiinkin, se kasvaa aina uudelleen silloin kun se on jo kerran kehittynyt. Luurustopiikit ovat kivuliaita sekä toimintaa rajoittavia. Monet ihmiset ovat luurustolisien takia sairaseläkkeellä, niitä voi olla niskassa, selässä, jalassa, kädessä missä tahansa, jopa leuassa. Luurustolisä ovat nimenomaan luupiikkejä, jotka rikkovat ympärillä olevaa kudosta, jolloin nivel ei enää toimi normaalisti ja ne synnyttävät koiralle kipuja.

Kasvuvauhti voi vaikuttaa lonkkien kehittymiseen
Kasvuvauhti koiralle on sinäänsä perinnöllinen. Nartulla ensimmäinen juoksuaika lopettaa periaatteessa luuston kehittymisen ja kasvun, eli n. 7-8 kuukauden iässä. -Kasvuvauhti on hyvinkin ratkaiseva lonkkien kehittymisen kannalta. Miksi siihen on menty että koirat kehittyvät liian nopeasti? Ilmeisesti näyttelysysteemimme suosii nopeasti kehittyviä koiria. Kansa haluaa, että koirat kehittyvät nopeasti. Tämä on äärettömän huono asia, tietää Axelson.
Mikäli pienissä pennuissa on suolinkaisia, ne voivat aiheuttaa tuhoa koiran lonkille. Suolinkaiset aiheuttavat jonkinmoista katarria koiralle ja ne estävät aminohappojen imeytymistä. On tärkeää, että emä on madotettu oikein ja mahdolliset suolinkaiset pysyvät poissa madottamalla myös pennut ohjeiden mukaan.

Virallinen lonkkakuvaus 12-18 kuukauden iässä
Itse lonkkakuvaukseen vaikuttaa monta asiaa. Virallinen lonkkakuvaus on syytä tehdä koiralle 12-18 kuukauden iässä. Kuitenkin koiran ollessa kuuden kuukauden ikäinen on hyvä tehdä ns. välikuvaus. Tällöin pystytään sanomaan, jos koiran lonkat ovat jo silloin huonot. 
-Jos kuuden kuukauden iässä on lonkissa havaittavissa muutoksia, lonkat eivät enää tule terveiksi. Nyt ei siis ole kyse löysyydestä, koska sitä voi olla vielä kuuden kuukauden ikäisellä pennulla, mutta jos siellä näkyy luustomuutoksia, niitä ei enää voi korjata, sanoo Axelson.
Koira ei kelpaa siitokseen, jos sillä on huonommat kuin C:n lonkat. Yksi lonkkavian ennaltaehkäisy on siitokseen käytettävät terveet yksilöt (A-, B- ja C-lonkat). Juoksuaikana, jolloin nartun estrogeenipitoisuus nousee, voivat lonkat olla löysät. Silloin ei eläinlääkärit suosittele lonkkakuvausta, vaikkakaan sillä ei ole todettu olevan suurtakaan vaikutusta lopputulokseen. 
Koira rauhoitetaan tai nukutetaan lonkkakuvauksen ajaksi, jotta saadaan hyvät kuvat. Kuvauksen aikana tulee lonkat asettaa aivan prikulleen suoraan. Jos ne ovat vähänkin kallellaan, voi se aiheuttaa sen, että toinen lonkka voi näyttää paremmalta ja toinen huonommalta. Ja koirahan arvostellaan sen huonomman nivelen mukaan. Jos kuvaaminen on oikein hankalaa, on koira nukutettava, aina ei pelkkä rauhoittaminen riitä.

Entä jos kotona on lonkkavikainen koira?
Lonkkavikaista koiraa ei tarvitse tänä päivänä lopettaa. Asialle voidaan ja pitääkin tehdä paljon. Ensimmäinen asia on laihtuminen. Yhtään rasvamassaa ei koirassa saa olla.
-Jos koiranpentu on lihava ennen kuin se on täysikasvuinen, aiheuttaa tämä sen, että keho kehittää uusia rasvasoluja koko ajan eli rasvasolujen määrä nousee. Jos koira lihoo täysikasvuisena, pysyy rasvasolujen määrä suunnilleen samana, mutta rasvasolujen koko kasvaa. Jo pennusta asti lihava koira on siis luonnollisesti huomattavasti vaikeampi laihduttaa kuin aikuisena lihonut koira. Rasvasoluja emme voi kokonaan tappaa, ne vain pienenevät, määrällisesti ne eivät vähene, kertoo Axelson.

Lonkkavikaista koiraa on liikutettava
Mikäli pennulla on D-E:n lonkat jo vuoden vanhana, on todennäköistä, että se jossain vaiheessa alkaa niiden vuoksi ontua. 
Jos tämmöisen koiran jättää liikuttamatta, sen lihakset jäävät kehittymättä, jolloin koira aivan varmasti hajoaa lonkistaan ennen aikojaan toisin kuin koira, jolla on lihakset tukemassa lonkkia.
Niin lonkkavikaiselle kuin terveelle koiralle uiminen on todella hyvä urheilumuoto. Uidessa koira pystyy kokonaisvaltaisesti ja tasaisesti liikuttamaan itseään eikä näin ollen väsähdä.
Lonkkavikaisen koiran tulisi välttää ylirasituksia. Hetkellinen ylirasitus aiheutuu esim. braijaamisesta, jolloin koira ylittää oman nivelen sietokykynsä. Lihavuus on yksi esimerkki kroonisesta ylirasituksesta.

Kipuihin särkylääkettä
Lonkkavikaiselle koiralle voi ja pitääkin antaa särkylääkettä.

-Ei ole järkeä antaa koiran kärsiä kivuistaan, koska ne kuitenkin ovat todellisuutta. 
Asperiinipohjaisia lääkkeitä koiralle ei saa antaa jatkuvasti, ne voivat pitkäaikaisesti käytettyinä aiheuttaa vatsahaavan ja yliannosteltuna jopa kuoleman. 
Särkylääke kannattaa antaa koiralle illalla, jolloin päivän rasitukset ovat takanapäin ja koira saa rauhallisen yöunen. Suurin osa särkylääkkeistä nostaa koiran verenkiertoa, siten se vie nivelestä turvotuksen pois ja aamulla koira on taas kunnossa. 
Lonkkavikaiselle koiralle kivun aiheuttaa nivelkapseli joka on äärettömän herkkää aluetta. Leikkaushoito hidastaa taudin kulkua Lonkat voidaan myös leikata, leikkauksia on olemassa monenlaisia. Axelson itse ei kuitenkaan suosittele kaikkia leikkausmenetelmiä.
Yksinkertaisin leikkaus koskee räätälilihasten katkaisua, jolloin mekaaninenstressi lonkkanivelissä vähenee ja siten helpottaa niveltulehdusta.

-Vaikka luupiikit poistetaan, se ei paranna lonkkavikaa. Luupiikit kasvavat uudestaan, toki leikkaus hidastaa sairauden etenemistä. Leikkausajankohta on tärkeä. Leikkaukseen tulee ryhtyä ennen kuin koiran lonkissa tapahtuu sekundaarisia muutoksia. Nivelkapseleita voidaan myös rauhoittaa kortisonintyyppisellä lääkkeellä. Kun koira alkaa ontua, on se merkki ruston tai luupalan irtoamisesta, jalka on myös turvonnut.

-Vanhaa koiraa ei kannata enää leikata, koska luupiikit kasvavat kuitenkin uudestaan. Särkylääkettä kannattaa käyttää vanhallakin koiralla. Leikkaus ei ole lonkkavian ensimmäinen hoitomuoto.

-Koirat, jotka pääsevät viikolla vain pissalle ulos ja viikonloppuna urheillaan tuhatta ja sataa, ovat ensimmäisiä jotka hajoavat lonkistaan, tähdentää Axelson.

 Tiedot on kerätty  eläinlääkärin luennolta.

Lagotoilla on havaittu uudentyyppistä kertymäsairautta. Sairastuneiden Lagottojen oireet ovat alkaneet 4kuukauden – neljän vuoden iässä. Oireet ovat eteneviä ja vaikuttavat etenevän nopeammin niillä koirilla, joilla oireet ovat alkaneet nuoremmalla iällä. Tyypillisimpiä ovat pikkuaivo-oireet (kuten kävelyssä ataksia eli koira kävelee kuin humalainen). Osalla koirista on myös esiintynyt nystagmusta eli silmien nykivää liikettä, joka on etenkin oireiden alkuvaiheessa ollut ajoittaista, kohtauksenomaista. Oireiden edetessä osalla koirista on havaittu myös käytösmuutoksia, kuten levottomuutta tai aggressiivisuutta.

Patologialla varmistettujen tapausten aivosoluista on löytynyt toistaiseksi tunnistamatonta kertymämateriaalia, jota on myös havaittu muiden kudoksien soluissa (esimerkiksi eturauhasen soluissa). Kertymämateriaalin laadun suhteen on tehty paljon jatkotutkimuksia (erikoisvärjäyksiä ja elektronimikroskopiaa), jotta pystyisimme tarkentamaan kertymän luonteen.

Patologisesti varmistettuja tapauksia on Suomessa tähän mennessä neljä. Lisäksi Ruotsissa ja Sveitsissä on todettu kummassakin yksi patologisesti vahvistettu tapaus.

Olemme löytäneet todennäköisen varastoitumissairautta aiheuttavan resessiivisen, eli peittyvästi periytyvän geenimutaation. Resessiivisessä sairaudessa sairas koira perii geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan, jotka puolestaan ovat geenivirheen terveitä kantajia. Suomessa myös kahden elossa olevan koiran on todettu kantavan kahta kopiota geenivirheestä, eli olevan geneettisesti sairaita ja molempien koirien oireet sopivat varastoitumissairauteen. Tutkimus on vielä aktiivisesti käynnissä löydetyn geenivirheen vaikutusten selventämiseksi. Tutkimuksen yhteydessä Hannes Lohen tutkimusryhmän DNA-pankin lagottonäytteet (~800 näytettä) on tutkittu löydetyn geenivirheen suhteen ja koirakohtaiset tulokset tullaan luovuttamaan omistajille lähitulevaisuudessa.

On huomattavaa, että samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa myös muut keskushermosto-sairaudet. Esimerkiksi pikkuaivorappeumassa eli pikkuaivojen abiotrofiassa todetaan eteneviä pikkuaivo-oireita. Myös Lagottojen pentuiän epilepsiassa osalla potilaista on tärinäkohtausten välillä myös pikkuaivo-oireita. Diagnoosia ei voi siksi tehdä pelkän oirekuvan perusteella. Lagottojen pikkuaivorappeuman perinnöllistä syytä ei vielä tunneta, mutta myös tätä selvitetään geenitutkimuksilla. Lisäksi geenitutkimukseen on kerätty näytteitä aikuisiän epilepsiaa sairastavista lagotoista. Mikäli koirallasi epäillään eteneviä pikkuaivo-oireita tai aikuisiän epilepsiaa, niin ota yhteyttä tutkijoihin.

 

Tarja Pääkkönen (os. Jokinen), Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen laitos /Yliopistollinen eläinsairaala/Neurologia, [email protected]

Hannes Lohi, Geenitutkimusryhmän johtaja, [email protected]

Eija Seppälä, geenitutkimusryhmä, [email protected]

Kaisa Kyöstilä, geenitutkimusryhmä, [email protected]

Pernilla Syrjä, Peruseläinlääketieteen laitos/Patologia, [email protected]



Uusi hermorappeumasairaus ja sitä aiheuttava geenivirhe tunnistettu
16.4.2015


Professori Hannes Lohen (HY ja Folkhälsan) ja Tosso Leebin (Bernin yliopisto) tutkimusryhmien johtama kansainvälinen hanke yhteistyössä Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan neurologiaan ja patologiaan erikoistuneiden eläinlääkäreiden kanssa ovat tunnistaneet koirista uuden hermorappeumasairauden ja siihen liittyvän toimintahäiriön ATG4D-geenistä. Tutkimustulokset avaavat uusia näkymiä hermosolujen toimintaan ja parempien hoitomuotojen kehittämiseen hermorappeumasairauksiin. Lisäksi ATG4D-geenia voidaan pitää ehdokasgeeninä ihmisillä esiintyviin vastaavantyyppisiin  rappeumasairauksiin. Tutkimus julkaistiin arvostetussa PLoS Genetics –lehdessä15.4.2015.

Suomalais-sveitsiläinen tutkimusyhteistyö on johtanut läpimurtoon Lagotto Romagnolo -rotua koskevassa aivotutkimuksessa. Lagotto Romagnolo on Italiasta maailmalle levinnyt mm. tryffelien etsitään käytetty koirarotu.  Rotu on ollut geenitutkijoiden kiinnostuksen kohteena siinä esiintyvien erilaisten periytyvien hermostosairauksien vuoksi. Nyt julkaistu tutkimus paljastaa rodusta uudentyppisen hermorappeumasairauden, jonka patologiset löydökset näkyvät keskushermoston lisäksi myös monissa muissa elimissä. Sairaat koirat kärsivät pääasiallisesti pikkuaivojen toimintahäiriöistä, joka näkyy liikekoordinaation puutteena. Osalla sairaista koiria esiintyy myös epänormaaleja silmänliikkeitä sekä käytösmuutoksia. Sairauden alkamisikä vaihtelee neljästä kuukaudesta neljään vuoteen.

Geenilöytö avaa näkymiä hermorappeumien syihin

Geneettiset tutkimukset paljastivat hermorappeumaa sairastavilta koirilta yhden emäksen muutoksen ATG4D-geenissä. ATG4D-geenin toiminta liittyy erityiseen solunsisäiseen ”puhdistusjärjestelmään” eli autofagosytoosimekanismiin, jonka välityksellä solu hajottaa esimerkiksi vaurioituneita soluelimiä ja pitää yllä solujen normaalitoimintaa. Mekanismi on tärkeä myös solujen ravintoaineiden kierrättäjä haastavammissa olosuhteissa kuten nälkiintymisen aikana. Sairaiden koirien aivokudoksesta löytyikin merkkejä autofagosytoosin häiriintymisestä.

ATG4D-geeniä ei ole aiemmin liitetty perinnöllisiin sairauksiin ja sitä voidaan pitää näiden tutkimustulosten myötä hyvänä ehdokasgeeninä ihmisillä esiintyviin vastaavantyyppisiin  rappeumasairauksiin. ”Uusi geenilöytö mahdollistaa varsinaisen tautimekanismin selvittämisen yksityiskohtaisemmin ja auttaa samalla ymmärtämään hermoston normaaleja toimintamalleja. Tutkimuksella voi olla laajempaakin merkitystä hermorappeumien ymmärtämisessä ja hoitamisessa tulevaisuudessa”, iloitsee professori Hannes Lohi. Koiramallia voi olla  mahdollista tulevaisuudessa hyödyntää myös uusien terapiamuotojen kehittämisessä.

Geenitesti auttaa jalostuksessa ja diagnostiikassa

Tutkimuksen tulokset ovat jo suoraan edistäneet Lagotto Romagnolo –rodun terveyttä geenivirheen kantajien tunnistamiseksi kehitetyn geenitestin välityksellä. ”Geenitesti auttaa jalostusvalintojen lisäksi myös eläinlääkäreiden diagnostiikkaa. Rodussa esiintyy samankaltaisia hermostosairauksia ja geenitestiä voi hyödyntää niiden erotusdiagnostiikassa. Tämä edistää myös vielä ratkaisemattomien hermostosairauksien geenikartoituksia rodussa”, kertoo artikkelin ykköskirjoittaja, väitöskirjatutkija Kaisa Kyöstilä. Tutkimus on osa hänen pian valmistuvaa väitöskirjatyötään.

Tutkimusprojekti on hyvä esimerkki kliinisen ja perustutkimuksen yhteistyöstä, sillä hankkeessa oli mukana tutkijoita mm.  Eläinlääketieteellisen tiedekunnan neurologian ja patologian yksiköistä sekä eläinneurologeja eri puolilta Eurooppaa.  

Professori Hannes Lohen johtama tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessa ja lääketieteellisessa tiedekunnassa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Professori Lohen tutkimusta ovat tukeneet mm. Helsingin yliopisto, Suomen Akatemia, Sigrid Juseliuksen säätiö, Euroopan tiedeneuvosto, Biocentrum Helsinki, Jane ja Aatos Erkon Säätiö sekä Folkhälsanin tutkimuskeskus.

Yhteystiedot:

Professori Hannes Lohi

Tel.+358 9 19 25085

E-mail: [email protected]

Alkuperäinen artikkeli:

K Kyöstilä, P Syrjä, V Jagannathan, G Chandrasekar, TS Jokinen, EH Seppälä, D Becker, M Drögemüller, E Dietschi, C Drögemüller, J Lang, F Steffen, C Rohdin, KH Jäderlund, AK Lappalainen, K Hahn, P Wohlsein, W Baumgärtner, D Henke, A Oevermann, J Kere, H Lohi, T Leeb. A Missense Change in the ATG4D Gene Links Aberrant Autophagy to a Neurodegenerative Vacuolar Storage Disease. PLOS Genet. 2015. DOI: 10.1371/journal.pgen.1005169.

Biomedicum  Kesäkuussa 2008Lagottojen pentuiän epilepsian geenitestin tulosLagottojen pentuiän epilepsiaan on löydetty äskettäin geenivirhe uudesta vielä julkaisemattomasta epilepsiageenistä. Epilepsia periytyy peittyvästi eli koirat voivat saada kolmea eri terveysstatusta geenivirheen suhteen:
NORMAALI = ei geenivirhettä
KANTAJA = heterotsygootti geenivirheen suhteen (toisessa kromosomissa geenivirhe)
SAIRAS = homotsygootti geenivirheen suhteen (molemmissa kromosomeissa geenivirhe)Epilepsiakoiria syntyy pentueeseen, jos molemmat vanhemmat ovat kantajia tai sairaita. Jos vanhemmat ovat geenivirheen kantajia, keskimäärin neljäsosa pennuista sairastuu, puolet pennuista kantaa tautigeeniä ja neljäsosalla ei ole geenivirhettä lainkaan.

Lagotoissa esiintyy myös aikuisiän epilepsiaa, jonka geenejä ei vielä tunneta. Jos aikuinen koirasi tärisee, otathan yhteyttä tutkimusryhmään. Lisänäytteillä voidaan yrittää tunnistaa geeni myös tähän epilepsiaan.

Jalostusohje

Jalostukseen voi käyttää kaikkia koiria kun harkitsee partnerin oikein. Vaihtoehtoja ovat seuraavat:
terve/terve
terve/kantaja - keskimäärin puolet kantajia ja puolet normaaleja geenivirheen suhteen.
terve/sairas - tästä yhdistelmästä kaikki ovat kantajia.

Yhteystiedot tutkimusryhmään: eija.seppälä at helsinki.fi, minna.s.virta at helsinki.fi tai ranja.eklund at helsinki.fi (poista välilyönnit ja laita oikea kissanhäntä)

Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimusryhmä

26.2.2016

Linkki Ell: Tarja Pääkkösen väitöskirjan julkaisuun.

KOIRILTA ON LÖYDETTY ENSIMMÄISTÄ KERTAA PENTUIÄN ITSESTÄÄN RAJOITTUVA EPILEPSIA    

Epilepsia on yksi yleisimmistä kroonisista neurologisista sairauksista sekä koirilla että ihmisillä. Lisäksi nuorten yksilöiden epäkypsien aivojen tiedetään olevan kypsiä aivoja alttiimpia kohtauksille. Ihmislääketieteessä tunnetaan useita itsestään rajoittuvia lapsuusiän epilepsioita, mutta koirilla ei ole aiemmin raportoitu vastaavia epilepsiaoireyhtymiä. ELL Tarja Pääkkönen (os. Jokinen) kuvaa väitöskirjatyössään ensimmäistä kertaa itsestään rajoittuvan pentuiän epilepsian Lagotto Romagnolo –rotuisilla koirilla. Lisäksi Pääkkönen tutkii epilepsian pitkäaikaisvaikutuksia koirilla, joilla on ollut nuoruusiän itsestään rajoittuva epilepsia (BFJE). 
Koiratutkimuksista apua myös ihmisten epilepsiatutkimuksiin?

Koirapopulaatioiden suhteellinen sisäsiittoisuus helpottaa geenitutkimusta. Yksittäisten koirarotujen tilannetta voidaan verrata suomalaiseen tautiperintöön. Siihen kuuluvat sairaudet ovat asutushistoriamme takia yleisempiä Suomessa kuin muualla maailmassa ja ne ovat yksittäisten geenivirheiden aiheuttamia sairauksia. Näin ollen koiratutkimukset voivat toimia luonnollisena mallina myös ihmisten geneettisille eli perinnöllisille epilepsioille. 

Tyypilliset oireet pentuiän itsestään rajoittuvassa epilepsiassa Lagotto Romagnolo –rotuisilla koirilla

Pääkkösen tutkimuksessa ilmeni, että sairaiden koirien kohtaukset alkavat keskimäärin 6 viikon iässä ja loppuvat itsestään yleensä 4 kuukauden ikään mennessä. Kohtaukset ovat useimmiten paikallisalkuisia ja niille tyypillistä on tärinä sekä jäykkyys. Kohtausten välillä useimmat sairaat koirat ovat normaaleja, mutta koirilla, joilla kohtaukset ovat vakavampia, havaitaan neurologisia oireita, kuten koordinaation puutetta kävelyssä, myös kohtausten välillä. Nämä neurologiset puutokset häviävät itsestään kohtausten loppuessa. Useimmilla sairailla koirilla todetaan epänormaalia aktiivisuutta aivosähkökäyrässä kohtausten välillä. Perinteisillä kuvantamismenetelmillä, kuten magneettikuvauksella, ei havaita muutoksia aivoissa pentuiän itsestään rajoittuvassa epilepsiassa. 

Isotooppikuvantamista voidaan hyödyntää koirien epilepsiatutkimuksessa

Pääkkönen tutkii väitöstyössään isotooppikuvantamisen (PET) käyttöä koirien epilepsian tutkimuksessa käyttämällä merkkiaineena radioaktiivisesti merkittyä glukoosia (FDG). Pääkkönen havaitsi sairailla koirilla FDG-PET tutkimuksen avulla alentuneen aineenvaihdunnan alueita, jotka vastaavat hyvin paikallisia aivosähkökäyrälöydöksiä. Tämä tukee käsitystä, että epänormaalin aineenvaihdunnan alueet edustavat epilepsiakeskusta.*

Pentuiän itsestään rajoittuvan epilepsian periytymismalli ja geenivirhe sairauden taustalla

Pääkkönen toteaa Lagottojen pentuiän itsestään rajoittuvan epilepsian periytyvän autosomaalisesti peittyvästi. Väitöskirjatutkimus paljastaa sairauden taustalla olevan geenivirheen LGI2 –proteiinia koodaavassa geenissä. Tutkimus osoittaa LGI2 -proteiinin toimivan hermosolujen välisissä liitoskohdissa, synapseissa, LGI1 –proteiinin tavoin. LGI2 –proteiini on aktiivinen epäkypsissä aivoissa kun taas LGI1 toimii kypsissä aivoissa vuorovaikutuksessa hermosolujen solukalvoproteiinien ADAM22 ja ADAM23 kanssa. Tämä LGI2 ja LGi1 -proteiinien välillä tapahtuva aktiivisuuden siirtyminen iän myötä tarjoaa selitysmallin kohtausten häviämiselle itsestään. Geenilöydös voi antaa lisätietoa myös ihmisten epilepsioiden tutkimukseen.

Käytösmuutoksia tavataan myös koirilla
Ihmislääketieteessä on tutkittu paljon epilepsian liitännäisongelmia, kuten käytösmuutoksia. Eläinlääketieteessä epilepsiaan mahdollisesti liittyviä liitännäissairauksia on tutkittu vasta vähän. Kohtausten suhteen ennuste on hyvä ja niiden esiintyminen myöhemmin aikuisiällä on harvinaista tutkituilla koirilla, joilla on ollut BFJE. Myös elinajan odote vastaa terveitä rotusisaria. Siitä huolimatta Pääkkösen tutkimus paljastaa käytösmuutoksia koirilla, joilla on ollut pentuiän itsestään rajoittuva epilepsia. Havaitut käytösmuutokset vastaavat ihmisen ADHD-oireyhtymää. Pääkkösen tutkimus vahvistaa käsitystä epilepsian ja liitännäissairauksien yhteisestä taustatekijästä ja siitä, etteivät käytösmuutokset ole riippuvaisia kohtauksiin liittyvistä tekijöistä, kuten kohtausten vakavuudesta ja niiden esiintymistiheydestä.
ELL Tarja Pääkkönen väittelee 4.3.2016 kello 12 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta:
"Benign Familial Juvenile Epilepsy in Lagotto Romagnolo Dogs".
Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Yliopiston päärakennus, Auditorium XIV, Fabianinkatu 33.
Vastaväittäjänä on Professor, PhD Holger Volk, Royal Veterinary College, ja kustoksena on professori Outi Vapaavuori.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis.
Väitöskirjan elektroninen versio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1907-0