DYSPLASIA, HD = KANSANKIELELLÄ LONKKAVIKALonkkavika on tavallisimpia luusto-ongelmia. Sitä on tutkittu ja asianparantamiseksi on tehty työtä yli 40 vuotta, silti tilanne ei tunnu paranevan. Herääkin kysymys, voiko lonkkavika olla pelkästään perinnöllinen sairaus? Jos voi, niin mitkä muut tekijät vaikuttavat asiaan? Eläinlääkäreillä on käytössään uutta tekniikkaa, jonka avulla he voivat kuvata rustoa ja pehmytosia. Tämä on hyvin oleellista, sillä tänä päivänä uuden tekniikan avulla pystymme näkemään, että kaikilla vastasyntyneillä pennuilla on terveet lonkat. Mitä siis tapahtuu koirille, jotka syntyvät terveinä ja silti aikuisena lonkat voivat olla tasoa E? Ohessa kooste elt Per Axelsonin luennolta
Lonkkavika on hyvin tavallinen ongelma, joka ilmenee koiran ontumisena ja takajalkojen kuihtumisena. Koiraa ei ole syytä kuitenkaan ensimmäiseksi viedä "piikille", koska hoitokeinot ovat hyvin hyödyllisiä. -En ole viiteentoista vuoteen lopettanut yhtään koiraa puhtaasti lonkkavian takia. Niitä ei tarvitse lopettaa, niitä vain hoidetaan, sanoo elt Per Axelson. Tänä päivänä lonkkavika ei ole pelkästään suurten koirien ongelma. Sitä löytyy mm. cockerspanieleista, eli lonkkavika on leviämässä, mikä osaltaan todistaa sen, ettei lonkkavika ole PELKÄSTÄÄN perinnöllinen sairaus. On todettu, että 15-25% varmuudella lonkkavika on periytyvää, mutta lähinnä se aiheutuu väärästä ruokinnasta, liikunnasta tai liikunnan puutteesta. Mikä on lonkkavika? Koiran pallonivelen tulee olla kiinteästi lonkkamaljassa. Jos ne ovat erimuotoiset, ne kuluttavat toisiaan, josta aiheutuu lonkkavika. Jos nivelessä on hyvin paljon löysyyttä silloin ne heiluvat ja rikkovat toisiaan, josta myös voi aiheutua lonkkavika. Myös lonkkanivelen anatominen muoto vaikuttaa lonkkavikaan ja nimenomaan tämä on se missä perimällä on osuus. Koiran nivelpallojen ja kuoppien välisen raon tulee olla tasainen ja siisti. Toinen perinnöllinen tekijä on lantion asento. Ensimmäiset 16 viikkoa ratkaisevia Koiran 16 ensimmäistä viikkoa ovat ratkaisevia sen lonkkien kehityksen kannalta. Luonnossa, jossa emä synnyttää pennut luolaan ja pennut olisivat samassa paikassa kuusi viikkoa, ei hommasta tulisi mitään, koska saaliseläimet haistaisivat hajun jo kauas. Emät vaihtavat paikkaa koko ajan välttääkseen liiallista hajuuntumista. Pennut taapertavat emän perässä jo aivan pienestä pitäen, emä nostaa ne vain ojien ym. esteiden ylitse. Tällöin pienten pentujen lonkkalihakset pääsevät vahvistumaan jo heti varhaisista vaiheista ja lihakset kannattavat pennun pehmytosia, jolloin lonkat pääsevät kehittymään rauhassa ylirasittumatta. Menetelmää voi hyvin soveltaa lemmikkieläimiin. On selvää, että pennut, joilla on tilaa enemmän käytettävänään kuin metri kertaa metri käyttävät sen uteliaina hyvin hyödykseen, silloin myös emällä on tilaa vaihtaa paikkaa. On myös tärkeää, että pennuilla on karhea alusta, jossa ne eivät pääse liukastelemaan. -Liikkuva pentu syö hyvin emänmaitoa joka on sille parasta ravintoa. Sen pentu käyttää liikkumiseen, ei läskin keräämiseen, kertoo Axelson. Edelleen koiran ensimmäiset kuusi kuukautta ovat merkitseviä ja suuntaa antavia lonkkien kehitykselle. Tällöin lonkat eivät kuitenkaan ole lopullisessa muodossaan, ne voivat huonontua vielä myöhemminkin, mutta jos kuuden kuukauden ikäisellä koiralla on huonot lonkat, niin sitä ei enää paranna mikään eikä kukaan. Väärä ruokinta tekee koiran sairaaksi Ruokinnalla on koirien lonkkiin valtava merkitys. Väärällä ruokinnalla pystymme tekemään koiran hyvinkin sairaaksi. -Jo 70-luvulla kollegat Tukholmassa tekivät väitöskirjan. He jakoivat perheen koirat kahteen osaan. Toinen osa sai syödä vapaasti ilman kontrollia ja toinen osa tarkassa seurannassa. Vapaasti syöneet koirat olivat huonolonkkaisia jo ennen kuin täyttivät kahdeksan kuukautta. Ne koirat jotka saivat oikean määrän ruokaa ja vitamiineja eivät olleet läheskään niin sairaita. Emme tarkalleen ottaen tiedä mistä tämä johtuu. Tiedämme kuitenkin sen verran, että tärkeää on koiran ruuan määrä, laatu, sekä se mitä koira pystyy ravinnosta hyödyntämään. -Koiran ruokinnassa on tärkeää huomioida, että kalsium, vitamiinit ja valkuaisaineet ovat balanssissa. Myös ruuan oikea määrä on siis erittäin olennaista. Sutjakka koira on siis luonnollisesti terveempi kuin lihava koira, jonka on raskaampi kannatella lonkkiaan, sanoo Axelson. Pentu ei saa olla lihava Ruokinnan merkitys varsinkin pennulle on ensiarvoisen tärkeä. Pentu ei saa olla ylipullea, mutta ei myöskään aliravittu. Pullea pentu saa helpommin lonkkavian koska lihavuus aiheuttaa mekaanisia kulumia nimenomaan pehmeille rustoille ja lonkat ovat tällöin suuremmassa rasituksessa. Ruokinnan puolella on tehty paljon tutkimuksia ja on todettu, että ylipaino nostaa lonkkavian mahdollisuutta. Myös se vaikuttaa,miten varhaisessa vaiheessa luupiikit tulevat. Lihakset, jotka tukevat lonkkaniveliä, tulisi saada jo mahdollisimman pian voimakkaiksi. Erityistä lonkkalihasruokaa ei ole olemassa, vaan koiran tulee saada riittävä määrä valkuaista. Pelkkä ruokinta ja liikunta ei riitä, valitettavasti, vaan molemmat yhdessä oikein mitoitettuina antavat mahdollisuuden terveempään elämään. Koiran lihakset eivät kehity myöskään rasvan syönnillä. Rasvaa saakin tänä päivänä lähes mistä tahansa halvalla ja on muistettava, että se ei ole tärkein aine koiran ruuassa. Valkuainen on se aine, mikä maksaa ja mistä kannattaa maksaa. Koiran ruuan pitää sisältää välttämättömät aminohapot joita saa valkuaisesta, muuten sen lihakset eivät kehity vaikka sitä treenattaisiin kuinka. Ihmisen ja koiran treenaamisella ei ole kovinkaan suurta eroa, sanoo Axelson. Koiran liikalihavuuden voi todeta tunnustelemalla koiran kylkiluita. Kylkiluiden ja ihon välissä ei ole yhtään lihasta. Jos sieltä löytyy jotain niin se on läskiä. Silloin tiedämme koiran olevan lihava. -Jos koira on alle vuoden ikäinen, voimme puhua eläinrääkkäyksestä silloin kun kylkiluiden välissä on läskiä. Jos taasen kylki on kuin pyykkilauta, voi se olla merkki siitä, että koira ei ole saanut riittävästi valkuaisia tai että syöty valkuainen ei ole imeytynyt suolistosta. Jos koirat olisivat vähemmän lihavia niin eläinlääkäreillä olisi 60% vähemmän töitä, sanoo Axelson. Koiran kuntoa ja ruokintaa ei saa nostaa suoraan 0-100%, koska tällöin koira ei pysty käyttämään aminohappoja oikein. Koiran kunto nostetaan pikkuhiljaa pitkällä tähtäimellä ylöspäin niin kuin ihmiselläkin. Miten lonkkakivut ilmenevät? Koiran lonkkakivut ovat lähes samanlaisia kuin ihmisen nilkkakivut. -Huomaamme kivut käytännössä seuraavasti; kun koira on juossut ulkona, leikkinyt kovasti niin se käy lepäämään. Levon jälkeen sen on vaikea nousta, se nousee ylös etujalkojen varassa, työntää pään eteen ja kävelee jäykästi noin kymmenisen metriä. Tämän jälkeen kipeät nivelet lämpenevät ja noin viidenkymmenen metrin päässä koira liikkuu kutakuinkin normaalisti. Näin jatkuu kuukausi pari ja huokaamme, että menihän se ohi. Todellisuudessa nivel pärjää tämän jälkeen pari kolme vuotta, mutta sitten lonkkien kulumiset etenevät siihen pisteeseen, että ontuminen alkaa, tietää Axelson. Yksi vinkki mahdollisesta lonkkaviasta on se, että pentu ravaa etujaloillaan ja laukkaa takajaloillaan. Tämä johtuu siitä, että jos koira ravaa, rasitus kohdistuu lonkkiin; mikäli koira laukkaa niin rasitus ja voima syntyvät ristiselän alueelle. Lonkkavikainen koira myös istuu enemmän. Yksi lonkkavian seuraus on koiran nivelöljyn heikentyminen, jolloin nivelrustot kuluvat. Ensin tulee halkeutumia, arpikudosta. Jos ja kun luurustopiikit alkavat kehittyä, sitä ei koskaan saada kokonaan pois vaikka sitä leikattaisiinkin, se kasvaa aina uudelleen silloin kun se on jo kerran kehittynyt. Luurustopiikit ovat kivuliaita sekä toimintaa rajoittavia. Monet ihmiset ovat luurustolisien takia sairaseläkkeellä, niitä voi olla niskassa, selässä, jalassa, kädessä missä tahansa, jopa leuassa. Luurustolisä ovat nimenomaan luupiikkejä, jotka rikkovat ympärillä olevaa kudosta, jolloin nivel ei enää toimi normaalisti ja ne synnyttävät koiralle kipuja. Kasvuvauhti voi vaikuttaa lonkkien kehittymiseen Kasvuvauhti koiralle on sinäänsä perinnöllinen. Nartulla ensimmäinen juoksuaika lopettaa periaatteessa luuston kehittymisen ja kasvun, eli n. 7-8 kuukauden iässä. -Kasvuvauhti on hyvinkin ratkaiseva lonkkien kehittymisen kannalta. Miksi siihen on menty että koirat kehittyvät liian nopeasti? Ilmeisesti näyttelysysteemimme suosii nopeasti kehittyviä koiria. Kansa haluaa, että koirat kehittyvät nopeasti. Tämä on äärettömän huono asia, tietää Axelson. Mikäli pienissä pennuissa on suolinkaisia, ne voivat aiheuttaa tuhoa koiran lonkille. Suolinkaiset aiheuttavat jonkinmoista katarria koiralle ja ne estävät aminohappojen imeytymistä. On tärkeää, että emä on madotettu oikein ja mahdolliset suolinkaiset pysyvät poissa madottamalla myös pennut ohjeiden mukaan. Virallinen lonkkakuvaus 12-18 kuukauden iässä Itse lonkkakuvaukseen vaikuttaa monta asiaa. Virallinen lonkkakuvaus on syytä tehdä koiralle 12-18 kuukauden iässä. Kuitenkin koiran ollessa kuuden kuukauden ikäinen on hyvä tehdä ns. välikuvaus. Tällöin pystytään sanomaan, jos koiran lonkat ovat jo silloin huonot. -Jos kuuden kuukauden iässä on lonkissa havaittavissa muutoksia, lonkat eivät enää tule terveiksi. Nyt ei siis ole kyse löysyydestä, koska sitä voi olla vielä kuuden kuukauden ikäisellä pennulla, mutta jos siellä näkyy luustomuutoksia, niitä ei enää voi korjata, sanoo Axelson. Koira ei kelpaa siitokseen, jos sillä on huonommat kuin C:n lonkat. Yksi lonkkavian ennaltaehkäisy on siitokseen käytettävät terveet yksilöt (A-, B- ja C-lonkat). Juoksuaikana, jolloin nartun estrogeenipitoisuus nousee, voivat lonkat olla löysät. Silloin ei eläinlääkärit suosittele lonkkakuvausta, vaikkakaan sillä ei ole todettu olevan suurtakaan vaikutusta lopputulokseen. Koira rauhoitetaan tai nukutetaan lonkkakuvauksen ajaksi, jotta saadaan hyvät kuvat. Kuvauksen aikana tulee lonkat asettaa aivan prikulleen suoraan. Jos ne ovat vähänkin kallellaan, voi se aiheuttaa sen, että toinen lonkka voi näyttää paremmalta ja toinen huonommalta. Ja koirahan arvostellaan sen huonomman nivelen mukaan. Jos kuvaaminen on oikein hankalaa, on koira nukutettava, aina ei pelkkä rauhoittaminen riitä. Entä jos kotona on lonkkavikainen koira? Lonkkavikaista koiraa ei tarvitse tänä päivänä lopettaa. Asialle voidaan ja pitääkin tehdä paljon. Ensimmäinen asia on laihtuminen. Yhtään rasvamassaa ei koirassa saa olla. -Jos koiranpentu on lihava ennen kuin se on täysikasvuinen, aiheuttaa tämä sen, että keho kehittää uusia rasvasoluja koko ajan eli rasvasolujen määrä nousee. Jos koira lihoo täysikasvuisena, pysyy rasvasolujen määrä suunnilleen samana, mutta rasvasolujen koko kasvaa. Jo pennusta asti lihava koira on siis luonnollisesti huomattavasti vaikeampi laihduttaa kuin aikuisena lihonut koira. Rasvasoluja emme voi kokonaan tappaa, ne vain pienenevät, määrällisesti ne eivät vähene, kertoo Axelson. Lonkkavikaista koiraa on liikutettava Mikäli pennulla on D-E:n lonkat jo vuoden vanhana, on todennäköistä, että se jossain vaiheessa alkaa niiden vuoksi ontua. Jos tämmöisen koiran jättää liikuttamatta, sen lihakset jäävät kehittymättä, jolloin koira aivan varmasti hajoaa lonkistaan ennen aikojaan toisin kuin koira, jolla on lihakset tukemassa lonkkia. Niin lonkkavikaiselle kuin terveelle koiralle uiminen on todella hyvä urheilumuoto. Uidessa koira pystyy kokonaisvaltaisesti ja tasaisesti liikuttamaan itseään eikä näin ollen väsähdä. Lonkkavikaisen koiran tulisi välttää ylirasituksia. Hetkellinen ylirasitus aiheutuu esim. braijaamisesta, jolloin koira ylittää oman nivelen sietokykynsä. Lihavuus on yksi esimerkki kroonisesta ylirasituksesta. Kipuihin särkylääkettä Lonkkavikaiselle koiralle voi ja pitääkin antaa särkylääkettä. -Ei ole järkeä antaa koiran kärsiä kivuistaan, koska ne kuitenkin ovat todellisuutta. Asperiinipohjaisia lääkkeitä koiralle ei saa antaa jatkuvasti, ne voivat pitkäaikaisesti käytettyinä aiheuttaa vatsahaavan ja yliannosteltuna jopa kuoleman. Särkylääke kannattaa antaa koiralle illalla, jolloin päivän rasitukset ovat takanapäin ja koira saa rauhallisen yöunen. Suurin osa särkylääkkeistä nostaa koiran verenkiertoa, siten se vie nivelestä turvotuksen pois ja aamulla koira on taas kunnossa. Lonkkavikaiselle koiralle kivun aiheuttaa nivelkapseli joka on äärettömän herkkää aluetta. Leikkaushoito hidastaa taudin kulkua Lonkat voidaan myös leikata, leikkauksia on olemassa monenlaisia. Axelson itse ei kuitenkaan suosittele kaikkia leikkausmenetelmiä. Yksinkertaisin leikkaus koskee räätälilihasten katkaisua, jolloin mekaaninenstressi lonkkanivelissä vähenee ja siten helpottaa niveltulehdusta. -Vaikka luupiikit poistetaan, se ei paranna lonkkavikaa. Luupiikit kasvavat uudestaan, toki leikkaus hidastaa sairauden etenemistä. Leikkausajankohta on tärkeä. Leikkaukseen tulee ryhtyä ennen kuin koiran lonkissa tapahtuu sekundaarisia muutoksia. Nivelkapseleita voidaan myös rauhoittaa kortisonintyyppisellä lääkkeellä. Kun koira alkaa ontua, on se merkki ruston tai luupalan irtoamisesta, jalka on myös turvonnut. -Vanhaa koiraa ei kannata enää leikata, koska luupiikit kasvavat kuitenkin uudestaan. Särkylääkettä kannattaa käyttää vanhallakin koiralla. Leikkaus ei ole lonkkavian ensimmäinen hoitomuoto. -Koirat, jotka pääsevät viikolla vain pissalle ulos ja viikonloppuna urheillaan tuhatta ja sataa, ovat ensimmäisiä jotka hajoavat lonkistaan, tähdentää Axelson. Tiedot on kerätty eläinlääkärin luennolta. Comments are closed.
|
Kategoriat
All
|