Vesipelastus

Koiraharrastusten kostein laji - vesipelastus 
Nina Keski-Korpela

 Vesipelastus eli vepe on laji, jossa koiran ohjaaja kastuu, kumiveneen soutaja kastuu, kilpailun tuomari kastuu ja joskus jopa kilpaileva koirakin kastuu! Vepeä voi harrastaa ja kisatakin lähes kaikenrotuisilla koirilla, tietyin edellytyksin. Koiran pitää uida mielellään ja perustottelevaisuuden tulee olla kunnossa. Koiran pitää olla fyysisesti riittävän kookas ja voimakas hinaamaan kumivenettä (jossa on ihmisiä) sekä ihmistä vedessä. Koira ei saa olla arka tai epäluuloinen eikä missään nimessä aggressiivinen vieraita ihmisiä kohtaan. Kokeisiin pääsevät kaikki rekisteröidyt rotukoirat soveltuvuuskokeen kautta. Vain newfoundlandinkoirat ja landseerit eivät suorita soveltuvuuskoetta, sillä vepe on niiden rodunomainen koe. Vepekisoissa näkee nykyisin muista roduista lähinnä noutajia, saksanpaimenkoiria, leonberginkoiria ja belgianpaimenkoiria. Tämän vuoden alustava kisakalenteri osoitteessa http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/vepekokeet.htm. 


Laji tuli Suomeen Belgiasta vuonna 1989. Viralliseksi koemuodoksi se saatiin vuonna 1992 koeajalla. Nykyiset säännöt ovat olleet voimassa vuoden 1996 alusta. Ensimmäinen vepevalio (rodultaan saksanpaimenkoira) saatiin vuoden 1998 elokuussa. Itse vesipelastuksella on kuitenkin pitkät juuret, sillä jo 1900-luvun alussa järjestettiin Englannissa Watertrial-kilpailuja. Niissä arvostettiin koiran luontaista halua toimia ja pelastaa vedessä. Vaatimuksiin kuuluivat mm. veneen hinaaminen rantaan, kilpauinti ja esineen nouto pinnan alta. 

Nykyään eri maissa on hiukan erilaiset säännöt. Suomalaiset vepe-kokeet jakautuvat juniori-, alokas-, avoimeen ja voittajaluokkaan. Junioriluokka on epävirallinen pentuluokka vain newfoundlandinkoirille ja landseereille. Jo mainittu soveltuvuuskoe (sove) "muunrotuisille" on yhtä kuin alokasluokan koe, ja läpäisyyn vaaditaan hyväksytty eli vähintään kolmostulos. Sovea saa yrittää vain kahdesti, eli liikkeiden on syytä olla varmoja! Alokasluokasta siirrytään kahdella ykköspalkinnon arvoisella tuloksella avoimeen luokkaan, josta taas kahdella ykkösellä voittajaan, jossa sitten kolmella ykkösellä (ja näyttelykakkosella) saa FIN VPVA:n eli vesipelastusvalion tittelin. Tässä liikkeet on esitelty lyhyesti, mutta harrastamista aloittavan kannattaa tilata voimassaolevat säännöt Kennelliitosta. Nykyiset säännöt Internetissä: http://www.netti.fi/vepe/vepesnnt.htm. Koesääntöjä ollaan uudistamassa ja uudet säännöt tulevat voimaan aikaisintaan vuonna 2002. Ennakkotietojen mukaan alokasluokka pysynee suunnilleen entisellään. Avoin luokka kokee muutoksia ja voittajaluokkaan on tulossa neljäs liike ja yhtä liikettä on muokattu. 

Alokasluokka/soveltuvuuskoe 

 Alokasluokassa on sallittua käyttää apuohjaajaa, joka voi olla joko rannalla tai veneessä. Ensimmäinen liike on veneestä hyppy. Kumivene on 50 metrin päässä rannasta, koira on veneessä ja sitä pitelee apuohjaaja. Tuomarin luvalla koira kutsutaan rannalta ohjaajan luokse. Liike päättyy kun koiran säkä ylittää maalilinjan. Toisena on vuorossa esineen vienti veneeseen, uintimatkaa on nyt 25 metriä. Koira lähetetään rannalta viemään esinettä veneelle ja liike päättyy, kun veneessä olija saa esineen. Esine saa olla kilpailijan oma, mutta tuomarin hyväksymä. Kolmanneksi koira noutaa veneen 25 metrin päästä. Koira lähetetään taas rannalta ja veneessä olija (apuohjaaja tai ohjaaja) antaa köyden koiralle. Liike päättyy maalilinjan ylitykseen, niin kuin veneestä hypyssäkin. Viimeiseksi koira vielä lähetetään rannalta pelastamaan "hukkuvaa", joka putoaa veneestä 25 metrin päässä rannasta. Koira ottaa kiinni hukkuvalla kädessään olevasta esineestä (kaikille koirille sama esine) ja vetää ihmisen rantaan. Liike loppuu kuin veneestä hypyssä. Säännöt sallivat toisenkin tavan, eli koiralla voi olla yllään valjaat, joihin hukkuva tarttuu. Näitä ei tosin kisoissa juuri näe, vaan yleisintä on esineestä vetäminen. 

Avoin luokka 

Veneestä hyppy ja esineen vienti kuten alokasluokassa, tosin vientimatka on nyt 50 metriä ja liike loppuu vasta kun koiran säkä ylittää maalilinjan eli paluumatkakin lasketaan mukaan. Veneen noutokin on muuten sama kuin alokasluokassa, mutta matkaa on 50 metriä ja koiran on itse tartuttava vedessä kelluvaan veneenvetoköyteen. Hukkuvan pelastaminen menee sekin alokasluokan tapaan, matkaa vain on lisätty 50 metriin. Kahdessa viimeisessä liikkeessä saattaa pienikokoisille koirille tulla ongelmaksi neljän minuutin suoritusaika, etenkin jos tuuli on vastainen. Apuohjaajan käyttö on avoimessa luokassakin sallittua.Voittajaluokka 

 Voittajaluokassa koiralla saa olla vain yksi ohjaaja, joka on joko maissa (vientiliike) tai siinä veneessä, josta lähettää koiran tekemään suoritusta. Ensimmäinen liike on köyden vienti veneeseen 25 metrin päähän rannasta. Ohjaaja antaa köyden pään koiralle ja pitää itse toisesta päästä kiinni. Koiran on luovutettava köyden pää veneessä olijalle, joka on siis koiralle vieras henkilö. Liike päättyy kun koiran säkä ylittää lopussa maalilinjan. Toisena liikkeenä on vuorossa toisen veneen nouto. Koira lähtee kohti rantaa veneestä, joka on 50 metrin päässä rannasta. Noudettava vene on 25 metrin päässä rannasta. Koiran on uitava veneelle, otettava vedessä oleva vetoköysi itsenäisesti ja vedettävä vene rantaan. Veneet liikkuvat koko ajan rannan suuntaisesti eri suuntiin. Liike loppuu maalilinjan ylitykseen. Lopuksi on vuorossa hukkuvan pelastaminen veneestä käsin. Koira ja ohjaaja ovat veneessä 50 metrin päässä rannasta. Hukkuva pudottautuu veneestä, joka on 25 metrin päässä rannasta. Koiran on yhdestä käskystä lähdettävä pelastamaan hukkuvaa ja vietävä hukkuva rantaan joko esineestä kiskoen tai valjaita käyttäen. Liike loppuu kuin edellä. 

Säännöistä ja pisteistä 

Vepeen kuuluu ajanotto eli koiran on kaikissa luokissa lähdettävä suorittamaan liikettä (eli mentävä maalilinjan yli tai hypättävä veneestä) 30 sekunnin kuluessa tuomarin merkistä. JUN-luokassa lähtöaikaa on minuutti. Kaikkien luokkien yksittäissuoritusten ohjeaika on neljä minuuttia, eli jos vaikka hukkuvan pelastaminen kestää yli sen ajan, liike menee nollille. 

Kaikissa liikkeissä on alokasluokassa käytössä kuusi käskyä, avoimessa kolme ja voittajassa enää yksi. Ylimääräisistä käskyistä vähennetään piste/käsky. Pisteitä vähennetään myös mm. maalilinjan sivuuttamisesta ja varaslähdöstä, virheistä rangaistaan enemmän ylemmissä luokissa. Jokaisesta liikkeestä saa maksimissaan 25 pistettä (sove, alo ja avo). Voittajaluokassa köyden vienti ja toisen veneen nouto ovat 30 pisteen liikkeitä ja hukkuvan pelastaminen veneestä käsin tuottaa 40 pistettä. 

Pisterajat 

sove, alo, avo 

1. tulos 90 - 100 pistettä 
2. tulos 80 - 89 pistettä 
3. tulos 65 - 79 pistettä 
(hyväksytty tulos) 

voi 

1. tulos 90 - 100 pistettä 
2. tulos 80 - 89 pistettä 
3. tulos 60 - 79 pistettä 

Miten alkuun? 

Harjoittelupaikkoja Suomen tuhansilta järviltä löytyy varmasti, kunhan muistaa pysyä poissa yleisiltä uimarannoilta. Harjoittelua haittaa ehkä hiukkasen varustepuoli - tai siis sen puuttuminen. Kumivene + melat/moottori, pelastautumispuku, pelastusliivit, poijut, köydet sun muut rensselit vievät rahaa ja säilytystilaa. Ilmankin pärjää alkuunsa, mutta esim. tavallisesta soutuveneestä koiran on aika hankala hypätä veteen. Samoin täällä Suomen suvessa on harvemmin niin lämmintä, että "hukkuvaa" huvittaisi liota kylmässä vedessä monta minuuttia ilman kuivapukua. Koulutusohjaajista ja seuroista lisätietoa täältä: http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/yhteystietoja.htm. 

 Kaikki harjoittelu alkaa aina kuivalta maalta. Vasta kun homma sujuu varmasti maalla, kannattaa aloittaa vesiharjoittelu. Kaikessa koulutuksessa pätee tuttu sanonta "tyvestä puuhun noustaan" eli edetään pienin askelin, koiran edistymisen mukaan. Veneen hakua voi harjoitella alkuunsa vaikka metrin päästä, koiran kahluusyvyydeltä. Matka ei ole olennaista, vaan se, että koira saadaan ymmärtämään, mitä siltä odotetaan. Lelu- tai patukkahulluus on sopivassa mitassa eduksi, koska vedestä tuodaan sitä omaa esinettä - siinä nyt vain sattuu roikkumaan se hukkuva. 

Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että vepe on haasteellisen hauska laji! Mitäs teet kun koira ei suostu ottamaan köyttä suuhun? Entä kun se palaa rantaan käytyään ensin kahden metrin päässä veneestä? Miten ihmeessä sen saisi tajuamaan viemisen, kun aina on vain opetettu noutamaan? Onpa jotain koiraa opetettu "tassusta pitäen" ensin uimaankin. Huumoria kysyy sekin, kun pyörit kumiveneellä tuulessa ja vesisateessa kylmästä kohmeessa ympyrää ulapalla, tai kun koira haluaa vain jahdata airoja eikä ole tarjotusta köydestä tietääkseenkään. Mutta kuten kaikessa harrastuksessa, onnistumiset ovat sitä makeampia, mitä enemmän niiden eteen on pitänyt tehdä työtä! Lisää koulutusvinkkejä löydät osoitteesta: http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/vinkkeja.htm. 

Entäs tositilanteet? 

Etenkin Ranskassa ja Italiassa vesipelastuskoiria käytetään myös aidoissa pelastustilanteissa. Suomalainen vesipelastusharrastus ja kisat eivät tähtää varsinaiseen työkäyttöön, vaan kyseessä on puhtaasti harrastus- ja kilpailumuoto. Tosin monet harrastajat olisivat kiinnostuneita koirien käytöstä tositilanteissa, mikä kylläkin edellyttäisi sitä, että koira olisi aina paikalla siellä, missä hukkumisvaara on suurempi. Koirat ohjaajineen voisivat esim. päivystää uimarannoilla, satamissa tai kesäfestivaaleilla tai toimia pelastuslaitoksen hälytystehtävissä. Hukkumistilanteessa on aina kiire eikä osaavaa koiraa ehditä lähteä hakemaan kotoa kuten esimerkiksi pelastuskoiratoiminnassa. Nykyisin tällaista päivystystoimintaa ei siis ole. Vesipelastuskoira muuten koulutetaan pelastamaan veden varassa oleva elävä ihminen, ruumiiden etsintään niitä ei käytetä.