Pennun kasvatuksesta

Kasvattaja
Virallisesti pennun kasvattajaksi merkitään omistamallaan narttukoiralla pentueen teettänyt henkilö / henkilöt. Virallinen kasvattaja antaa pentueelle hyvät lähtökohdat elämää varten.
Kasvatustyö alkaa siitä, että suunnitellaan narttukoiralle pentueen tekoa ja valitaan sopiva uros.
Emän odotusaikana on erittäin tärkeää emän hoito.  Niin kuin olemme usein sanoneet.  "Sitä on pennut mitä emä syö".  Ja tämä tarkoittaa sitä, että emää on syötettävä jo odotusaikana huomattavasti paremmalla ruoalla.  On taattava, että pennut saavat hyvät lähtökohdat elämään. 

Pentujen synnyttyä on huolehdittava sekä emästä, että pennuista luovutusikään asti. Kuitenkaan hyvän kasvattajan työ ei pääty vielä tähän.  Hyvä kasvattaja on uusien omistajien tukena niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa, pennun kotiutumisesta koko sen elämän ajan, sikäli kun pennun omistajat ovat halukkaita yhteistyöhön. 

Kasvatustyö

Kun hyvä perusta pennun elämälle on tehty virallisen kasvattajan luona tulee muistaa, että
se todellinen kasvatustyö tehdään pennun kodissa, ei kasvattajan luona. Pennunottaja on avaintekijä siihen, millainen pennusta tulee aikuisena. Useimmat käyttäytymishäiriöiksi määritellyt ongelmat syntyvät koiran kasvuiässä, joten  vastuu koiran kasvatuksesta uudessa kodissa  on  melkoinen.

Kasvatus ja koulutus

Kasvatusta ja koulutusta ei saa koskaan sekoittaa keskenään, sillä ne ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka ne ajoittain sivuavat toisiaan hyvinkin läheltä. Kasvatus on koiran jokapäiväistä elämää, joka alkaa koiran syntyessä. Alussa kasvattajina ovat koiran emo, pentuesisarukset ja pennun syntymäympäristön eri tekijät. Myöhemmin samaa virkaa hoitavat pennun uusi koti, elinympäristö ja omistaja. Uudesta omistajasta pitäisikin tulla pennun elämän keskipiste.  Pitää muistaa että pentu joka tulee uuteen kotiin ei ole mikään pieni vauva vaan esikouluikäinen pieni koira jota pitää alkaa kasvattamaan siitä päivästä kun se uuteen kotiin tulee.

Ja niin kuin olemme aina sanoneet pennun tulee tietää paikkansa, eli se on alimpana lauman jäsenenä.  Mielellään koira johtajan roolinkin perheessä ottaa, mutta sen jälkeen koiran elämä on hyvin ristiriitaista, se kun ei osaa käydä jääkaapilla hakemassa itselleen ruokaa.


Koiranpentu on hyvin kasvatettu, kun se osaa ehdottoman varmasti käskyt tänne ja ei. Pennun luoksetulo-opetus aloitetaan sisällä, rauhallisessa tilanteessa. Kutsu pentua innostavalla äänensävyllä luoksesi ja heti sen tultua kosketusetäisyydelle palkitse se makupalalla ja hyväilyillä. Toista harjoitusta sattumanvaraisesti pitkin päivää äläkä anna makupaloja muissa tilanteissa. Anna koiran ruokakin  palkkioksi luokse tulosta. Muista, että koiranpennun tulee totella ihmisemonsa kutsua yhtä varmasti kuin villikoiran- tai sudenpennun omansa. Villissä luonnossa vitkastelu voi johtaa hengenlähtöön, niin myös pahimmassa tapauksessa kotikoirallakin.

Ei-sana on aivan yhtä tärkeä kuin tänne-sanakin. Tällä kieltosanalla on tarkoitus saada pentu lopettamaan se toiminta, jota se parhaillaan on ollut tekemässä (esim. kenkien pureminen). Jos kielto ei tehoa, ota pentua niskasta kiinni ja ravista napakasti toistaen ei-sanaa.  Pennun säikähtäessä ja ehkä vinkaistessakin siirry pois pennun luota ja kutsu sitä ystävällisesti. Kun pentu tulee, kehu ja helli sitä. Tämä kaikki on loogista toimintaa. Luonnossakin emo murahtaa liian raisulle pennulle (murahduksen vastatessa ei-sanaa) ja jos pentu ei tottele, emo ottaa sitä niskasta kiinni ja ravistaa nopeasti. Rankaisemisen jälkeen emo siirtyy pois pennun läheisyydestä ja "teeskentelee" välinpitämätöntä, jolloin pentu epävarmana tulee emonsa luo hakemaan hyväksyntää. 
Kun kieltäjänä on perheen lapsi kannattaa ei sanan sijasta murahtaa niin kuin emokin tekee.  Lapsen ääni on usein niin kirkas, että pentu ei ymmärrä sitä kielloksi.

Jos koirasi tottelee  käskyjä tänne ja ei, voit liikkua missä tahansa koirasi kanssa, sinun ei todellakaan tarvitse pelätä uusia paikkoja eikä tilanteita.  Ja missä liikutkin saat varmasti kehuja hyvin käyttäytyvästä koirasta.

Koulutus on erilaisten temppujen opettamista koiralle: istu, maahan, nouda, seuraa, paikalla jne.

Lagotto on erittäin pehmeä, herkkä ja oppivainen koira.  Koska lagotto rakastaa älyllistä toimintaa ja kaiken uuden oppimista, kannattaa lagotolle mielestämme opettaa erilaisia temppuja.  Suurin osa niistä onkin sellaisia joista on hyötyä elämän eri tilanteissa. esim. yllä mainitut.

Mutta on aivan hauska opettaa koiralle lisäksi myös jotain aivan muuta, ehkäpä vähän hassuakin.  Kun menet koirasi kanssa kylään ja sanot jossain vaiheessa koiralle esim. nuku, menee koira heti selälleen, pistää silmät kiinni ja on nukkuvinaan, tai ihan mitä vaan omistajan mielikuvitus keksiikin. On siinä ihmisillä ihmettelemistä kuinka se tuonkin ymmärtää.

Aussi on huomattavasti kovempi luonteinen - siis terrieri, mutta se rakastaa myös uuden oppimista.  Aussipentu kuitenkin on niin vilkas, että se ei jaksa opiskella kovinkaan kauaa samaa asiaa.  Yht´äkkiä se keksii mielestään tosi mahtavan jutun - ja sillä hetkellä on isännän/emännän jutut unohtuneet.  Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei aussiakin saisi oppimaan.  Se vain vaatii hieman pitempää pinnaa ja myös aimo annoksen huumorintajua.  On huomattava, että ausseista löytyy myös TOKO-valioita (tottelevaisuuskoulutus) ja agilitykentällä niitä tapaa myös paljon .