Olen kouluttanut neljästä lagotostani sienestyskaverin, kaikista vähän eri tyylillä ja siksi haluankin nyt kertoa teille omat keinoni opettaa lagottoa sienimetsälle.Kaksi ensimmäistä koiraa otimme mukaan metsään kun menimme sieneen. Jonkun aikaa katseltuaan lagotot huomasivat mitä olimme tekemässä ja alkoivat auttaa meitä sienten etsimisessä. Tässä oli vain se huono puoli, että emme etukäteen tienneet miten koirat meille löytämisensä ilmaisivat. Toinen lagotoista istui suppilovahveromättään päälle ja niin siis keräsimme "koiran istumia" ison kasan. Toinen lagotoista taas tökkäsi minua kuonollaan aina polvitaipeeseen. Mikä olikin tietysti paljon parempi tyyli kuin sieniryppääseen istuminen. Mutta kesti aikansa ennen kuin tajusimme lagottojen kertovan, että nyt olet sieniryppään vieressä. Eli tämä keino ei ole paras mahdollinen opetustyyli. Tästä kokemuksesta innostuneena opetinkin sitten Sohvin sienikoiraksi. Italiassa Luciano Bernabei piti meille opetustunnin siitä miten hän kouluttaa lagottoja tryffelin etsimiseen. Ajattelin, että sama tyyli voisi tietysti toimia muidenkin sienten suhteen ja niin otin tämän opetustavan käyttöön, poikkeuksena vain se, että en piilottanut sieniä maan alle. Ensimmäiseksi annoin Sohville suppilovahveron hajun ja piilotin sen kotona sanoen "etsi sieni". Ja kun Sohvi löysi sen otin sienen heti siltä ja kehuin antaen makupalan. Alun tein laiskuuttani kotona. Ajattelin, että olen nopeampi ottamaan sienen ennen kuin Sohvi ottaa sen suuhunsa. On nimittäin tärkeää, että koirien ei anneta syödä sieniä. Ja sisällä opin nopeasti miten koira löytämänsä sienen minulle osoittaa. Kun olimme aikamme kotona tätä harjoitelleet ja Sohvi oli oppinut "etsi sieni" komennon ilman, että olisin sille ensin hajun antanut, siirryimme viereiseen metsään jonne olin aiemmin piilottanut muutaman sienen. Niiden läheisyydessä annoin Sohville käskyn "etsi sieni" ja ei kestänyt kauaakaan kun sienet olivat käsissäni ja Sohvilla monta hyvää makupalaa suussaan. On erittäin tärkeää jokaisen löydön jälkeen heti palkita koira jollain oikein herkullisella makupalalla . (Meillä ne olivat nakkipaloja tai lihapullapaloja) ja tietysti valtavalla kehumisella. Kun näin oli harjoiteltu jonkin aikaa, olikin aika siirtyä sienimetsään. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että ainakin alkuun mennään sellaiseen paikkaan, missä varmasti on sieniä. Koska koira voi kyllästyä jos se ei löydä alussa niitä helposti. Tein virheen Sohvin kanssa siinä, että opetin käskyn "etsi sieni" koska seuraavien sienilajien kanssa pitikin sitten opettaa jo sanalla "etsi suppis" ja "etsi torvi". Eli seuraavan sienikoirani opetinkin heti sanoilla "kantarelli", "suppis" ja "torvi" Kun Erica oli oppinut kantarellin etsimisen jalon taidon, opetin sille "etsi sieni" ja niin Erica meni nenä maassa ja löysi sienen. Kehuin sitä tietysti valtavasti ja annoin makupalan. Tästä innostuneena se etsi toisen sienen.. ja kolmannen .. ja näin löytyi monta sientä. Laitoin ne kaikki samaan koriin. Muovikassiin laitoin ne sienet mitä se ei minulle näyttänyt ja kotona minulla olikin sitten työ tutkia kaikki ne sienet mitä olin kerännyt. Ja totta se on. Kaikki sienet mitkä Erica minulle näytti olivat syötäviä, mutta muovikassiin keräämäni sienet myrkyllisiä tai syötäväksi kelpaamattomia. Seuraavalla kerralla kehotin Ericaa taas etsimään kantarelleja ja hienosti se oli oppinut sen, että kantarellia etsiessä ei etsitä muita sieniä. Muille sienille on eri käskyt. Nyt suppilovahveroaikaan opetin Ericalle uuden sienen, eli "suppiksia" löytyy metsästä omalla kehotuksellaan. Ja yhä sieni on Ericalle ne kaikki muut syötäväksi kelpaavat. Comments are closed.
|
Kategoriat
All
|