 Mennään näyttelyyn! Lähes kaikki koirista kiinnostuneet ihmiset ovat jossain vaiheessa käyneet koiranäyttelyssä. Minäkin olin käynyt niissä kymmeniä kertoja katselemassa eri rotuisia koiria, hipelöimässä myytäviä koira-aiheisia tavaroita ja ihmettelemässä väen paljoutta. Kun sitten tuli aika ilmoittaa oma koira näyttelyyn, ei minulla kuitenkaan ollut aavistuskaan mitä siellä näyttelyssä oman koiran kanssa oikeastaan tehdään. Vaikka kuinka seuraisi kehänlaidalla koiria handlereineen jää paljon huomaamatta, varsinkin mitä kaikkea koiran näyttelykuntoon saaminen vaatii. Näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus Näyttelyt ovat alun perin kehitetty löytämään jalostukseen rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan rodun parhaat yksilöt. Tänä päivänä näyttelyt ovat kuitenkin suosittu harrastus. Isoimpiin näyttelyihin osallistuu jopa 5000 koiraa. Suomen suurin näyttely on tähän mennessä ollut Maailman Voittaja näyttely vuonna 1998, johon oli ilmoitettu yli 15 000 koiraa. Näyttelyissä arvioidaan koiran liikkuminen, rakenne, rodunomaisuus, turkki, käyttäytyminen ja yleisvaikutus. Näyttelyyn voivat osallistua kaikki yli 9 kk ikäiset tunnistusmerkityt puhdasrotuiset koirat, joilla on vaadittavat rokotukset. Uroksilla pitää olla molemmat kivekset. Tunnistusmerkinnäksi käy tatuointi tai Indexel- tai Datamars-mikrosiru. Näyttelyyn sisälle mentäessä tarkistetaan koiran rekisteripaperit, joista nähdään, että tunnistusmerkintä vastaa rekisteripaperiin merkittyä koiraa. Tunnistusmerkinnät tarkastetaan vain pistokokein. Rokotukset Rokotukset tarkistetaan jokaiselta osallistuvalta koiralta. Koira tulee olla rokotettu vähintään kaksi kertaa penikkatautia vastaan ja jälkimmäisen rokotteen tulee olla vähintään kaksi viikkoa vanha. Lisäksi koira pitää olla rokotettu raivotautia vastaan ja ensimmäisen rokotuksen tulee olla vähintään kaksi viikkoa vanha. Nämä molemmat rokotukset ovat voimassa alle vuoden ikäisellä koiralla vuoden ja yli vuoden ikäisenä rokotetuilla koirilla kaksi vuotta. (Luolakokeissa ja -metsästyksessä käytetyillä koirilla raivotautirokotus on voimassa aina vain vuoden kerrallaan.) Koira, jolla on jokin tarttuva tauti tai ulko- tai sisäloisia ei saa osallistua näyttelyyn. Eläinlääkäritarkastukset suoritetaan pistokokein. Mitä, missä, milloin? Kaikki Suomessa järjestettävät näyttelyt ilmoitetaan Suomen kennelliiton kotisivuilla sekä Koiramme lehdessä. Siellä kerrotaan missä näyttely järjestetään, mitkä roturyhmät ovat mukana, kuka on minkäkin rodun tuomarina, mihin päivämäärään mennessä koira pitää ilmoittaa ja mitä ilmoittautuminen maksaa. Ilmoittautuminen on tehtävä joko postitse tai sähköisesti Kennelliiton hyväksymällälomakkeella, joka on maksuineen toimitettava näyttelytoimikunnalle ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Sekä maksupäivän että kirjeen postileiman päiväyksen on oltava viimeistään ilmoittautumisajan päättymispäivä. Match Showt, eli leikkimieliset koiranäyttelyt löydät mm. Koirat.comin tapahtumakalenterista tai muista netistä löytyvistä tapahtumakalentereista. Luokkajako Kaikissa virallisissa luokissa tuomari antaa koiralle laatuarvostelun. Junioriluokan koira voi saada tuomarilta joko SA:n (sertifikaatin arvoinen) tai KUPI:n (kunniapalkinnon). KUPI:n saanut koira on tuomarin mielestä erinomainen ikäisekseen, mutta ei kuitenkaan muotovalion arvoinen. Koira voi kasvattaja – ja jalostusluokkaa lukuun ottamatta kilpailla vain yhdessä laatuarvosteluluokassa, joka ilmoittajalla on mahdollisuus valita sääntöjen mukaan. Urokset ja nartut arvostellaan erikseen lukuun ottamatta rotunsa paras- kasvattaja- ja jalostusluokkia, ryhmäkilpailuja ja Best in Show -kilpailua. Koira voidaan ilmoittaa vain yhteen seuraavista luokista (a-h) a) Pikkupentuluokka (BABY) kilpailuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisi kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet seitsemää kuukautta. Tuomari voi antaa kunniapalkinnon pennuille, jotka hän katsoo sen arvoisiksi. Pikkupentuluokka voidaan järjestää vain rotujärjestön / rotua harrastavan yhdistyksen erikoisnäyttelyissä. b) Pentuluokka (PEK), kilpailuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät seitsemän kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet yhdeksää kuukautta. Tuomari voi antaa kunniapalkinnon pennuille, jotka hän katsoo sen arvoisiksi. Paras kunniapalkinnon saanut uros- ja narttupentu osallistuu rotunsa paras pentu - kilpailuun. Pentuluokat ovat epävirallisia ja järjestetään vain näyttelytoimikunnan niin halutessa. Best in Show pentu -kilpailu voidaan järjestää vain erikoisnäyttelyissä. c) Junioriluokka (JUN), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät yhdeksän (9) kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet kahdeksaatoista (18) kuukautta. d) Nuorten luokka (NUO), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisitoista (15) kuukautta, mutta eivät ole täyttäneet kahtakymmentäneljää (24) kuukautta. e) Avoin luokka (AVO), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisitoista (15) kuukautta. Luokassa ei ole yläikärajaa. f) Käyttöluokka (KÄY), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisitoista (15) kuukautta. Kansainvälisissä näyttelyissä käyttöluokkaan voi ilmoittaa vain rodun, jonka FCI määrittelee käyttökoiraroduksi tai jolle FCI on erikseen antanut osallistumisoikeuden. (liite 3, lista roduista). Näillä roduilla sekä kansainvälisissä että kansallisissa näyttelyissä osallistumiseen oikeuttava koetulos on vähintään Suomen tai kansainvälisen muotovalion arvoon vaadittava koetulos tai koetulokset. g) Valioluokka (VAL), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät viisitoista (15) kuukautta ja ovat jonkin FCI:n tunnustaman kenneljärjestön tai kansainvälisiä muotovalioita. Suomen muotovalio on ilmoitettava aina valioluokkaan, ellei koiralla ole oikeutta osallistua käyttö- tai veteraaniluokkaan. h) Veteraaniluokka (VET), laatuarvostelu koirille, jotka viimeistään näyttelypäivänä täyttävät kahdeksan (8) vuotta. Rotunsa paras veteraani, joka on palkittu laatumaininnalla erinomainen, saa jatkaa edelleen kilpailemista Best in Show veteraanin arvosta. Laatuarvostelu Laatuarvostelun tulos osoitetaan seuraavin värein: erinomainen punainen erittäin hyvä sininen hyvä keltainen tyydyttävä vihreä hylkäävä harmaa ei voida arvostella ruskea sertifikaatin arvoinen vaaleanpunainen Laatuarvostelussa annetaan niin monta eri laatumainintaa, kuin koirien laatu edellyttää. Laatumaininnat: Tuomarin antaman laatuarvostelun tulee vastata seuraavia määritelmiä: ERINOMAINEN voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, jolla tasapainoinen luonne, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet. ERITTÄIN HYVÄ voidaan antaa koiralle, joka omaa rodulle tyypilliset piirteet, jolla on tasapainoinen rakenne, ja joka on hyvässä kunnossa. Muutama vähäinen virhe voidaan sallia, mutta ei rakenteellisia virheitä. Tämä laatumaininta voidaan antaa vain tasokkaalle koiralle. HYVÄ annetaan koiralle, joka on rodulleen tyypillinen, mutta sillä on selkeitä virheitä. TYYDYTTÄVÄ tulee antaa koiralle, joka vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä, tai jonka fyysisessä kunnossa on toivomisen varaa. HYLÄTTY tulee antaa koiralle, joka ei rakenteeltaan vastaa rotumääritelmää, jonka käytös ei ole rotumääritelmän mukainen tai se on selvästi vihainen, jolla on sääntöjen vastainen kivespuutos, hammaspuutoksia tai poikkeavuutta purennassa tai leuoissa, jonka väritys tai karvapeite on puutteellinen tai joka osoittaa selvästi merkkejä albinismista. Tämä laatumaininta voidaan antaa myös koiralle, joka ei vaikuta terveeltä. Sen lisäksi se voidaan antaa koiralle, jolla on rotumääritelmän vastainen hylkäävä virhe. Koirat, joille ei voida antaa mitään edellä mainituista laatumaininnoista poistetaan kehästä maininnalla: EI VOIDA ARVOSTELLA Tämä maininta annetaan koiralle, joka ei liiku, hyppii jatkuvasti esittäjänsä ympärillä tai pyrkii ulos kehästä, jonka liikkeitä on mahdoton arvostella tai jos koira jatkuvasti välttelee tuomarin käsittelyä ja tekee mahdottomaksi tarkastaa purennan ja hampaat, rakenteen, hännän tai kivekset, tai jos on havaittavissa jälkiä toimenpiteistä tai käsittelystä, jotka näyttävät vilpin yritykseltä tai tuomarilla on syytä epäillä, että koiralla olevaa vikaa on korjailtu (esim. silmäluomia, korvia tai häntää). Syy, miksi koiraa ei voida arvostella, on kirjattava arvosteluun. Kehätapahtumat Ensin kaikki samaan ikäluokkaan kuuluvat urokset tulevat kehään nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tuomari voi aluksi juoksuttaa kaikkia yhtä aikaa ympäri kehää tai ottaa heti koirat yksitellen tarkasteltaviksi. Yleisvaikutelman katsottuaan tuomari tarkistaa koiran purennan ja että kaikki hampaat ovat tallella. Sen jälkeen hän kokeilee koiran rakenteen läpikotaisin, etu- ja takakulmaukset, hännän pituuden, korvat, turkin, kallon, urosten kivekset jne. Tämän jälkeen tuomari juoksuttaa koiraa joko edestakaisin, kolmion tai ympyrän. Ympyrä ja kolmio tehdään aina vastapäivään. Kolmion tulee olla tasasivuinen, jonka kärjessä on tuomari. Kun tuomari on nähnyt liikkeet hän menee pöydän taakse sanelemaan kehäsihteerille arvostelun. Tämän ajan koiran tulisi seistä n. kolmen metrin päässä pöydästä kylki tuomariin päin. Toinen kehätoimitsijoista ilmoittaa värillä koiran arvostelun. Jos nauha on lila - vaaleanpunainen, siirtyy koira takaisin riviin odottamaan muiden samanikäisten arvostelua. Jos nauha on jonkin muun värinen, voi omistaja käydä hakemassa koiransa arvostelun kehäsihteeriltä ja näyttely on sen koiran osalta ohi. Kun kaikki samaan ikäluokkaan kuuluvat koirat on arvosteltu, tulevat punaisen nauhan saaneet koirat vielä yhtä aikaa tuomarin näytille. Hän yleensä juoksuttaa koirat vielä ympäri tai edestakaisin ja laittaa ne sen jälkeen paremmuusjärjestykseen. Paras uros-/paras narttuluokka (PU/PN). Tähän luokkaan ovat oikeutettuja osallistumaan koirat, jotka on (sijoittuneet juniori-, nuorten-, avoin-, valio-, käyttö- tai veteraaniluokassa neljän parhaan joukkoon laatumaininnalla erinomainen ja) palkittu sertifikaatin arvoisella (SA). Tuomari voi antaa sertifikaatin parhaalle siihen oikeutetulle sertifikaatin arvoisella (SA) palkitulle koiralle, jolla ei ole Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia. Varasertifikaatin voi saada toiseksi paras sertifikaatin arvoisella (SA) palkittu koira, jolla ei ole Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia. Rodun (ROP) ja vastakkaisen sukupuolen paras (VSP). Rodun parhaan valintaan osallistuvat paras uros ja paras narttu. Rotunsa paras koira osallistuu ryhmäkilpailuun Jos näyttely on kansainvälinen, jaetaan siellä lisäksi CACIB (kansainvälinen sertifikaatti) ja VACA (vara-CACIB). Tuomari voi antaa CACIB:in parhaalle urokselle ja nartulle, jos nämä eivät voi ottaa CACIBia vastaan (ne ovat jo kansainvälisiä muotovalioita tai alle 15 kk ikäisiä), se siirtyy vara-CACIBin saaneelle koiralle. Eri roduissa on eri määräykset montako CACIBia ja monestako eri maasta koiran on niitä saatava, jotta siitä tulisi KANS MVA eli kansainvälinen muotovalio. Näyttää helpolta Ennen kuin lähtee koiransa kanssa näyttelyyn, tulisi opettaa se seisomaan kauniisti paikallaan. Takatassut hieman takaviistossa ja etutassut suoraan säkälinjasta alaspäin kropan leveydellä toisistaan. Koiran esittäjä eli handler voi seistä koiran edessä, takana tai sivulla, riippuen rodun esittämistavasta. Oman rodun esittämisestä saa tietää kasvattajalta, kursseilta tai käymällä näyttelyissä katsomassa kuinka koiraa esitetään. Lisäksi koiran pitää osata liikkua ravaamalla. Koira ei saa liikkuessa kävellä, laukata, peitsata eikä pomppia. Sen tulisi pitää katse eteenpäin suunnattuna, sillä etuliikkeet kärsivät koiran katsoessa handleriä. Koiran pitäisi liikkua mahdollisimman lujaa ravia, jolloin sen liikkeet näyttävät parhaimmilta. Koiran esittäjän vaatetus Handlerin vaatteet tulee olla siistit, puhtaat ja eri väriset kuin koiran turkki. Näin koira erottuu paremmin handlerin seistessä sen takana. Jos seuraat Koiramme-lehdestä BIS-kehässä sijoittuneiden koirien handlereiden vaatetusta, huomaat, että naisilla on useimmiten jakkupuvut ja miehillä puku ja kravatti. Kyse ei siis useinkaan ole pelkästä koirien kauneuskilpailusta, vaan handlerin taidot ja vaatetus vaikuttavat paljon koiran sijoittamiseen, varsinkin kansainvälisissä näyttelyissä. Koiran kunto ja hoito Koiran tulee näyttelyssä aina olla puhdas ja hyvin hoidetun näköinen. Sen turkissa ei saa olla takkuja, silmä ei saa rähmiä ja kynsien pitää olla lyhyet. Näyttelyissä koirien turkeissa ei saa enää olla käytetty geeliä, lakkaa tai muotovaahtoa. Aineiden käyttöä valvotaan näyttelyissä pistokokeilla. Kysy rotusi trimmaamisesta kasvattajalta tai joltakin rodun harrastajalta. Näyttelyremmin tulee olla mahdollisimman ohut. Koiran juoksutus kehässä Juoksuttaessasi koiraa pidä reilu etäisyys edellä olevaan koiraan ja voit pyytää myös takanasi tulevaa tekemään samoin. Silloin muut koirat häiritsevät vähemmän oman koirasi suoritusta. Jos koirasi alkaa pomppimaan tai puree lahjettasi, voit hyvin pysähtyä, rauhoittaa koiraa hieman ja jatkaa juoksua uudelleen. Olet maksanut jokaisesta minuutista jonka olet kehässä, esiinny siis koirasi ehdoilla, kiirettä ei ole. On parempi kuluttaa hieman aikaa ja saada koira liikkumaan halutulla tavalla kuin antaa sen pomppia ja roikkua vaatteissasi, niin ettei tuomari näe lainkaan sen liikkeitä. Juostessasi kolmiota tai edestakaisin, pysähdy reilusti kulmissa ja käännöksessä, jolloin et törmää koiraasi. Älä koskaan juokse itse tuomaria kohti, vaan koiran pitäisi juosta suoraan tuomariin päin, jolloin itse juokset hieman tuomarin oikealle puolelle. Muita, että tuomari on kehässä katsomassa koiraasi, ei sinua. Esittämistä voit käydä harjoittelemassa epävirallisissa match show’ssa, johon saavat osallistua kaikki, myöskin sekarotuiset koirat. Ole reilu voittaja ja häviäjä Osallistu ensin pienempiin näyttelyihin ja vasta menestyksen myötä kannattaa harkita kansainvälisiä näyttelyjä. Hyvää harjoitusta tarjoavat leikkimieliset match showt, joita järjestetään useimmissa kaupungeissa ja jopa pienissä kunnissakin. Näyttelyihmiset ovat tunnetusti sisäänpäin lämpiävää porukkaa ja kehän reunalla kuuleekin mitä kummallisempia kommentteja tuntemattomien kasvattajien koirista. Älä sinä kuitenkaan lankea tähän, jos tuomari on koirasi parhaaksi sinä päivänä valinnut, se on sen totisesti ansainnut. Jos taas muiden koirat olivat tänään parempia, suo heille ilo menestyksestä, äläkä lankea haukkumaan tuomarin arvostelu periaatteita tai muiden koiria, ensi kerralla on kenties sinun vuorosi. Vaikka koirasi ei pärjännyt tänään, se on se sama oma ihana lemmikki kuin aamulla näyttelyyn lähtiessäkin!   Agility Janita Leinonen "Agility on kaikille avoin harrastusmuoto. Sen tarkoituksena on kehittää koirien motoriikkaa ja ohjattavuutta antamalla niiden suoriutua erilaisista esteistä. Se on kehittävää ja urheilullista ja edistää koirien yhteiskuntakelpoisuutta. Tämä urheilumuoto edellyttää koiran ja ohjaajan hyvää yhteisymmärrystä ja on parhaimmillaan parin täydellistä yhteistoimintaa." Näin kertoo agilityn sääntökirja. Tämä sekä koiralta että ohjaajalta taitoa vaativa laji on noussut kymmenessä vuodessa maamme suurimmaksi koiraharrastukseksi. Ja tuskinpa mikään laji tulee, ainakaan lähitulevaisuudessa, syrjäyttämään agilitya sen suosiossa. Suomen suosituin koiraharrastus Virallisia kisoja Suomessa on järjestetty vuodesta –87 lähtien. Viisi ensimmäistä vuotta kilpailukasvukäyrä oli loiva, mutta vuodesta –92 se on kääntynyt osoittamaan 50 % vuosikasvua. Viisi vuotta sitten agility ohitti tokon koesuoritukset ja vuotta myöhemmin pk-kokeiden kokonaismäärän. Sekarotuisten mukaantulo nosti suoritusmäärää vielä kuudella prosentilla. Näin suuri ihmismäärä ei voi olla väärässä, kyseessä on ehdottomasti hauskin koiraharrastuslaji! Ei ole kahta samanlaista Koirat suorittavat erilaisia esteitä radalla ohjaajan käskyjen tai neuvojen mukaan. Rata on 20 x 40 m ja suoritettavia esteitä tulee radalla n. 16-20. Tuomari saa asettaa esteet haluamaansa järjestykseen ja vielä määrätä missä järjestyksessä ne suoritetaan. Tämän jälkeen ohjaajilla on mahdollisuus tutustua rataan viiden minuutin ajan ilman koiraa. Käytännössä on siis mahdotonta, että koira koskaan elämänsä aikana tulisi suorittamaan täysin samanlaista rataa kahteen kertaan. Vaikka radan rakentaisi myöhemmin uudelleen, niin muutaman metrin heitto joidenkin esteiden välillä voi vaikuttaa ratkaisevasti suoritukseen ja ohjaukseen. Koira on aina vapaana suorittaessaan rataa ja siksi koiran tuleekin olla hyvin ohjaajansa hallinnassa ennen kilpailuihin menoa. Agility esteet Agilityyn kuuluvia esteitä ovat kontaktiesteet puomi, keinu ja A-este. Jokaisessa näissä esteissä on eri värillä maalattu osa sekä alussa että lopussa eli ns. kontaktialue. Koiran on kilpailuissa koskettava vähintään yhdellä tassulla jokaiseen kontaktialueeseen, muuten se saa viisi virhepistettä. Kontaktit tulee opettaa koiralle alusta asti huolellisesti, sillä tähän kompastuu monen koiran mahdollinen menestys. Koirien lempiesteiksi tavallisesti muodostuvat putki ja pussi, joiden läpi saa pyyhältää vauhdilla. Vaikein este monelle koiralle on pujottelukepit. Ne pitää aloittaa aina oikealta puolelta ja yhtään keppiä ei saa jättää väliin. Tätä estettä tulisi harjoitella niin kuin muitakin lähettämällä, vastaanottamalla, oikealta ohjattuna, vasemmalta ohjattuna, ohjaaja vieressä kulkien tai ohi juosten, puolen vaihdot edessä ja takana jne. Kuitenkin kilpailuissa näkee vielä kolmosluokan koiriakin, jotka on ohjattava pujotteluunsuorassa linjassa ja ohjaajan seurattava koiran vieressä sen suorittaessa niitä. Tämän vaikean esteen harjoitteluun kannattaa satsata aikaa, sillä se harjoitus palkitsee itsensä myöhemmin ja useita kertoja. Eniten radalla on hyppyesteitä. Tavallisten rimahyppyjen lisäksi käytetään muuria, rengasta ja pituushyppyä. Lisäksi rimahypyistä voidaan rakentaa okseri, kaksois- tai kolmoishyppy. Hyppääminen rasittaa rankasti koiran etupäätä ja liiallista hypyttämistä pitäisi välttää nuoren tai sairaan koiran kanssa. Lonkkavika, kyynärpää- ja polviongelmat voivat aiheuttaa koiralle turhaa tuskaa hypätessä. Riman tai muurin palikan pudottamisesta koira saa viisi virhepistettä. Monien tuomarien hylkäämä este, johon kuitenkin aina silloin tällöin törmää on pöytä. Koira on pöydällä tuomarin valitsemassa asennossa viiden sekunnin ajan. Esteen tekee vaikeaksi se, että monien koirien menohalut voittavat paikallaan pysymisen ja siksi pöydälle ei haluta mennä. Ihanneaika Tuomari määrittää jokaiselle radalle oman ihanneajan. Kun koira suoritus radalla kestää kauemmin kuin tuomarin määrittelemä ihanneaika on, se saa virhepisteen jokaisesta ylitetystä sekunnista. Radan enimmäisaika on kaksi kertaa ihanneaika ja jos koiran suoritus ylittää enimmäisajan, se hylätään. Virheitä ja hyllyjä Viisi virhepistettä koira saa kontakti ja hyppyvirheiden lisäksi mm. esteiden ohittamisesta tai niiden eteen pysähtymisestä. Näitä kutsutaan kieltovirheiksi ja niitä saa radalla tulla korkeintaan kaksi, kolmas johtaa suorituksen hylkäämiseen. Hylkäämiseen johtavat myöskin sopimaton käytös tuomaria tai koiraa kohtaan, enimmäisajan ylitys, väärän esteen suoritus, esteen väärästä suunnasta suorittaminen tai väliin jättäminen, esteen kaataminen ennen suorittamista, ohjaajan oikaiseminen esteen yli tai ali, koiran pysäyttäminen radalla ja koiran poistuminen kehästä. Lisäksi tavallisia ykkösluokassa kilpailevan hylkäämiseen johtavia syitä ovat koiralla kaulassa oleva panta, suorituksen aloittaminen ilman tuomarin lupaa, omistajalla kädessä oleva esine tai nami ja koiran tarpeiden tekeminen radalla. 
 Olen kouluttanut neljästä lagotostani sienestyskaverin, kaikista vähän eri tyylillä ja siksi haluankin nyt kertoa teille omat keinoni opettaa lagottoa sienimetsälle.Kaksi ensimmäistä koiraa otimme mukaan metsään kun menimme sieneen. Jonkun aikaa katseltuaan lagotot huomasivat mitä olimme tekemässä ja alkoivat auttaa meitä sienten etsimisessä. Tässä oli vain se huono puoli, että emme etukäteen tienneet miten koirat meille löytämisensä ilmaisivat. Toinen lagotoista istui suppilovahveromättään päälle ja niin siis keräsimme "koiran istumia" ison kasan. Toinen lagotoista taas tökkäsi minua kuonollaan aina polvitaipeeseen. Mikä olikin tietysti paljon parempi tyyli kuin sieniryppääseen istuminen. Mutta kesti aikansa ennen kuin tajusimme lagottojen kertovan, että nyt olet sieniryppään vieressä. Eli tämä keino ei ole paras mahdollinen opetustyyli. Tästä kokemuksesta innostuneena opetinkin sitten Sohvin sienikoiraksi. Italiassa Luciano Bernabei piti meille opetustunnin siitä miten hän kouluttaa lagottoja tryffelin etsimiseen. Ajattelin, että sama tyyli voisi tietysti toimia muidenkin sienten suhteen ja niin otin tämän opetustavan käyttöön, poikkeuksena vain se, että en piilottanut sieniä maan alle. Ensimmäiseksi annoin Sohville suppilovahveron hajun ja piilotin sen kotona sanoen "etsi sieni". Ja kun Sohvi löysi sen otin sienen heti siltä ja kehuin antaen makupalan. Alun tein laiskuuttani kotona. Ajattelin, että olen nopeampi ottamaan sienen ennen kuin Sohvi ottaa sen suuhunsa. On nimittäin tärkeää, että koirien ei anneta syödä sieniä. Ja sisällä opin nopeasti miten koira löytämänsä sienen minulle osoittaa. Kun olimme aikamme kotona tätä harjoitelleet ja Sohvi oli oppinut "etsi sieni" komennon ilman, että olisin sille ensin hajun antanut, siirryimme viereiseen metsään jonne olin aiemmin piilottanut muutaman sienen. Niiden läheisyydessä annoin Sohville käskyn "etsi sieni" ja ei kestänyt kauaakaan kun sienet olivat käsissäni ja Sohvilla monta hyvää makupalaa suussaan. On erittäin tärkeää jokaisen löydön jälkeen heti palkita koira jollain oikein herkullisella makupalalla . (Meillä ne olivat nakkipaloja tai lihapullapaloja) ja tietysti valtavalla kehumisella. Kun näin oli harjoiteltu jonkin aikaa, olikin aika siirtyä sienimetsään. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että ainakin alkuun mennään sellaiseen paikkaan, missä varmasti on sieniä. Koska koira voi kyllästyä jos se ei löydä alussa niitä helposti. Tein virheen Sohvin kanssa siinä, että opetin käskyn "etsi sieni" koska seuraavien sienilajien kanssa pitikin sitten opettaa jo sanalla "etsi suppis" ja "etsi torvi". Eli seuraavan sienikoirani opetinkin heti sanoilla "kantarelli", "suppis" ja "torvi" Kun Erica oli oppinut kantarellin etsimisen jalon taidon, opetin sille "etsi sieni" ja niin Erica meni nenä maassa ja löysi sienen. Kehuin sitä tietysti valtavasti ja annoin makupalan. Tästä innostuneena se etsi toisen sienen.. ja kolmannen .. ja näin löytyi monta sientä. Laitoin ne kaikki samaan koriin. Muovikassiin laitoin ne sienet mitä se ei minulle näyttänyt ja kotona minulla olikin sitten työ tutkia kaikki ne sienet mitä olin kerännyt. Ja totta se on. Kaikki sienet mitkä Erica minulle näytti olivat syötäviä, mutta muovikassiin keräämäni sienet myrkyllisiä tai syötäväksi kelpaamattomia. Seuraavalla kerralla kehotin Ericaa taas etsimään kantarelleja ja hienosti se oli oppinut sen, että kantarellia etsiessä ei etsitä muita sieniä. Muille sienille on eri käskyt. Nyt suppilovahveroaikaan opetin Ericalle uuden sienen, eli "suppiksia" löytyy metsästä omalla kehotuksellaan. Ja yhä sieni on Ericalle ne kaikki muut syötäväksi kelpaavat.
Minunko koirastani rauniokoira?
Sari Kärnä Rauniokoiran tehtävä Rauniokoiran tehtävä on käydä onnettomuusalue tarkasti ja järjestelmällisesti läpi ja paikallistaa alueella mahdollisesti olevat uhrit. Koiran tulee etsiä uhreja ilmavainun avulla, sillä raunioalueella on hyvin paljon muiden ihmisten jättämiä jälkiä, joita seuraamalla koira ei kykene löytämään uhria / uhreja. Usein uhrin sijaintipaikkaan ei edes mene uhrin omaa jälkeä, sillä uhri on voinut olla esimerkiksi kotonaan onnettomuuden tapahtuessa. Löytääkseen uhrit koiran tulee pystyä liikkumaan rohkeasti vaikeillakin alustoilla, sillä alue on usein vaikeakulkuinen ja siellä voi olla rikkoutunutta lasia, tiilimurskaa, betonin raudoitusputkia, putkia, sähköjohtoja, liikkuvia alustoja, puuta jne. Samanaikaisesti alueella työskentelee muitakin kuten raivaus-ja pelastushenkilökuntaa aiheuttaen koiralle runsaasti häiriöitä, mm. melua, laukauksia, sireenien ääntä sekä savua. Koiran tulee olla siis sekä fyysisiltä että henkisiltä ominaisuuksilta sellainen, että se kestää rankkaa kuormitusta. Koiran tulee olla myös todella kiinnostunut ihmisistä, sillä kun koiralla on voimakas kiinnostus ihmisiin se jaksaa väsyneenäkin suuressa rasituksessa etsiä kadonneita ihmisiä. Uhrin paikallistamisen jälkeen koiran tulee ilmaista uhrin sijainti mahdollisimman tarkasti ohjaajalleen. Tällöin raivaushenkilökunta tietää tarkasti mistä kohtaa raivaukset henkilön ylösnostamiseksi aloitetaan. Ilmaisutapa voi olla joko haukkuminen tai rullailmaisu. Haukkumalla ilmaiseva koira haukkuu löydettyään uhrin, jolloin ohjaaja tulee paikalle ja merkitsee uhrin löytöpaikan esim. viirillä. Rullailmaisussa löydettyään uhrin koira ottaa kaulassaan roikkuvan rullan suuhunsa ja menee ohjaajan luokse. Ohjaaja kytkee koiran liinaan, jonka jälkeen koira luvan saatuaan vie ohjaajan uhrin luokse. Ohjaaja merkitsee samalla tavalla uhrin löytöpaikan lipulla. Haukkuilmaisu on rauniokoiralle parempi ilmaisumuoto, sillä rullalla ilmaisevalla koiralla on riski jäädä kiinni kaulapannastaan raunioilla oleviin esim. rautaputkiin. Raunioalueella voi olla vaarallisia paikkoja, joihin koiraa ei voi päästää, esim. sähköiskun tai palamisen vaara. Voi olla myös tilanteita, joissa koira on saatava välittömästi pysähtymään. Esim. koira on heiluvan lohkareen päällä ja ohjaajan täytyy pysäyttää koira estääkseen koiran putoaminen alas kymmeniä metrejä louhikon päälle. On myös paikkoja, joihin ohjaaja ei voi mennä, vaan koiran tulee mennä sinne yksinään. Näin ollen rauniokoiran tulee olla hyvin ohjaajan hallinnassa ja ohjattavissa. Kun koira on ohjattavissa, koirakon on mahdollista käydä alue järjestelmällisesti ja turvallisesti läpi varmistaen samalla onko alueella uhreja vai ei. Miten saan koirastani virallisen rauniokoiran? Rauniokoiraksi voi tulla koira kokoon tai rotuun katsomatta. Jotta koirasi voidaan hyväksyä viralliseksi rauniokoiraksi tulee sen suorittaa Suomen palveluskoiraliiton pelastuskoirien rauniokokeen. Siihen voivat osallistua kaiken rotuiset koirat. Koira voi olla myös sekarotuinen. Koiran tulee olla tunnistusmerkitty (tatuointi / mikrosiru) sekä rokotettu Suomen Kennelliiton määräysten mukaisesti. Koiran tulee olla myös suorittanut käyttäytymiskokeen hyväksytysti ennen rauniokokeisiin osallistumista. Alle 14 kuukauden ikäinen koira ei saa osallistua rauniokokeisiin. Yläikärajaa kokeisiin ei ole. Kiimaiset nartut saavat osallistua kokeeseen, mutta ne suorittavat kokeen viimeisinä. Kokeisiin ei saa osallistua narttu 30 vrk ennen odotettua penikoimista ja alle 42 vrk penikoimisen jälkeen eikä selvästi arka tai aggressiivinen koira. Mikäli koira ei läpäise koetta täytyy pitää vähintään 6 päivän tauko ennen kokeen uusimista. Millainen on sitten pelastuskoirien rauniokoe? Rauniokoe muodostuu raunio-osuuden lisäksi tottelevaisuus- sekä ketteryysosuudesta. Rauniokoe on suoritettu hyväksytysti silloin, kun koirakko on savuttanut jokaisesta osiosta (raunio, tottelevaisuus, ketteryys) vähintään tyydyttävän kokonaisarvosanan. Pelastuskoirien raunio-osuus Pelastuskoirille on kaksi rauniokoetta raunio A ja raunio B. Raunio A on vaatimustasoltaan helpompi kuin raunio B ja se tulee suorittaa hyväksytysti ennen raunio B:hen osallistumista. Rauniokokeessa arvostellaan koiran ominaisuuksia, kuten koiran selviytymistä ongelmatekijöistä (savu, melu, vaikeakulkuiset kohteet jne.), koiran ohjattavuutta, henkilöiden ilmaisua sekä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä. Tämän lisäksi ohjaajan käyttäytymistä ja taktista toimintaa raunioradalla arvostellaan. Jokainen raunio-osion osa-alue arvostellaan sanallisin termein: erinomainen (E), erittäin hyvä (EH), hyvä (H), tyydyttävä (T), puutteellinen (P) sekä riittämätön (R). Osa-alueista lasketaan kokonaisarvosana, jonka tulee olla vähintään tyydyttävä kokeen läpäisemiseksi. ¤ Raunio A Raunioalue on kooltaan n. 60 x 80 m. Alueella on kaksi maalihenkilöä ja etsintäaika on 15 minuuttia. Maalihenkilöistä toinen on osittain ja toinen kokonaan peitetty. Piilot ovat kokeen aikana kaikille koirille samat. Suorituksen aikana alueella on tulia, jotka savuavat voimakkaasti ja suorituksen aikana ammutaan 9 mm paukkupatruunoilla useita kertoja. Tuomari antaa kokeen alkaessa koiranohjaajalle tilanneselostuksen alueella tapahtuneesta onnettomuudesta sekä näyttää onnettomuusalueen rajat. Koiranohjaajan tulee tehdä alueelle etsintäsuunnitelma eli kertoa tuomarille sen miten hän aikoo tarkastaa alueen koiransa kanssa. Etsintäsuunnitelman kertomisen jälkeen koiranohjaaja tuomarin luvalla vapauttaa koiran ja lähettää sen raunioalueelle suorittamaan tehtävää. Koiranohjaaja saa lähteä liikkeelle aloituspaikasta vasta koiran ilmaistessa maalihenkilöä, koiran kadottua näkyvistä tai tuomarin kehotuksesta. Koiranohjaajan tulee siis antaa koiralle tilaa melko itsenäiseen toimintaan eli hän seuraa koiran toimintaa näköetäisyydeltä. Koiran ilmaistessa maalihenkilöt koiranohjaajan tulee kättä nostamalla osoittaa tuomarille, että hän hyväksyy koiran ilmaisun. Koetuomarin luvalla ohjaaja saa mennä koiransa luokse. Koiranohjaaja ottaa koiransa hallintaan ja tiedustelee uhrien vointia, jonka jälkeen tuomarin luvalla maalimiehet tulevat piiloista pois. Koe loppuu koiranohjaajan tekemään tilanneselvitykseen etsinnästä viimeistään koeajan tultua täyteen. Tämän jälkeen tuomari arvostelee koirakon toimintaa alueella. Löytämättä jäänyt maalihenkilö aiheuttaa kokeen hylkäämisen. Yksi virheilmaisu on sallittu. ¤ Raunio B Raunioalue on kooltaan n. 100 x 100 m. Alueella on 3-5 maalihenkilöä ja löydöt on merkittävä viirillä. Piiloja voidaan vaihtaa kokeen aikana eri koirille, käytettyä piiloa ei saa kuitenkaan sulkea. Etsintäaika on 20 minuuttia. Alueella työskentelee kokeen aikana vähintään 3 raivaushenkilöä. Suorituksen aikana alueella on tulia, jotka savuavat voimakkaasti ja suorituksen aikana ammutaan 9 mm paukkupatruunoilla useita kertoja ja vähintään kerran ilmaisun aikana. Tuomari antaa kokeen alkaessa koiranohjaajalle tilanneselostuksen alueella tapahtuneesta onnettomuudesta sekä näyttää onnettomuusalueen rajat. Koiranohjaajan tulee tehdä alueelle etsintäsuunnitelma eli kertoa tuomarille se miten hän aikoo tarkastaa alueen koiransa kanssa. Etsintäsuunnitelman kertomisen jälkeen koiranohjaaja tuomarin luvalla vapauttaa koiran ja ottaa sen hallintaansa ja lähettää sen raunioalueelle suorittamaan tehtävää. Koiranohjaaja seuraa koiraansa sillä etäisyydellä, että näköyhteys säilyy. Raunioalueella voi olla tietty alue, jonne koira ei saa mennä. Eli koiranohjaajan on kyettävä ohjaamaan koiraansa siten, että se ei mene kielletylle alueelle. Alueella voi olla myös kohde-etsintä merkityllä alueella, jonne koiran tulee itsenäisesti mennä. Eli esim. romahtamisvaaran takia koiranohjaaja ei voi mennä kyseiselle alueelle. Koiran ilmaistessa maalihenkilöä koiranohjaaja käden nostamisella ilmoittaa tuomarille koiran ilmaisun. Tuomari antaa koiranohjaajalle luvan mennä piilon luokse, jossa ohjaaja ottaa koiran hallintaansa ja merkkaa piilon viirillä. Koe loppuu koiranohjaajan tekemään tilanneselvitykseen etsinnästä viimeistään koeajan tultua täyteen. Tämän jälkeen tuomari arvostelee koirakon toimintaa alueella. Löytämättä jäänyt maalihenkilö tai virheilmaisu aiheuttaa kokeen hylkäämisen. Tottelevaisuus Tottelevaisuus suoritetaan lajisuorituksen yhteydessä. Tottelevaisuutta ei tarvitse suorittaa hyväksytysti kuin kerran koekauden aikana. Eli jos koira on suorittanut tottelevaisuuden raunio A:n yhteydessä, sen ei tarvitse suorittaa tottelevaisuutta uudelleen raunio B:n yhteydessä. Koiran tulee tehdä liikkeet iloisesti ja nopeasti. Jotta tottelevaisuusosuus menee hyväksytysti läpi, tulee kokonaisarvosanan olla vähintään tyydyttävä. Tottelevaisuuteen kuuluvat seuraavat osiot: 1. Vapaana seuraaminen käännöksin ja liikkuvan henkilöryhmän läpi kulkeminen. Seuraamisen aikana on häiriöitä, kuten melua ja 2 laukausta. 2. Liikkeestä istuminen. 3. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. 4. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo. 5. Hyppy 0,8 m esteen yli. 6. Eteen lähettäminen. 7. Paikalla olo häiriön alaisena yksin tai ryhmässä. Ketteryys Ketteryys suoritetaan aina rauniokokeen yhteydessä, mutta hyväksytysti vain kerran saman koekauden aikana. Saadakseen hyväksytyn arvosanan kokonaisarvosanan tulee olla vähintään tyydyttävä. Ketteryyteen kuuluvat seuraavat osiot: 1. Liikkuva tynnyrisilta. 2. Keinu. 3. Tikapuut vaakatasossa. 4. Pituushyppy 1,5 m. 5. Putken läpi kulkeminen. 6. Epämiellyttävälle materiaalille meneminen. 7. Kauko-ohjaus, sivuttaisia paikan vaihdoksia. Tottelevaisuudesta ja ketteryydestä saa tarkempia ja yksityiskohtaisempia tietoja Suomen Palveluskoiraliiton julkaisemasta pelastuskoirien koeohjeista. Linkit ¤ Suomen Palveluskoiraliitto ry - Pelastuskoiratoiminta Riitta Jantunen-Korri Tottelevaisuuskoe eli toko on kaikille koiranohjaajille ja kaikille koiraroduille - myös rekisteröimättömille ja monirotuisille ns. X -rodun koirille - tarkoitettu koemuoto, jossa mitataan koiran osaamista ja hallittavuutta eri liikekuvioissa, ja koiran ja ohjaajan yhteistyötä. Sairas koira, tai koira, joka on vihainen toisille koirille tai ihmisille, ei saa osallistua. Ei myöskään kiimassa oleva narttu, tai narttu joka odottaa pentuja, tai jolla on alle 6-viikkoiset pennut kotonaan. Tokon sääntökirjan ensimmäisellä sivulla lukee: "Koulutuksen tarkoitus on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä koiran ohjaajalle oikeaa ja asiallista koiran käsittelytaitoa." Tätä tämä koemuoto ehdottomasti, etenkin alemmissa luokissa, onkin. Kannattaa muistaa kuitenkin, että arvokisatasolla koemuoto painottaa jo hyvin paljon viimeisteltyä, tarkkaa, hyvin nopeaa ja hallittua kokonaissuoritusta eri liikkeissä. Siksipä aloittelevankin tokoilijan kannattaa pitää mielessään koiraansa kouluttaessaan, että iloinen ja nopea suoritus korostuvat arvostelussakin, kun koira lähestyy tottelevaisuusvalio-tasoa! Kynnys lähteä kilpailemaan tokossa ei ole kovin suuri: kuka tahansa, jolla on peruskoulutettu ja hallinnassa oleva koira, voi periaatteessa osallistua alokasluokkaan pienen taitojen hionnan jälkeen. Jos taas kiinnostuu kilpailemisesta, niin tokossa on hyvä myös edetä: luokkia on neljä; eli alokas,- avoin,- voittaja- ja erikoisvoittajaluokka. Siinä missä alokasluokassa käydään läpi aivan normaaleja koiran perushallintaan liittyviä liikkeitä, kuten paikalla makuu, luoksetulo, maahanmeno, niin ylemmissä luokissa liikkeet ovat jo monitahoisia kilpailuliikkeitä, joiden opettamiseen saa paneutua vaihe vaiheelta. Aloitetaan TOKO-harrastus Ihan ensiksi kannattaa hankkia tokon sääntökirja vaikka tilaamalla se Suomen Kennelliitosta, tai lainata se vaikkapa joltain oman koiraseuransa kouluttajalta. Lukemalla sääntökirjan tiedät, kuinka kokeessa käyttäydytään, ja miten esimerkiksi alokasluokan liikkeet suoritetaan. Eli itsestään selvää pitäisi olla, että esimerkiksi koiran rankaiseminen kokeen aikana on kiellettyä. Osasuoritusten aikana koiraan ei saa myös muutenkaan koskea. Liikkeen lopussa koiraa kiitetään, mutta makupaloja ei saa antaa. Myöskään ulkopuolista apua kokeen aikana ei hyväksytä. Muista kuitenkin, että kaikesta voi kokeen aikana - tai mieluummin jo ennen omaa suoritusvuoroaan - kysyä arvostelevalta tuomarilta, jos esimerkiksi jonkun liikkeen suoritus vielä askarruttaa. Etenkin alokasluokan ohjaajia tuomarit ovat hyvin tottuneita neuvomaan, ja suhtautuvat ystävällisesti ylimääräisiinkin kysymyksiin. Aina parempi kysyä, kuin tehdä omaa tietämättömyyttään joku virhe! Jos olet harjoitellut lähinnä yksiksesi, kannattaa käydä testaamassa omat ja koiran taidot vaikkapa lähimmällä koulutuskentällä koulutusohjaajan valvonnassa; sitten tiedät paremmin, mitä liikkeitä vielä pitäisi hioa itse kokeeseen, tai tarvitsetko vaikka paikalla makaamis-harjoituksia ryhmässä lisää. Jos kaikki tuntuu sujuvan hyvin, koirasi osaa liikkeet ja sinulla on kontakti siihen (koirasi ei karkaile muiden koirien tai ihmisten luo!) niin sitten vain kisaamaan! Mitä, missä ja milloin? Kisakalenterin löydät aina uusimmasta Koiramme- lehdestä (lehti tilataan suoraan Suomen Kennelliitosta). Sieltä näet asuinpaikkaasi lähimpänä olevat kisat. Jos huomaat, että kisat ovat parkkihallissa tai maneesissa, voi olla syytä myös käydä treenaamassa muutaman kerran samanlaisessa paikassa etukäteen. Myös ilmoittautumiskaavakkeita saa Suomen Kennelliitosta tilaamalla, tai jos sinulla on näyttelyyn -ilmoittautumiskaavakkeita, niin täytät siitä myös kokeeseen ilmoittautumiskohdan. Lisäksi on maksettava ilmoittautumismaksu (joka tavallisesti pyörii 80-120 mk välillä) järjestävän seuran tilille, ja liitettävä kuitin kopio mukaan ilmoittautumiseen. Hieman ennen kisoja saat postitse aikataulun ja ajo-ohjeet kisapaikalle. Kisapäivänä kannattaa olla ajoissa liikkeessä, jotta ehdit katsastaa kisapaikan, ja totuttaa myös koirasi siellä oleskeluun. Muista kisoissa aina rehti kisahenki ja hyvä fiilis! Kiitä koiraasi liikkeen jälkeen, ja onnittele luokassasi sijoittuneita, vaikka itselläsi ei aivan paras päivä olisikaan ollut. Muista, että koirasi kyllä yrittää aina parhaansa, sille opettamasi osaamistaidon mukaan. Ehkä itse jännitit niin, ettet antanut aivan samanlaisia käskyjä koirallesi kuin harjoituksissa? Tai voihan olla, että vieras ympäristö häiritsi koiraasi, jolloin sitä pitäisi treenata enemmän kisaa vastaavissa olosuhteissa. Jos taas koe meni hyvin, saat siitä todisteeksi ensimmäisen palkinnon ja punaisen nauhan, ja alokasluokasta näin ollen vähintään 160 p. Kenties sijoituitte ja pääsitte palkinnoillekin?! Luokat ja valionarvot Alokasluokasta siirtyy avoimeen luokkaan kahdella ykköstuloksella, avoimesta voittajaan ja voittajasta erikoisvoittajaluokkaan kolmella ykköstuloksella. Kun koira saa kolme ykköstä erikoisvoittajaluokasta, siitä tulee Suomen Tottelevaisuusvalio, FIN TVA. FIN TVA -arvoon tarvitaan myös koiranäyttelystä laatuarvostelun 2 -tulos. Valionarvoon ei kuitenkaan tokouraa vielä kannata lopettaa: tokossa järjestetään myös piirinmestaruus, - Suomen Mestaruus, - ja PM/ MM-tason kisojakin. Ennen kuin näin pitkälle pääsee, on toki työtäkin tehtävä; suunnitelmallinen treenaus ja koiran motivaation ylläpitäminen liikkeisiin vaatii harrastajalta paljon, mutta antaa parhaimmillaan saumattoman ja iloisen yhteistyön koiran ja ohjaajan välillä.Miten tokoharrastus aloitetaan? Jos olet hankkimassa harrastuskoiraa tokoon, tai omistat jo pennun, tuleva kisaura helpottuu, jos mietit jo heti alussa miten aloitat. Koiran rodulla tai sukupuolella ei ole väliä aloittaessasi kilpailemisen, eli kisoissa näkee ihan kaikenlaisia rotuja, myös monirotuisia. Vasta siinä vaiheessa, kun tavoittelee aivan huippua, rodullakin voi olla jotain merkitystä, sillä osa koiraroduista on jalostettu tekemään työtä ihmisten kanssa, ja näin niillä on yleensä jo luontainen kontakti ihmiseen, samoin kuin halua tehdä työtä. Jos käy seuraamassa tokon arvokisoja, huomaa, että monet koirarodut on paimenkoiria; eli aivan tokon huipulla näkee lähinnä bordercollieita, australiankelpieitä, ja silloin tällöin myös muita palveluskoirarotuja ja noutajia. Mutta aivan ensimmäiseksi tokokoiraksi nämä rodut eivät välttämättä ole edes kaikkein helpoimpia, ja kilpailuissa voi menestyä paljon paremmin omalla, aivan muun rotuisella koiralla, oli se sitten seurakoiraksi luokiteltu rotu tai vaikkapa joku terrieri! Suomessa kilpaileekin, luokista riippumatta, koirarotujen lähes koko kirjo! Jo nuorella pentukoiralla voi tehdä tokoon tähtääviä harjoituksia; kontaktiharjoituksia, luoksetulo- ja vaikkapa merkkitreenejä. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki tehdään leikinomaisesti, ja pentua kiitetään ja palkataan paljon, oli palkkio sitten makupala tai lelu (tennispallo, vetolelu yms.). Ns. pentuharjoituksia voi jatkaa koko pentuiän, kunhan pitää huolta, että pennulla on hauskaa, ja että se on aina virkeänä kun sen kanssa leikkii ja harjoittelee. Lähiseurasi koirakentällä voi myös olla pentukursseja, tai nuorille koirille sopivia harjoituksia. Noin vuoden ikäisellä koiralla voit hyvin jo mennä alokasluokan tokoon - alaikäraja on 10 kk - mutta siihen mennessä jo opitut asiat pitäisi kerätä "kilpailullisiksi kokonaisuuksiksi". Eli jos olet harjoitellut hyvin pieninä paloina kaikkia liikkeitä, niin nyt ne kootaan: esim. luoksetulo -liike sisältää koiran istuutumisen käskystä, lyhyen paikallaolon istumis-asennossa ennen kuin kutsut koiraasi, varsinaisen luoksetulon, mahdollisen eteenistumisen edessäsi, ja siitä vielä sivulletulon. Kannattaa käydä ennen ensimmäistä omaa kisaa katsomassa yksi tottelevaisuuskoe! Myös epävirallisia tottelevaisuuskokeita eli möllitokoja järjestetään, joissa kannattaa käydä testaamassa koiran osaamistaso, jos se vielä mietityttää. Edetään pidemmälle harrastuksessa Meillä on Suomessa tällä hetkellä lajissa erittäin kehityskelpoinen tilanne: tokoa harrastavia seuroja on melkein jokaisessa kaupungissa ja kunnassa ympäri Suomen, samoin kisoja järjestetään paljon; keväästä syksyyn järjestetään joka viikonloppu useita tottelevaisuuskisoja, jopa talvikaudellekin mahtuu paljon yksittäisiä kisoja. Edistyäkseen lajissa tokosta kiinnostuneen ihmisen kannattaa hakeutua koirayhdistysten tokokursseille, käydä koulutusviikonlopuissa ( esim. SKL:n järjestämä tokokoulutuspäivät ) ja lukea kirjallisuutta; englanniksi ja ruotsiksi löytyy jo paljon hyviä koirankoulutusoppaita nimenomaan tokosta! Myös tokovideoita löytyy esimerkiksi internetin kautta tilaamalla. Suomen Mestaruus -tasolla kilpailee n. 20-30 koirakkoa Suomessa, joista 20 karsitaan edellisvuoden tulosten perusteella SM:iin. Karkean arvion mukaan tottelevaisuuskokeen ylimmässä luokassa, erikoisvoittajaluokassa, kilpailee 50-70 koirakkoa aktiivisesti, tosin valitettavan moni lopettelee heti TVA -arvon saatuaan, vaikka sen pitäisi vasta olla alku todelliselle kisauralle! Yhä useampi kuitenkin tänä päivänä aloittelee tokouraansa pentukoiran koulutuksesta lähtien, ja tähtää niin pitkälle kuin omat ja koiran resurssit kestävät. Tällöin astuu kuvaan myös kilpailijan henkinen "kisakestävyys" ja koiran rodun - luonteen ja käyttöominaisuuksien! - sopivuus lajiin. TOKOn valmennusrengas Suomessa on muutaman vuoden ajan toiminut myös nk. Tokon valmennusrengas, jonka tarkoituksena on valmentaa kärkikoirakoita maajoukkue-edustusta silmällä pitäen. Yleensä koulutusviikonlopun yhteydessä on myös kaikille avoin koulutustilaisuus, joissa on usein mahdollisuus kuulla ulkomaalaisiakin tokokouluttajia. Tämän hetken tokon kärkimaat Euroopassa ovat Englanti ja Pohjoismaat, myös Italia ja Ranska kirivät kohti kärkeä. Englannissa kilpaillaan tokossa maan omilla säännöillä, joten käytännössä Ruotsi ja Norja ovat 1990- luvun hallinneet kärkisijoja PM- ja MM- tasolla. Yleisen koulutuksen ja koulutustiedon ja -taidon leviämisen kautta on tarkoitus saada myös Suomen tottelevaisuuskokeiden taso vieläkin paremmaksi. Lisätavoitteena on, ei vain parantaa yksittäisen tokoilijan suoritusta tiedon lisäämisellä, vaan myös nostaa Suomi vähitellen muiden Pohjoismaiden - Ruotsin ja Norjan - rinnalle arvokisa-asteikolla mitattuna. Koiraharrastusten kostein laji - vesipelastus
Nina Keski-Korpela Vesipelastus eli vepe on laji, jossa koiran ohjaaja kastuu, kumiveneen soutaja kastuu, kilpailun tuomari kastuu ja joskus jopa kilpaileva koirakin kastuu! Vepeä voi harrastaa ja kisatakin lähes kaikenrotuisilla koirilla, tietyin edellytyksin. Koiran pitää uida mielellään ja perustottelevaisuuden tulee olla kunnossa. Koiran pitää olla fyysisesti riittävän kookas ja voimakas hinaamaan kumivenettä (jossa on ihmisiä) sekä ihmistä vedessä. Koira ei saa olla arka tai epäluuloinen eikä missään nimessä aggressiivinen vieraita ihmisiä kohtaan. Kokeisiin pääsevät kaikki rekisteröidyt rotukoirat soveltuvuuskokeen kautta. Vain newfoundlandinkoirat ja landseerit eivät suorita soveltuvuuskoetta, sillä vepe on niiden rodunomainen koe. Vepekisoissa näkee nykyisin muista roduista lähinnä noutajia, saksanpaimenkoiria, leonberginkoiria ja belgianpaimenkoiria. Tämän vuoden alustava kisakalenteri osoitteessa http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/vepekokeet.htm. Laji tuli Suomeen Belgiasta vuonna 1989. Viralliseksi koemuodoksi se saatiin vuonna 1992 koeajalla. Nykyiset säännöt ovat olleet voimassa vuoden 1996 alusta. Ensimmäinen vepevalio (rodultaan saksanpaimenkoira) saatiin vuoden 1998 elokuussa. Itse vesipelastuksella on kuitenkin pitkät juuret, sillä jo 1900-luvun alussa järjestettiin Englannissa Watertrial-kilpailuja. Niissä arvostettiin koiran luontaista halua toimia ja pelastaa vedessä. Vaatimuksiin kuuluivat mm. veneen hinaaminen rantaan, kilpauinti ja esineen nouto pinnan alta. Nykyään eri maissa on hiukan erilaiset säännöt. Suomalaiset vepe-kokeet jakautuvat juniori-, alokas-, avoimeen ja voittajaluokkaan. Junioriluokka on epävirallinen pentuluokka vain newfoundlandinkoirille ja landseereille. Jo mainittu soveltuvuuskoe (sove) "muunrotuisille" on yhtä kuin alokasluokan koe, ja läpäisyyn vaaditaan hyväksytty eli vähintään kolmostulos. Sovea saa yrittää vain kahdesti, eli liikkeiden on syytä olla varmoja! Alokasluokasta siirrytään kahdella ykköspalkinnon arvoisella tuloksella avoimeen luokkaan, josta taas kahdella ykkösellä voittajaan, jossa sitten kolmella ykkösellä (ja näyttelykakkosella) saa FIN VPVA:n eli vesipelastusvalion tittelin. Tässä liikkeet on esitelty lyhyesti, mutta harrastamista aloittavan kannattaa tilata voimassaolevat säännöt Kennelliitosta. Nykyiset säännöt Internetissä: http://www.netti.fi/vepe/vepesnnt.htm. Koesääntöjä ollaan uudistamassa ja uudet säännöt tulevat voimaan aikaisintaan vuonna 2002. Ennakkotietojen mukaan alokasluokka pysynee suunnilleen entisellään. Avoin luokka kokee muutoksia ja voittajaluokkaan on tulossa neljäs liike ja yhtä liikettä on muokattu. Alokasluokka/soveltuvuuskoe Alokasluokassa on sallittua käyttää apuohjaajaa, joka voi olla joko rannalla tai veneessä. Ensimmäinen liike on veneestä hyppy. Kumivene on 50 metrin päässä rannasta, koira on veneessä ja sitä pitelee apuohjaaja. Tuomarin luvalla koira kutsutaan rannalta ohjaajan luokse. Liike päättyy kun koiran säkä ylittää maalilinjan. Toisena on vuorossa esineen vienti veneeseen, uintimatkaa on nyt 25 metriä. Koira lähetetään rannalta viemään esinettä veneelle ja liike päättyy, kun veneessä olija saa esineen. Esine saa olla kilpailijan oma, mutta tuomarin hyväksymä. Kolmanneksi koira noutaa veneen 25 metrin päästä. Koira lähetetään taas rannalta ja veneessä olija (apuohjaaja tai ohjaaja) antaa köyden koiralle. Liike päättyy maalilinjan ylitykseen, niin kuin veneestä hypyssäkin. Viimeiseksi koira vielä lähetetään rannalta pelastamaan "hukkuvaa", joka putoaa veneestä 25 metrin päässä rannasta. Koira ottaa kiinni hukkuvalla kädessään olevasta esineestä (kaikille koirille sama esine) ja vetää ihmisen rantaan. Liike loppuu kuin veneestä hypyssä. Säännöt sallivat toisenkin tavan, eli koiralla voi olla yllään valjaat, joihin hukkuva tarttuu. Näitä ei tosin kisoissa juuri näe, vaan yleisintä on esineestä vetäminen. Avoin luokka Veneestä hyppy ja esineen vienti kuten alokasluokassa, tosin vientimatka on nyt 50 metriä ja liike loppuu vasta kun koiran säkä ylittää maalilinjan eli paluumatkakin lasketaan mukaan. Veneen noutokin on muuten sama kuin alokasluokassa, mutta matkaa on 50 metriä ja koiran on itse tartuttava vedessä kelluvaan veneenvetoköyteen. Hukkuvan pelastaminen menee sekin alokasluokan tapaan, matkaa vain on lisätty 50 metriin. Kahdessa viimeisessä liikkeessä saattaa pienikokoisille koirille tulla ongelmaksi neljän minuutin suoritusaika, etenkin jos tuuli on vastainen. Apuohjaajan käyttö on avoimessa luokassakin sallittua.Voittajaluokka Voittajaluokassa koiralla saa olla vain yksi ohjaaja, joka on joko maissa (vientiliike) tai siinä veneessä, josta lähettää koiran tekemään suoritusta. Ensimmäinen liike on köyden vienti veneeseen 25 metrin päähän rannasta. Ohjaaja antaa köyden pään koiralle ja pitää itse toisesta päästä kiinni. Koiran on luovutettava köyden pää veneessä olijalle, joka on siis koiralle vieras henkilö. Liike päättyy kun koiran säkä ylittää lopussa maalilinjan. Toisena liikkeenä on vuorossa toisen veneen nouto. Koira lähtee kohti rantaa veneestä, joka on 50 metrin päässä rannasta. Noudettava vene on 25 metrin päässä rannasta. Koiran on uitava veneelle, otettava vedessä oleva vetoköysi itsenäisesti ja vedettävä vene rantaan. Veneet liikkuvat koko ajan rannan suuntaisesti eri suuntiin. Liike loppuu maalilinjan ylitykseen. Lopuksi on vuorossa hukkuvan pelastaminen veneestä käsin. Koira ja ohjaaja ovat veneessä 50 metrin päässä rannasta. Hukkuva pudottautuu veneestä, joka on 25 metrin päässä rannasta. Koiran on yhdestä käskystä lähdettävä pelastamaan hukkuvaa ja vietävä hukkuva rantaan joko esineestä kiskoen tai valjaita käyttäen. Liike loppuu kuin edellä. Säännöistä ja pisteistä Vepeen kuuluu ajanotto eli koiran on kaikissa luokissa lähdettävä suorittamaan liikettä (eli mentävä maalilinjan yli tai hypättävä veneestä) 30 sekunnin kuluessa tuomarin merkistä. JUN-luokassa lähtöaikaa on minuutti. Kaikkien luokkien yksittäissuoritusten ohjeaika on neljä minuuttia, eli jos vaikka hukkuvan pelastaminen kestää yli sen ajan, liike menee nollille. Kaikissa liikkeissä on alokasluokassa käytössä kuusi käskyä, avoimessa kolme ja voittajassa enää yksi. Ylimääräisistä käskyistä vähennetään piste/käsky. Pisteitä vähennetään myös mm. maalilinjan sivuuttamisesta ja varaslähdöstä, virheistä rangaistaan enemmän ylemmissä luokissa. Jokaisesta liikkeestä saa maksimissaan 25 pistettä (sove, alo ja avo). Voittajaluokassa köyden vienti ja toisen veneen nouto ovat 30 pisteen liikkeitä ja hukkuvan pelastaminen veneestä käsin tuottaa 40 pistettä. Pisterajat sove, alo, avo 1. tulos 90 - 100 pistettä 2. tulos 80 - 89 pistettä 3. tulos 65 - 79 pistettä (hyväksytty tulos) voi 1. tulos 90 - 100 pistettä 2. tulos 80 - 89 pistettä 3. tulos 60 - 79 pistettä Miten alkuun? Harjoittelupaikkoja Suomen tuhansilta järviltä löytyy varmasti, kunhan muistaa pysyä poissa yleisiltä uimarannoilta. Harjoittelua haittaa ehkä hiukkasen varustepuoli - tai siis sen puuttuminen. Kumivene + melat/moottori, pelastautumispuku, pelastusliivit, poijut, köydet sun muut rensselit vievät rahaa ja säilytystilaa. Ilmankin pärjää alkuunsa, mutta esim. tavallisesta soutuveneestä koiran on aika hankala hypätä veteen. Samoin täällä Suomen suvessa on harvemmin niin lämmintä, että "hukkuvaa" huvittaisi liota kylmässä vedessä monta minuuttia ilman kuivapukua. Koulutusohjaajista ja seuroista lisätietoa täältä: http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/yhteystietoja.htm. Kaikki harjoittelu alkaa aina kuivalta maalta. Vasta kun homma sujuu varmasti maalla, kannattaa aloittaa vesiharjoittelu. Kaikessa koulutuksessa pätee tuttu sanonta "tyvestä puuhun noustaan" eli edetään pienin askelin, koiran edistymisen mukaan. Veneen hakua voi harjoitella alkuunsa vaikka metrin päästä, koiran kahluusyvyydeltä. Matka ei ole olennaista, vaan se, että koira saadaan ymmärtämään, mitä siltä odotetaan. Lelu- tai patukkahulluus on sopivassa mitassa eduksi, koska vedestä tuodaan sitä omaa esinettä - siinä nyt vain sattuu roikkumaan se hukkuva. Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että vepe on haasteellisen hauska laji! Mitäs teet kun koira ei suostu ottamaan köyttä suuhun? Entä kun se palaa rantaan käytyään ensin kahden metrin päässä veneestä? Miten ihmeessä sen saisi tajuamaan viemisen, kun aina on vain opetettu noutamaan? Onpa jotain koiraa opetettu "tassusta pitäen" ensin uimaankin. Huumoria kysyy sekin, kun pyörit kumiveneellä tuulessa ja vesisateessa kylmästä kohmeessa ympyrää ulapalla, tai kun koira haluaa vain jahdata airoja eikä ole tarjotusta köydestä tietääkseenkään. Mutta kuten kaikessa harrastuksessa, onnistumiset ovat sitä makeampia, mitä enemmän niiden eteen on pitänyt tehdä työtä! Lisää koulutusvinkkejä löydät osoitteesta: http://www.qnet.fi/netagent/NF/Vepe/vinkkeja.htm. Entäs tositilanteet? Etenkin Ranskassa ja Italiassa vesipelastuskoiria käytetään myös aidoissa pelastustilanteissa. Suomalainen vesipelastusharrastus ja kisat eivät tähtää varsinaiseen työkäyttöön, vaan kyseessä on puhtaasti harrastus- ja kilpailumuoto. Tosin monet harrastajat olisivat kiinnostuneita koirien käytöstä tositilanteissa, mikä kylläkin edellyttäisi sitä, että koira olisi aina paikalla siellä, missä hukkumisvaara on suurempi. Koirat ohjaajineen voisivat esim. päivystää uimarannoilla, satamissa tai kesäfestivaaleilla tai toimia pelastuslaitoksen hälytystehtävissä. Hukkumistilanteessa on aina kiire eikä osaavaa koiraa ehditä lähteä hakemaan kotoa kuten esimerkiksi pelastuskoiratoiminnassa. Nykyisin tällaista päivystystoimintaa ei siis ole. Vesipelastuskoira muuten koulutetaan pelastamaan veden varassa oleva elävä ihminen, ruumiiden etsintään niitä ei käytetä. hakukoe
Sari Kärnä Hakukoe muodostuu tottelevaisuusosuudesta sekä maasto-osuudesta. Maasto-osuus jakaantuu henkilöetsintään ja esine-etsintään. Tässä esittelyssä keskitytään pelkästään henkilöetsintään, koska tottelevaisuudesta sekä esine-etsinnästä kerrotaan enemmän omissa esittelyissään. Hakukokeen tarkoitus Hakukokeen tarkoituksena on selvittää koiran suorituskyky siinä, miten se ilmavainua hyväksi käyttäen vauhdikkaasti ja järjestelmällisesti etsii sille osoitetun, vaihtelevan ja vaativan maastoalueen sekä löytää ja ilmaisee ohjaajalle alueelle piiloutuneet ihmiset. Osallistumisoikeus Hakukokeisiin saavat osallistua koirarodut, joille Suomen Kennelliitto on Suomen Palveluskoiraliiton esityksestä myöntänyt kilpailuoikeuden. Koirien tulee olla tunnistusmerkittyjä (tatuointi / mikrosiru) sekä rokotettu Suomen Kennelliiton määräysten mukaisesti. Koiran tulee olla myös suorittanut käyttäytymiskokeen hyväksytysti ennen hakukokeisiin osallistumista. Koiran omistajan ja ohjaajan tulee olla Suomen Palveluskoiraliitto ry:n jäsenyhdistyksen jäsen. Kokeisiin ei saa osallistua narttu 30 vrk ennen odotettua penikoimista ja alle 42 vrk penikoimisen jälkeen eikä selvästi arka tai agressiivinen koira. Koeluokat ja siirtyminen ylempiin luokkiin Hakukokeessa on kolme luokkaa: 1-, 2-, ja 3- luokka. 1-luokkaan saa osallistua koira, joka on suorittanut hyväksytysti käyttäytymiskokeen ja on vähintään 14 kuukauden ikäinen. 2-luokkaan saa osallistua koira, joka on saanut koulutustunnuksen 1-luokasta ja on vähintään 16 kuukauden ikäinen. 3-luokkaan saa osallistua koira, joka on saanut koulutustunnuksen 2-luokasta ja on vähintään 20 kuukauden ikäinen. Koulutustunnus Koulutustunnuksen saamiseen vaaditaan tottelevaisuudesta 70 % kokonaispistemäärästä ja maasto-osuudesta 75 % kokonaispistemäärästä. Koulutustunnuksen lyhenteenä käytetään: 1-luokka HK 1 2-luokka HK 2 3-luokka HK 3 Pisteytys ja palkintosijat Maksimipisteet hakukokeissa ovat 300, jotka tulevat seuraavasti: tottelevaisuudesta voi maksimissaan saada 100 pistettä, henkilöetsinnästä 170 pistettä ja esine-etsinnästä 30 pistettä. Saadakseen 1 palkinnon koirakon tulee saada vähintään 90 % koelajin kokonaispistemäärästä. Jos koirakko saa vähintään 80 % koelajin kokonaispistemäärästä tuloksena on 2 palkinto ja vähintään 70 % koelajin kokonaispistemäärästä sekä koulutustunnuksen saavuttaa vielä 3 tuloksen. Käyttövalion arvon koira saavuttaa saadessaan yhteensä kolme 1 palkintoa 3-luokassa kahdelta eri kaudella. Lisäksi koiralla tulee olla rotukohtaisesti näyttelytulos. Eri luokkien vaatimuserot Jokaisessa luokassa etsintäalueen leveys on 100 metriä ja etsittäviä henkilöitä on 3 kappaletta. 1-luokassa etsintäaika on 10 minuuttia ja etsintäalueen pituus 100 metriä. Etsittävistä henkilöistä 2 on osittain peitetty ja 1 kokonaan peitetty. 2-luokassa etsintäaika on 15 minuuttia ja etsintäalueen pituus 200 metriä. Etsittävistä henkilöistä 1 osittain peitetty ja 2 kokonaan peitetty. 3- luokassa etsintäaika on 20 minuuttia ja etsintäalueen pituus 300 metriä. Etsittävät henkilöt samoin kuin 2-luokassa. Henkilöetsinnän arvostelu Henkilöetsinnässä pisteitä jaetaan työskentelystä maksimissaan 40 pistettä, löydetyistä maalimiehistä maksimissaan 100 pistettä sekä ilmaisuista maksimissaan 30 pistettä. Työskentelyssä arvostellaan sitä kuinka innokkaasti ja järjestelmällisesti koira etsii koko alueen. Ilmaisuissa arvioidaan koiran ilmaisun täsmällisyyttä ja kestävyyttäTarkemmin henkilöetsinnästä Etsittävä alue tulee olla maastoltaan vaihteleva ja koiran kuntoa koetteleva. Alueen rajat ovat merkitty. Alueen keskellä kulkee keskilinja, jota pitkin ohjaaja, tuomari sekä ratamestari kulkevat. Keskilinja on myös merkitty ja sieltä löytyvät merkit, jotka ilmaisevat kuljetun matkan vähintään sadan metrin välein. Keskilinjalla ohjaaja lähettää koiraansa oikealle ja vasemmalle puolelle edeten samalla keskilinjalla eteenpäin. Tarkoituksena on käydä järjestelmällisesti koko etsittävä alue läpi ja löytää sinne piiloutuneet ihmiset. Työskennellessään etsittävällä alueella koira reagoi ihmisestä lähtevään hajuun, jonka tuuli tuo sen nenään. Löytäessään ihmisestä lähtevän ilmassa kulkevan hajuvanan koira seuraa sitä paikallistaen samalla hajun alkulähteen eli ihmisen. Koiran tulee ilmaista piiloutunut ihminen ohjaajalle. Koira voi tehdä sen kahdella eri tavalla. Haukkumalla ilmaiseva koira löytäessään ihmisen jää ihmisen viereen ja haukkuu kunnes ohjaaja saapuu paikalle, ottaen koiran hallintaansa. Rullalla ilmaiseva koira ottaa kaulassaan roikkuvan rullan suuhunsa löytäessään ihmisen ja palaa rulla suussaan suorinta tietä ohjaajansa luo. Ohjaaja kytkee koiran ilmaisuliinaan, jonka jälkeen koira palaa suorinta tietä löytämänsä henkilön luokse näyttäen ohjaajalle henkilön sijainnin. Ihmisen luona ohjaaja irrottaa ilmaisuliinan ja ottaa koiran hallintaansa. Koiran tulee ilmaista kaikki maalimiehet samalla ilmaisutavalla. Hyvän hakukoiran ominaisuudet Hyvä hakukoira pitää todella ihmisistä, eli se haluaa hakea kontaktia vieraisiinkiin ihmisiin. Se haluaa puuhastella yhdessä ihmisten kanssa muutenkin kuin makupalan voimalla. Hyvä hakukoira on varma ja melko itsenäinen eli se uskaltaa toimia metsässä osittain itsenäisesti kaukana ohjaajasta. Hyvä hakukoira omaa suuren taistelutahdon eli se haluaa rasittaa itseään. Tälläinen koira ei lannistu pienistä ja se jaksaa jäsyneenäkin tehdä töitä. Hyvä hakukoira haluaa myös tehdä ohjaajan kanssa yhteistyötä eli on hieman miellyttämisen haluinen. Tällöin koiraa on mahdollista ohjata etsintäalueella. Hakukoiran tulisi olla fyysisiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se kykenee etenemään reippaasti risukossa, kallioissa, ylittämään ojia ja rämpimään suolla. Hyvällä hakukoiralla tulee olla myös hyvä fyysinen kunto, jotta se jaksaa tehokkaasti ja varmasti työskennellä etsittävällä alueella. Harrastaaksesi hakua koirasi ei tarvitse omata kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia. Tosin jos tähtäät huipulle on hyvä, että koirallasi on luontaisesti mahdollisimmat hyvät edellytykset hakukoiraksi. Eräitä ominaisuuksia voidaan koulutuksella parantaa, esimerkiksi hieman varautunut koira voidaan saada oikeanlaisella harjoittelulla pitämään ihmisistä, omatoimista koiraa voidaan koulutuksella saada enemmän kuuliaiseksi, koiran fyysistä kuntoa voidaan kohottaa jne. Mutta, jos koira on agressiivinen ihmisiä kohtaan siitä ei saisi tehdä hakukoiraa. Hyvän ohjaajan ominaisuudet Hyvällä hakuohjaajalla tulee olla halu toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa tiiminä. Hakutreeneissä treenataan yhdessä kaikkien koiria, jolloin täytyy paneutua myös muiden koirakkojen harjoituksiin. Hyvällä hakuohjaajalla on pitkä pinna ja säänkestävyys, sillä hakutreeneissä vierähtää helposti useampi tunti sääoloista huolimatta. Hyvä hakuohjaaja on tiedonhaluinen ja kykenee vastaanottamaan tietoa myis muilta. Hyvä ohjaaja on myös hyvä maalimies, sillä jokainen toimii toisten koirille maalimiehenä ja maalimiesten panos koiran edistymisessä on merkittävä. Hyvä ohjaaja on kärsivällinen, sillä hakukoiran koulutus vie oman aikansa. Miten voi aloittaa haun? Vaikka et tietäisikään hausta paljoakaan, mutta laji tuntuu kiinnostavalta ja omistat reippaan ja innokkaan koiran kannattaa ottaa yhteyttä alueellasi toimiviin palveluskoirayhdistyksiin. Yhdistyksiltä voi tiedustella onko heillä toimivia hakuryhmiä, joihin voisi tutustua ja kenties tulla harrastamaan hakua. Jos alueella on useampia hakuryhmiä voi olla viisasta käydä tutustumassa eri ryhmien toimintaan ja valita sitten itselleen parhaiten sopiva ryhmä. Palveluskoirayhdistyksissä on myöskin erittäin kokeneita harrastajia, jotka varmasti neuvojat alkuun. Jo ennen ryhmiin menoa kannattaa lukea kirjoja hausta esim. Inki ja Roland Sjöstenin Hakukoira-kirja. Palveluskoirat-lehdessä on myös ollut artikkeleitä hausta. Mukaan ensimmäisiin hakutreeneisiin tarvitaan makupaloja ja leluja, taluttimen, vettä ja avoimen ja kiireettömän mielen sekä koiran. Jatkossa tarvitaan lisäksi PK-valjaat, joita koiran tulee pitää yllään hakumetsässä. Jos koira ilmaisee rullalla tarvitaan rulla sekä 10 metrin pituinen ilmaisuliina. Tarvikkeita löytyy hyvin varustetuista lemmikkieläinliikkeistä. Hakua voi myös aloitella itsenäisesti jonkun kaverin kanssa. Tällöin koira etsii metsästä kadonnutta ystävääsi. Suosittelen kuitenkin, että ohjaaja omaa tai on hankkinut tietoa hausta jo etukäteen, sillä usein ensimmäiset harjoitukset ovat jatkon kannalta hyvinkin tärkeitä. Seuraaviin asioihin tulisi kiinnittää huomiota hakua aloittaessa Etsittävien henkilöiden tulee olla koiralle todella kiinnostavia -> korosta etsittäville henkilöille, että koirallasi tulee olla hauskaa -> haku perustuu pitkälti koiran intoon löytää etsittävät henkilöt metsästä Mieti, millä koiraasi kannattaa palkata eli mistä se todella pitää Kerro maalimiehille ohjeet kuinka haluat koiraasi palkattavan Koiran tulisi löytää etsittävä henkilö hajuaistinsa avulla ilmavainuisesti Koiralla ja sinulla täytyy olla hauskaa myös yhdessä esine-etsintä
Sari Kärnä Esine-etsintä kuuluu osana palveluskoirien haku-, jälki-, etsintä- sekä viestikokeeseen. Esine-etsinnän tarkoitus Esine-etsinnän tarkoituksena on selvittää koiran suorituskyky siinä, miten se ilmavainua hyväksi käyttäen käy alueen järjestelmällisesti ja tarkasti läpi ohjaajan käskyjen mukaisesti paikallistaen samalla esine-etsintäalueella olevat esineet tuoden ja luovuttaen ne ohjaajalle. Alue on luokasta riippumatta kooltaan aina 50 x 50 metriä. Maastoltaan alue on sellainen, jossa tuomarilla ja ohjaajalla on mahdollisuus seurata koiran työskentelyä. Kaikki selkeät maastot, kuten harva metsä, pelto ja hakkuuaukea voivat olla esine-etsintäalueena. Alue on merkitty siten, että se on helppo hahmottaa. Esineet ovat ihmisten käyttöesineitä. Ne eivät kuitenkaan saa olla sellaisia, jotka rikkoutuessaan saattavat vahingoittaa koiraa (metalli, lasi, kova muovi) tai joihin haju tarttuu huonosti. Myöskään tottelevaisuudessa käyttettäviä noutoesineitä ei saa käyttää. Esineet ovat yleensä noin käsineen kokoisia. Esineet ovat kaikille saman luokan koirille samat ja ne sijaitsevat samoissa paikoissa. Tuomari määrää etsintäsivun, jolta ohjaaja ohjaa koiran työskentelyä. Etsintäsivu on sama kaikille samaan luokkaan osallistuville. Ohjaaja saa ohjata koiran työskentelyä osoitetulta sivulta vapaavalintaisin käskyin ja merkein. Koiran tuodessa esinettä ohjaajalle ohjaaja ei saa kehua / käskeä koiraa. Käskyjen määrää ei ole rajoitettu. Pillin käyttö ja viheltäminen on sallittua. Ohjaaja ei saa mennä esine-etsintäalueen sisäpuolelle. Jos koira menee ulos esine-etsintäalueelta ohjaaja saa kutsua sen takaisin esine-etsintäalueelle. Koiran tulee työskennellä innokkaasti ja tarkasti esine-etsintäalueella. Koiran tulee myös kuunnella ja totella ohjaajan käskyjä tehtävän aikana eli koiran tulee olla ohjattavissa. Esineitä ei saa pureskella ja esineet tulee luovuttaa ohjaajan käteen. Luovutusasento on vapaa eli koira voi luovuttaa esineen esim. seisten tai istuen ohjaajan edessä. Suoritus alkaa tuomarin antaessa luvan ja ohjaajan lähetettyä koiran alueelle. Suoritus päättyy etsimisajan kuluttua loppuun tai ohjaajan luovutettua luokan vaatiman määrän löydettyjä esineitä tuomarille. Eri luokkien vaatimuserot Kaikissa luokissa esine-etsintäalueen koko on 50 x 50 metriä ja aika on 5 minuuttia. 1- luokassa on 3 käyttöesinettä, joista 1 etsitään ja luovutetaan ohjaajalle. 2- luokassa on 3 käyttöesinettä, joista 2 etsitään ja luovutetaan ohjaajalle. 3- luokassa on 3 käyttöesinettä, joista kaikki etsitään ja luovutetaan ohjaajalle. Pisteytys ja arvostelu Maksimipisteet esine-etsinnästä ovat 30 pistettä. Esine-etsinnässä arvostellaan koiran työskentelyä (innokkuus, järjestelmällisyys, ohjattavuus) sekä esineitten tuomista ja luovutusta ohjaajalle. Koiran työskentelystä ja esineitten tuonnista sekä luovutuksesta saa maksimissaan yhteensä 12 pistettä. 1-luokassa esineestä saa 18 pistettä, 2-luokassa kustakin esineestä 9 pistettä ja 3-luokassa 6 pistettä kustakin esineestä. Hyvän esine-etsintäkoiran tulee omata seuraavat taidot ja ominaisuudet: Koira on kiinnostunut esineistä -> koiran kiinnostusta esineisiin voi ja kannattaa vahvistaa leikkimällä ja taistelemalla esineillä Koira tykkää kanniskella esineitä -> koiraa kannattaa kehua jo pienestä pitäen sen kanniskellessa erilaisia esineitä Koira tykkää noutamisesta Koira osaa luovuttaa esineen -> on hyvä palkata koira sen irrottaessa käskystä esim. antamalla esine takaisin tai vaihtamalla makupalaan Hyvä muistaa harjoiteltaessa esine-etsintää: Jos harjoittelette samassa esine-etsintäalueessa usealla koiralla peräkkäin on hyvä laittaa esineet samoihin paikkoihin. Aikaisemmista esineistä jää haju maahan ja jos koira ei löydäkkään siitä esinettä se voi tulla epävarmaksi. Harjoittele mitä erilaisimmilla esineillä ja erilaisissa maastoissa. Muista, että koiralla tulee olla mukavaa ja sillä tulisi olla suuri motivaatio esine-etsintään! Janita Leinonen "Minuutti", huutaa tuomari. Lähden seurauttamaan koiraani pientä metsäpolkua pitkin. Matka lähetyspisteelle on noin 25 metriä. Risut ja kapea polku eivät helpota seuraamista innokkaan koiran kanssa. Annan "istu" komennon ja koira jää täristen tuijottamaan eteensä. "30 sekuntia", kuuluu tuomarin suusta. Tuskin uskallan hengittää ettei koira ampaise matkaan. Nenääkin kutittaa, mutta nyt ei voi liikkua. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen tuomarin antaa lähtöluvan, sanon helpottuneena koiralle "vie" ja se porhaltaa tuulispäänä matkaan. Muutaman sekunnin kuluttua koira on kadonnut näkyvistä ja alkaa armoton jännittäminen, löytääkö se toisen ohjaajan luo vai palaako se takaisin, jos se törmääkin matkalla jänikseen, apua, toivottavasti kaikki menee hyvin. Kymmenen minuutin kuluttua kännykkä piippaa tekstiviestin merkiksi. Koira on saapunut perille. Matkaa oli 1800 metriä ojien yli, ryteikköjen läpi, kallion päältä, mäkiä ylös ja alas. Huh, huh, enää yksi etappi jäljellä, vieläköhän se jaksaa juosta takaisinkin? Palveluskoiralajeihin kuuluva viesti on yksi vaativimmista lajeista koiralle sekä henkisesti, että fyysisesti. Ylimmässä luokassa koira juoksee yksin metsässä yli seitsemän kilometriä. Sen on omattava hyvän kunnon lisäksi taistelutahtoa, erinomainen hermorakenne ja toimintakykyä. Koiran pitää pystyä itsenäisesti ratkaisemaan matkalla sattuvat ongelmatilanteet. Toinen koira voi olla pysähtyneenä matkan varrella, juosta vastaan samaa polkua pitkin tai ohittaa koiran takaa päin. Matkan varrella voi olla myöskin sienestäjiä tai marjastajia, metsän eläimiä tai muuta yllättävää. Viestin harrastaminen vaatii koiralta ehdottomasti ystävällistä luonnetta. Koiraa, joka on aggressiivinen vieraille ihmisille tai koirille, ei voi päästää juoksemaan vapaana yksinään pitkin metsiä. Vahvojen luonteen ominaisuuksien lisäksi koiralla tulee olla aito halu juosta. Kukaan ei voi pakottaa sitä juoksemaan vauhdikkaasti ohjaajalta toisen luokse. Viesti sopii siis rohkeille, vilkkaille ja tasapainoisille koirille, jotka ovat kiintyneitä kahteen ihmiseen. Kolme eri luokkaa Alokasluokassa toinen ohjaaja (ohjaaja B) lähtee koiran kanssa metsään. Hän kävelee jonossa muiden B ohjaajien kanssa tuomarin perässä kilometrin verran. Sieltä koirat lähetetään toisen ohjaajan (ohjaaja A) luokse lähtöpisteeseen. Koirat lähetetään matkaan kolmen minuutin välein. Jokaisessa luokassa koiran pitää odottaa lähtölupaa lähetyspaikalla liikkumatta vähintään 30 sekunnin ajan, asento on vapaa eli koira voi seistä, istua tai maata. Alokasluokassa koiran saa tuoda lähetyspisteeseen kytkettynä tai vapaana. Koiran kuljetus arvostellaan n. 25 metrin matkalla ennen lähetyspisteeseen saapumista. Ohjaajalla on puoli minuuttia aikaa saada koira matkaan lähetysluvan saatuaan. Jos koira ei tänä aikana lähde, sen suoritus keskeytetään. Kun kaikki matkaan lähteneet koirat ovat saapuneet A ohjaajien luo, siirtyvät B ohjaajat metsässä 300 metriä kauemmas. Tämän jälkeen koirat lähetetään taas kolmen minuutin välein matkaan. Koiran tulee nyt juosta ensin kilometrin verran pisteeseen, jossa se on viimeksi nähnyt B ohjaajan, tästä sen tulee jäljestää 300 metriä, mihin ohjaaja on siirtynyt. Alokas luokan maasto-osuus päättyy tähän ja matkaa kertyy koiralle yhteensä 2300 metriä. Kuulostaa kenties helpolta, mutta kilometri on pitkä matka ja reitti harvemmin kulkee polkua pitkin. Matka voi olla osittain polkua, josta se poikkeaa metsään ja kulkee mahdottomaltakin tuntuvan maaston läpi. Matkalla voi olla suota, ojien ylityksiä, kiipeämisiä ja muuta vaihtelevaa ja vaativaa maastoa, mikä testaa koiran kuntoa ja kestävyyttä. Avoimen luokan koirat juoksevat vielä yhden matkan takaisin A ohjaajien luokse. Matkaa tulee siis yhteensä 3600 metriä. Avoimen luokan kilpailussa toinen ohjaaja saa seurauttaa koiran lähetyspisteeseen remmissä, toisen ohjaajan on seurautettava vapaana. Ohjaaja saa antaa vain yhden lähetyskäskyn. Toisesta käskystä menee pisteitä ja kolmannesta käskystä koiran suoritus keskeytetään. Voittajaluokan koirat jatkavat vielä kaksi osuutta avoimen luokan koirien jälkeen. B ohjaajat siirtyvät jälleen metsässä kauemmas, tällä kertaa 500 metriä. Koira juoksee taas pisteeseen, jossa se on viimeksi nähnyt B ohjaajan ja jäljestää tästä 500 metriä, mihin ohjaaja on mennyt. Tämän jälkeen koirat juoksevat vielä kerran takaisin A ohjaajien luokse. Matkaa voittajaluokassa koiralle kertyy 7200 metriä. Molempien ohjaajien on tuotava koira lähetyspisteeseen vapaana. Välineet ja alkuharjoittelu Jokaisella viestitaipaleella koiralla tulee olla kaulassaan viestikaulain ja päällään pk-tunnus. Viestikaulaimen sisällä on viestilipuke, johon tuomari merkitsee juoksuajan jokaisen taipaleen jälkeen. Ajanotto päättyy, kun koira saapuu tarkastusasemalle ja on ohjaajan hallinnassa. Jokaisessa luokassa on maksimiaika juoksemiselle, jonka puitteissa koiran on suoritettava koko matka. Alokasluokassa 15 minuuttia, avoimessa 22 minuuttia ja voittajassa 44 minuuttia. Juoksuajasta saatavat pisteet riippuvat kisan muista osallistujista, sillä nopeinta aikaa pidetään niin sanottuna ihanneaikana, josta saa eniten pisteitä. Mitä kauemmin koira juoksee ihanneajasta, sitä vähemmän se saa pisteitä. Pisteitä jaetaan juoksunopeuden lisäksi koiran käyttäytymisestä tarkastusasemilla ja taipaleella. Vinkumisesta, haukkumisesta ja huonosta seuraamisesta pisteet vähenevät. Lähtöhaukahdus on kuitenkin sallittu. Alkuharjoittelua voi suorittaa kahden ohjaajan välillä vaikkapa metsälenkin yhteydessä. Pidetään näköyhteys ja juoksutetaan koiraa kahden ihmisen välissä. Tärkeää on alusta asti pitää kontrollia ettei koira lähde juoksemaan toisen luo ilman lupaa. Jäljestämistä ja kunnon kohotusta tulee harrastaa täysin erillään ensimmäisistä viestitreeneistä. Kannattaa myöskin tarkkaan miettiä kumpi ohjaajista menee metsäpäähän, josta siirtytään kauemmas koiran ollessa toisessa päässä. Meidän koiramme ei esim. halua jättää minua yksin metsään, vaan palaa helpommin takaisin tarkistamaan olenko hävinnyt jonnekin. Mieheni taas saa rauhassa siirtyä metsässä ties minne ja koira malttaa juosta kaikki matkat. Harjoittelu tulee pitää vaihtelevana alusta asti. Lyhyitä matkoja, pitkiä matkoja, näyttäytymässä käymistä, koiran mukana jäljestämistä, helppoja maastoja, vaikeita maastoja jne. Kuitenkin alusta asti kannattaa juoksuttaa aina vähintään viisi matkaa, jotta koira ei oppisi lopettamaan löydettyään molemmat ohjaajat kertaalleen. Useimpia viestikoiria ajaa eteenpäin laumavietti. Se ei kuitenkaan aina riitä ja pitää löytää omalle koiralleen se sopivin palkitsemistapa, joka riittää motivoimaan koiraa juoksemaan sateisellakin säällä tai helteellä. Koirasta riippuen voidaan käyttää saalis- tai ravinnon hankinta viettiä lisäämään koiran intoa. Viestikoiran lihaksistosta täytyy pitää huolta hieronnalla ja venyttelyllä. Koiran kuin koiran motivaation saa tapettua juoksuttamalla sitä maitohappoisena, lihakset kipeinä tai vatsa täysinäisenä. Lajin historiaa ja nykypäivää Viestikoiria on alun perin käytetty apuna sotavoimissa. Koirien tehtävänä oli kuljettaa tietoja etulinjaan ja vetää puhelinjohtoja eri yksiköiden välillä. Koirien hiljaisuus vaatimus tarkastusasemilla ja taipaleella perustuukin tähän alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Maassamme ei ole paljon viestikoiria, mikä johtuu osittain lajin vaativuudesta, mutta myöskin kahden ihmisen sitoutumisesta harrastamaan yhdessä. Koiran pitää juosta yhtä mielellään molempien ohjaajien luo, joten ihan ketä vain naapuria tai työkaveria ei viestin toiseen päähän voi nakittaa. Myös vähäiset harjoittelumaastot ainakin Etelä-Suomessa rajoittavat harjoittelumahdollisuuksia. Viestin on kuitenkin jännittävä laji ja siitä mukava, että se on sosiaalista. Hyvässä treeniporukassa on mukava juoda teetä ja rupatella odotellessa koirien ilmestymistä metsän siimeksestä. Linkkejä Palveluskoiraliiton viestikoe-esittely Vie viesti! |
