DYSPLASIA, HD = KANSANKIELELLÄ LONKKAVIKALonkkavika on tavallisimpia luusto-ongelmia. Sitä on tutkittu ja asianparantamiseksi on tehty työtä yli 40 vuotta, silti tilanne ei tunnu paranevan. Herääkin kysymys, voiko lonkkavika olla pelkästään perinnöllinen sairaus? Jos voi, niin mitkä muut tekijät vaikuttavat asiaan? Eläinlääkäreillä on käytössään uutta tekniikkaa, jonka avulla he voivat kuvata rustoa ja pehmytosia. Tämä on hyvin oleellista, sillä tänä päivänä uuden tekniikan avulla pystymme näkemään, että kaikilla vastasyntyneillä pennuilla on terveet lonkat. Mitä siis tapahtuu koirille, jotka syntyvät terveinä ja silti aikuisena lonkat voivat olla tasoa E? Ohessa kooste elt Per Axelsonin luennolta

Lonkkavika on hyvin tavallinen ongelma, joka ilmenee koiran ontumisena ja takajalkojen kuihtumisena. Koiraa ei ole syytä kuitenkaan ensimmäiseksi viedä "piikille", koska hoitokeinot ovat hyvin hyödyllisiä.

-En ole viiteentoista vuoteen lopettanut yhtään koiraa puhtaasti lonkkavian takia. Niitä ei tarvitse lopettaa, niitä vain hoidetaan, sanoo elt Per Axelson.

Tänä päivänä lonkkavika ei ole pelkästään suurten koirien ongelma. Sitä löytyy mm. cockerspanieleista, eli lonkkavika on leviämässä, mikä osaltaan todistaa sen, ettei lonkkavika ole PELKÄSTÄÄN perinnöllinen sairaus. On todettu, että 15-25% varmuudella lonkkavika on periytyvää, mutta lähinnä se aiheutuu väärästä ruokinnasta, liikunnasta tai liikunnan puutteesta.

Mikä on lonkkavika?
Koiran pallonivelen tulee olla kiinteästi lonkkamaljassa. Jos ne ovat erimuotoiset, ne kuluttavat toisiaan, josta aiheutuu lonkkavika. Jos nivelessä on hyvin paljon löysyyttä silloin ne heiluvat ja rikkovat toisiaan, josta myös voi aiheutua lonkkavika. 
Myös lonkkanivelen anatominen muoto vaikuttaa lonkkavikaan ja nimenomaan tämä on se missä perimällä on osuus. Koiran nivelpallojen ja kuoppien välisen raon tulee olla tasainen ja siisti. Toinen perinnöllinen tekijä on lantion asento.

Ensimmäiset 16 viikkoa ratkaisevia
Koiran 16 ensimmäistä viikkoa ovat ratkaisevia sen lonkkien kehityksen kannalta. Luonnossa, jossa emä synnyttää pennut luolaan ja pennut olisivat samassa paikassa kuusi viikkoa, ei hommasta tulisi mitään, koska saaliseläimet haistaisivat hajun jo kauas. Emät vaihtavat paikkaa koko ajan välttääkseen liiallista hajuuntumista. Pennut taapertavat emän perässä jo aivan pienestä pitäen, emä nostaa ne vain ojien ym. esteiden ylitse. Tällöin pienten pentujen lonkkalihakset pääsevät vahvistumaan jo heti varhaisista vaiheista ja lihakset kannattavat pennun pehmytosia, jolloin lonkat pääsevät kehittymään rauhassa ylirasittumatta. Menetelmää voi hyvin soveltaa lemmikkieläimiin. On selvää, että pennut, joilla on tilaa enemmän käytettävänään kuin metri kertaa metri käyttävät sen uteliaina hyvin hyödykseen, silloin myös emällä on tilaa vaihtaa paikkaa. On myös tärkeää, että pennuilla on karhea alusta, jossa ne eivät pääse liukastelemaan.

-Liikkuva pentu syö hyvin emänmaitoa joka on sille parasta ravintoa. Sen pentu käyttää liikkumiseen, ei läskin keräämiseen, kertoo Axelson. Edelleen koiran ensimmäiset kuusi kuukautta ovat merkitseviä ja suuntaa antavia lonkkien kehitykselle. Tällöin lonkat eivät kuitenkaan ole lopullisessa muodossaan, ne voivat huonontua vielä myöhemminkin, mutta jos kuuden kuukauden ikäisellä koiralla on huonot lonkat, niin sitä ei enää paranna mikään eikä kukaan.

Väärä ruokinta tekee koiran sairaaksi
Ruokinnalla on koirien lonkkiin valtava merkitys. Väärällä ruokinnalla pystymme tekemään koiran hyvinkin sairaaksi.

-Jo 70-luvulla kollegat Tukholmassa tekivät väitöskirjan. He jakoivat perheen koirat kahteen osaan. Toinen osa sai syödä vapaasti ilman kontrollia ja toinen osa tarkassa seurannassa. Vapaasti syöneet koirat olivat huonolonkkaisia jo ennen kuin täyttivät kahdeksan kuukautta. Ne koirat jotka saivat oikean määrän ruokaa ja vitamiineja eivät olleet läheskään niin sairaita. Emme tarkalleen ottaen tiedä mistä tämä johtuu.
Tiedämme kuitenkin sen verran, että tärkeää on koiran ruuan määrä, laatu, sekä se mitä koira pystyy ravinnosta hyödyntämään.
-Koiran ruokinnassa on tärkeää huomioida, että kalsium, vitamiinit ja valkuaisaineet ovat balanssissa. Myös ruuan oikea määrä on siis erittäin olennaista. Sutjakka koira on siis luonnollisesti terveempi kuin lihava koira, jonka on raskaampi kannatella lonkkiaan, sanoo Axelson.

Pentu ei saa olla lihava
Ruokinnan merkitys varsinkin pennulle on ensiarvoisen tärkeä. Pentu ei saa olla ylipullea, mutta ei myöskään aliravittu. Pullea pentu saa helpommin lonkkavian koska lihavuus aiheuttaa mekaanisia kulumia nimenomaan pehmeille rustoille ja lonkat ovat tällöin suuremmassa rasituksessa.

Ruokinnan puolella on tehty paljon tutkimuksia ja on todettu, että ylipaino nostaa lonkkavian mahdollisuutta. Myös se vaikuttaa,miten varhaisessa vaiheessa luupiikit tulevat. Lihakset, jotka tukevat lonkkaniveliä, tulisi saada jo mahdollisimman pian voimakkaiksi. Erityistä lonkkalihasruokaa ei ole olemassa, vaan koiran tulee saada riittävä määrä valkuaista. Pelkkä ruokinta ja liikunta ei riitä, valitettavasti, vaan molemmat yhdessä oikein mitoitettuina antavat mahdollisuuden terveempään elämään.

Koiran lihakset eivät kehity myöskään rasvan syönnillä. Rasvaa saakin tänä päivänä lähes mistä tahansa halvalla ja on muistettava, että se ei ole tärkein aine koiran ruuassa. Valkuainen on se aine, mikä maksaa ja mistä kannattaa maksaa.

Koiran ruuan pitää sisältää välttämättömät aminohapot joita saa valkuaisesta, muuten sen lihakset eivät kehity vaikka sitä treenattaisiin kuinka. Ihmisen ja koiran treenaamisella ei ole kovinkaan suurta eroa, sanoo Axelson.

Koiran liikalihavuuden voi todeta tunnustelemalla koiran kylkiluita. Kylkiluiden ja ihon välissä ei ole yhtään lihasta. Jos sieltä löytyy jotain niin se on läskiä. Silloin tiedämme koiran olevan lihava.

-Jos koira on alle vuoden ikäinen, voimme puhua eläinrääkkäyksestä silloin kun kylkiluiden välissä on läskiä. Jos taasen kylki on kuin pyykkilauta, voi se olla merkki siitä, että koira ei ole saanut riittävästi valkuaisia tai että syöty valkuainen ei ole imeytynyt suolistosta. Jos koirat olisivat vähemmän lihavia niin eläinlääkäreillä olisi 60% vähemmän töitä, sanoo Axelson.
Koiran kuntoa ja ruokintaa ei saa nostaa suoraan 0-100%, koska tällöin koira ei pysty käyttämään aminohappoja oikein. Koiran kunto nostetaan pikkuhiljaa pitkällä tähtäimellä ylöspäin niin kuin ihmiselläkin.
 

Miten lonkkakivut ilmenevät?
Koiran lonkkakivut ovat lähes samanlaisia kuin ihmisen nilkkakivut.
-Huomaamme kivut käytännössä seuraavasti; kun koira on juossut ulkona, leikkinyt kovasti niin se käy lepäämään. Levon jälkeen sen on vaikea nousta, se nousee ylös etujalkojen varassa, työntää pään eteen ja kävelee jäykästi noin kymmenisen metriä. Tämän jälkeen kipeät nivelet lämpenevät ja noin viidenkymmenen metrin päässä koira liikkuu kutakuinkin normaalisti. Näin jatkuu kuukausi pari ja huokaamme, että menihän se ohi. Todellisuudessa nivel pärjää tämän jälkeen pari kolme vuotta, mutta sitten lonkkien kulumiset etenevät siihen pisteeseen, että ontuminen alkaa, tietää Axelson.

Yksi vinkki mahdollisesta lonkkaviasta on se, että pentu ravaa etujaloillaan ja laukkaa takajaloillaan. Tämä johtuu siitä, että jos koira ravaa, rasitus kohdistuu lonkkiin; mikäli koira laukkaa niin rasitus ja voima syntyvät ristiselän alueelle. Lonkkavikainen koira myös istuu enemmän. 
Yksi lonkkavian seuraus on koiran nivelöljyn heikentyminen, jolloin nivelrustot kuluvat. Ensin tulee halkeutumia, arpikudosta. Jos ja kun luurustopiikit alkavat kehittyä, sitä ei koskaan saada kokonaan pois vaikka sitä leikattaisiinkin, se kasvaa aina uudelleen silloin kun se on jo kerran kehittynyt. Luurustopiikit ovat kivuliaita sekä toimintaa rajoittavia. Monet ihmiset ovat luurustolisien takia sairaseläkkeellä, niitä voi olla niskassa, selässä, jalassa, kädessä missä tahansa, jopa leuassa. Luurustolisä ovat nimenomaan luupiikkejä, jotka rikkovat ympärillä olevaa kudosta, jolloin nivel ei enää toimi normaalisti ja ne synnyttävät koiralle kipuja.

Kasvuvauhti voi vaikuttaa lonkkien kehittymiseen
Kasvuvauhti koiralle on sinäänsä perinnöllinen. Nartulla ensimmäinen juoksuaika lopettaa periaatteessa luuston kehittymisen ja kasvun, eli n. 7-8 kuukauden iässä. -Kasvuvauhti on hyvinkin ratkaiseva lonkkien kehittymisen kannalta. Miksi siihen on menty että koirat kehittyvät liian nopeasti? Ilmeisesti näyttelysysteemimme suosii nopeasti kehittyviä koiria. Kansa haluaa, että koirat kehittyvät nopeasti. Tämä on äärettömän huono asia, tietää Axelson.
Mikäli pienissä pennuissa on suolinkaisia, ne voivat aiheuttaa tuhoa koiran lonkille. Suolinkaiset aiheuttavat jonkinmoista katarria koiralle ja ne estävät aminohappojen imeytymistä. On tärkeää, että emä on madotettu oikein ja mahdolliset suolinkaiset pysyvät poissa madottamalla myös pennut ohjeiden mukaan.

Virallinen lonkkakuvaus 12-18 kuukauden iässä
Itse lonkkakuvaukseen vaikuttaa monta asiaa. Virallinen lonkkakuvaus on syytä tehdä koiralle 12-18 kuukauden iässä. Kuitenkin koiran ollessa kuuden kuukauden ikäinen on hyvä tehdä ns. välikuvaus. Tällöin pystytään sanomaan, jos koiran lonkat ovat jo silloin huonot. 
-Jos kuuden kuukauden iässä on lonkissa havaittavissa muutoksia, lonkat eivät enää tule terveiksi. Nyt ei siis ole kyse löysyydestä, koska sitä voi olla vielä kuuden kuukauden ikäisellä pennulla, mutta jos siellä näkyy luustomuutoksia, niitä ei enää voi korjata, sanoo Axelson.
Koira ei kelpaa siitokseen, jos sillä on huonommat kuin C:n lonkat. Yksi lonkkavian ennaltaehkäisy on siitokseen käytettävät terveet yksilöt (A-, B- ja C-lonkat). Juoksuaikana, jolloin nartun estrogeenipitoisuus nousee, voivat lonkat olla löysät. Silloin ei eläinlääkärit suosittele lonkkakuvausta, vaikkakaan sillä ei ole todettu olevan suurtakaan vaikutusta lopputulokseen. 
Koira rauhoitetaan tai nukutetaan lonkkakuvauksen ajaksi, jotta saadaan hyvät kuvat. Kuvauksen aikana tulee lonkat asettaa aivan prikulleen suoraan. Jos ne ovat vähänkin kallellaan, voi se aiheuttaa sen, että toinen lonkka voi näyttää paremmalta ja toinen huonommalta. Ja koirahan arvostellaan sen huonomman nivelen mukaan. Jos kuvaaminen on oikein hankalaa, on koira nukutettava, aina ei pelkkä rauhoittaminen riitä.

Entä jos kotona on lonkkavikainen koira?
Lonkkavikaista koiraa ei tarvitse tänä päivänä lopettaa. Asialle voidaan ja pitääkin tehdä paljon. Ensimmäinen asia on laihtuminen. Yhtään rasvamassaa ei koirassa saa olla.
-Jos koiranpentu on lihava ennen kuin se on täysikasvuinen, aiheuttaa tämä sen, että keho kehittää uusia rasvasoluja koko ajan eli rasvasolujen määrä nousee. Jos koira lihoo täysikasvuisena, pysyy rasvasolujen määrä suunnilleen samana, mutta rasvasolujen koko kasvaa. Jo pennusta asti lihava koira on siis luonnollisesti huomattavasti vaikeampi laihduttaa kuin aikuisena lihonut koira. Rasvasoluja emme voi kokonaan tappaa, ne vain pienenevät, määrällisesti ne eivät vähene, kertoo Axelson.

Lonkkavikaista koiraa on liikutettava
Mikäli pennulla on D-E:n lonkat jo vuoden vanhana, on todennäköistä, että se jossain vaiheessa alkaa niiden vuoksi ontua. 
Jos tämmöisen koiran jättää liikuttamatta, sen lihakset jäävät kehittymättä, jolloin koira aivan varmasti hajoaa lonkistaan ennen aikojaan toisin kuin koira, jolla on lihakset tukemassa lonkkia.
Niin lonkkavikaiselle kuin terveelle koiralle uiminen on todella hyvä urheilumuoto. Uidessa koira pystyy kokonaisvaltaisesti ja tasaisesti liikuttamaan itseään eikä näin ollen väsähdä.
Lonkkavikaisen koiran tulisi välttää ylirasituksia. Hetkellinen ylirasitus aiheutuu esim. braijaamisesta, jolloin koira ylittää oman nivelen sietokykynsä. Lihavuus on yksi esimerkki kroonisesta ylirasituksesta.

Kipuihin särkylääkettä
Lonkkavikaiselle koiralle voi ja pitääkin antaa särkylääkettä.

-Ei ole järkeä antaa koiran kärsiä kivuistaan, koska ne kuitenkin ovat todellisuutta. 
Asperiinipohjaisia lääkkeitä koiralle ei saa antaa jatkuvasti, ne voivat pitkäaikaisesti käytettyinä aiheuttaa vatsahaavan ja yliannosteltuna jopa kuoleman. 
Särkylääke kannattaa antaa koiralle illalla, jolloin päivän rasitukset ovat takanapäin ja koira saa rauhallisen yöunen. Suurin osa särkylääkkeistä nostaa koiran verenkiertoa, siten se vie nivelestä turvotuksen pois ja aamulla koira on taas kunnossa. 
Lonkkavikaiselle koiralle kivun aiheuttaa nivelkapseli joka on äärettömän herkkää aluetta. Leikkaushoito hidastaa taudin kulkua Lonkat voidaan myös leikata, leikkauksia on olemassa monenlaisia. Axelson itse ei kuitenkaan suosittele kaikkia leikkausmenetelmiä.
Yksinkertaisin leikkaus koskee räätälilihasten katkaisua, jolloin mekaaninenstressi lonkkanivelissä vähenee ja siten helpottaa niveltulehdusta.

-Vaikka luupiikit poistetaan, se ei paranna lonkkavikaa. Luupiikit kasvavat uudestaan, toki leikkaus hidastaa sairauden etenemistä. Leikkausajankohta on tärkeä. Leikkaukseen tulee ryhtyä ennen kuin koiran lonkissa tapahtuu sekundaarisia muutoksia. Nivelkapseleita voidaan myös rauhoittaa kortisonintyyppisellä lääkkeellä. Kun koira alkaa ontua, on se merkki ruston tai luupalan irtoamisesta, jalka on myös turvonnut.

-Vanhaa koiraa ei kannata enää leikata, koska luupiikit kasvavat kuitenkin uudestaan. Särkylääkettä kannattaa käyttää vanhallakin koiralla. Leikkaus ei ole lonkkavian ensimmäinen hoitomuoto.

-Koirat, jotka pääsevät viikolla vain pissalle ulos ja viikonloppuna urheillaan tuhatta ja sataa, ovat ensimmäisiä jotka hajoavat lonkistaan, tähdentää Axelson.

 Tiedot on kerätty  eläinlääkärin luennolta.

Lagotoilla on havaittu uudentyyppistä kertymäsairautta. Sairastuneiden Lagottojen oireet ovat alkaneet 4kuukauden – neljän vuoden iässä. Oireet ovat eteneviä ja vaikuttavat etenevän nopeammin niillä koirilla, joilla oireet ovat alkaneet nuoremmalla iällä. Tyypillisimpiä ovat pikkuaivo-oireet (kuten kävelyssä ataksia eli koira kävelee kuin humalainen). Osalla koirista on myös esiintynyt nystagmusta eli silmien nykivää liikettä, joka on etenkin oireiden alkuvaiheessa ollut ajoittaista, kohtauksenomaista. Oireiden edetessä osalla koirista on havaittu myös käytösmuutoksia, kuten levottomuutta tai aggressiivisuutta.

Patologialla varmistettujen tapausten aivosoluista on löytynyt toistaiseksi tunnistamatonta kertymämateriaalia, jota on myös havaittu muiden kudoksien soluissa (esimerkiksi eturauhasen soluissa). Kertymämateriaalin laadun suhteen on tehty paljon jatkotutkimuksia (erikoisvärjäyksiä ja elektronimikroskopiaa), jotta pystyisimme tarkentamaan kertymän luonteen.

Patologisesti varmistettuja tapauksia on Suomessa tähän mennessä neljä. Lisäksi Ruotsissa ja Sveitsissä on todettu kummassakin yksi patologisesti vahvistettu tapaus.

Olemme löytäneet todennäköisen varastoitumissairautta aiheuttavan resessiivisen, eli peittyvästi periytyvän geenimutaation. Resessiivisessä sairaudessa sairas koira perii geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan, jotka puolestaan ovat geenivirheen terveitä kantajia. Suomessa myös kahden elossa olevan koiran on todettu kantavan kahta kopiota geenivirheestä, eli olevan geneettisesti sairaita ja molempien koirien oireet sopivat varastoitumissairauteen. Tutkimus on vielä aktiivisesti käynnissä löydetyn geenivirheen vaikutusten selventämiseksi. Tutkimuksen yhteydessä Hannes Lohen tutkimusryhmän DNA-pankin lagottonäytteet (~800 näytettä) on tutkittu löydetyn geenivirheen suhteen ja koirakohtaiset tulokset tullaan luovuttamaan omistajille lähitulevaisuudessa.

On huomattavaa, että samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa myös muut keskushermosto-sairaudet. Esimerkiksi pikkuaivorappeumassa eli pikkuaivojen abiotrofiassa todetaan eteneviä pikkuaivo-oireita. Myös Lagottojen pentuiän epilepsiassa osalla potilaista on tärinäkohtausten välillä myös pikkuaivo-oireita. Diagnoosia ei voi siksi tehdä pelkän oirekuvan perusteella. Lagottojen pikkuaivorappeuman perinnöllistä syytä ei vielä tunneta, mutta myös tätä selvitetään geenitutkimuksilla. Lisäksi geenitutkimukseen on kerätty näytteitä aikuisiän epilepsiaa sairastavista lagotoista. Mikäli koirallasi epäillään eteneviä pikkuaivo-oireita tai aikuisiän epilepsiaa, niin ota yhteyttä tutkijoihin.

 

Tarja Pääkkönen (os. Jokinen), Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen laitos /Yliopistollinen eläinsairaala/Neurologia, [email protected]

Hannes Lohi, Geenitutkimusryhmän johtaja, [email protected]

Eija Seppälä, geenitutkimusryhmä, [email protected]

Kaisa Kyöstilä, geenitutkimusryhmä, [email protected]

Pernilla Syrjä, Peruseläinlääketieteen laitos/Patologia, [email protected]



Uusi hermorappeumasairaus ja sitä aiheuttava geenivirhe tunnistettu
16.4.2015


Professori Hannes Lohen (HY ja Folkhälsan) ja Tosso Leebin (Bernin yliopisto) tutkimusryhmien johtama kansainvälinen hanke yhteistyössä Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan neurologiaan ja patologiaan erikoistuneiden eläinlääkäreiden kanssa ovat tunnistaneet koirista uuden hermorappeumasairauden ja siihen liittyvän toimintahäiriön ATG4D-geenistä. Tutkimustulokset avaavat uusia näkymiä hermosolujen toimintaan ja parempien hoitomuotojen kehittämiseen hermorappeumasairauksiin. Lisäksi ATG4D-geenia voidaan pitää ehdokasgeeninä ihmisillä esiintyviin vastaavantyyppisiin  rappeumasairauksiin. Tutkimus julkaistiin arvostetussa PLoS Genetics –lehdessä15.4.2015.

Suomalais-sveitsiläinen tutkimusyhteistyö on johtanut läpimurtoon Lagotto Romagnolo -rotua koskevassa aivotutkimuksessa. Lagotto Romagnolo on Italiasta maailmalle levinnyt mm. tryffelien etsitään käytetty koirarotu.  Rotu on ollut geenitutkijoiden kiinnostuksen kohteena siinä esiintyvien erilaisten periytyvien hermostosairauksien vuoksi. Nyt julkaistu tutkimus paljastaa rodusta uudentyppisen hermorappeumasairauden, jonka patologiset löydökset näkyvät keskushermoston lisäksi myös monissa muissa elimissä. Sairaat koirat kärsivät pääasiallisesti pikkuaivojen toimintahäiriöistä, joka näkyy liikekoordinaation puutteena. Osalla sairaista koiria esiintyy myös epänormaaleja silmänliikkeitä sekä käytösmuutoksia. Sairauden alkamisikä vaihtelee neljästä kuukaudesta neljään vuoteen.

Geenilöytö avaa näkymiä hermorappeumien syihin

Geneettiset tutkimukset paljastivat hermorappeumaa sairastavilta koirilta yhden emäksen muutoksen ATG4D-geenissä. ATG4D-geenin toiminta liittyy erityiseen solunsisäiseen ”puhdistusjärjestelmään” eli autofagosytoosimekanismiin, jonka välityksellä solu hajottaa esimerkiksi vaurioituneita soluelimiä ja pitää yllä solujen normaalitoimintaa. Mekanismi on tärkeä myös solujen ravintoaineiden kierrättäjä haastavammissa olosuhteissa kuten nälkiintymisen aikana. Sairaiden koirien aivokudoksesta löytyikin merkkejä autofagosytoosin häiriintymisestä.

ATG4D-geeniä ei ole aiemmin liitetty perinnöllisiin sairauksiin ja sitä voidaan pitää näiden tutkimustulosten myötä hyvänä ehdokasgeeninä ihmisillä esiintyviin vastaavantyyppisiin  rappeumasairauksiin. ”Uusi geenilöytö mahdollistaa varsinaisen tautimekanismin selvittämisen yksityiskohtaisemmin ja auttaa samalla ymmärtämään hermoston normaaleja toimintamalleja. Tutkimuksella voi olla laajempaakin merkitystä hermorappeumien ymmärtämisessä ja hoitamisessa tulevaisuudessa”, iloitsee professori Hannes Lohi. Koiramallia voi olla  mahdollista tulevaisuudessa hyödyntää myös uusien terapiamuotojen kehittämisessä.

Geenitesti auttaa jalostuksessa ja diagnostiikassa

Tutkimuksen tulokset ovat jo suoraan edistäneet Lagotto Romagnolo –rodun terveyttä geenivirheen kantajien tunnistamiseksi kehitetyn geenitestin välityksellä. ”Geenitesti auttaa jalostusvalintojen lisäksi myös eläinlääkäreiden diagnostiikkaa. Rodussa esiintyy samankaltaisia hermostosairauksia ja geenitestiä voi hyödyntää niiden erotusdiagnostiikassa. Tämä edistää myös vielä ratkaisemattomien hermostosairauksien geenikartoituksia rodussa”, kertoo artikkelin ykköskirjoittaja, väitöskirjatutkija Kaisa Kyöstilä. Tutkimus on osa hänen pian valmistuvaa väitöskirjatyötään.

Tutkimusprojekti on hyvä esimerkki kliinisen ja perustutkimuksen yhteistyöstä, sillä hankkeessa oli mukana tutkijoita mm.  Eläinlääketieteellisen tiedekunnan neurologian ja patologian yksiköistä sekä eläinneurologeja eri puolilta Eurooppaa.  

Professori Hannes Lohen johtama tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessa ja lääketieteellisessa tiedekunnassa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Professori Lohen tutkimusta ovat tukeneet mm. Helsingin yliopisto, Suomen Akatemia, Sigrid Juseliuksen säätiö, Euroopan tiedeneuvosto, Biocentrum Helsinki, Jane ja Aatos Erkon Säätiö sekä Folkhälsanin tutkimuskeskus.

Yhteystiedot:

Professori Hannes Lohi

Tel.+358 9 19 25085

E-mail: [email protected]

Alkuperäinen artikkeli:

K Kyöstilä, P Syrjä, V Jagannathan, G Chandrasekar, TS Jokinen, EH Seppälä, D Becker, M Drögemüller, E Dietschi, C Drögemüller, J Lang, F Steffen, C Rohdin, KH Jäderlund, AK Lappalainen, K Hahn, P Wohlsein, W Baumgärtner, D Henke, A Oevermann, J Kere, H Lohi, T Leeb. A Missense Change in the ATG4D Gene Links Aberrant Autophagy to a Neurodegenerative Vacuolar Storage Disease. PLOS Genet. 2015. DOI: 10.1371/journal.pgen.1005169.

Biomedicum  Kesäkuussa 2008Lagottojen pentuiän epilepsian geenitestin tulosLagottojen pentuiän epilepsiaan on löydetty äskettäin geenivirhe uudesta vielä julkaisemattomasta epilepsiageenistä. Epilepsia periytyy peittyvästi eli koirat voivat saada kolmea eri terveysstatusta geenivirheen suhteen:
NORMAALI = ei geenivirhettä
KANTAJA = heterotsygootti geenivirheen suhteen (toisessa kromosomissa geenivirhe)
SAIRAS = homotsygootti geenivirheen suhteen (molemmissa kromosomeissa geenivirhe)Epilepsiakoiria syntyy pentueeseen, jos molemmat vanhemmat ovat kantajia tai sairaita. Jos vanhemmat ovat geenivirheen kantajia, keskimäärin neljäsosa pennuista sairastuu, puolet pennuista kantaa tautigeeniä ja neljäsosalla ei ole geenivirhettä lainkaan.

Lagotoissa esiintyy myös aikuisiän epilepsiaa, jonka geenejä ei vielä tunneta. Jos aikuinen koirasi tärisee, otathan yhteyttä tutkimusryhmään. Lisänäytteillä voidaan yrittää tunnistaa geeni myös tähän epilepsiaan.

Jalostusohje

Jalostukseen voi käyttää kaikkia koiria kun harkitsee partnerin oikein. Vaihtoehtoja ovat seuraavat:
terve/terve
terve/kantaja - keskimäärin puolet kantajia ja puolet normaaleja geenivirheen suhteen.
terve/sairas - tästä yhdistelmästä kaikki ovat kantajia.

Yhteystiedot tutkimusryhmään: eija.seppälä at helsinki.fi, minna.s.virta at helsinki.fi tai ranja.eklund at helsinki.fi (poista välilyönnit ja laita oikea kissanhäntä)

Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimusryhmä

26.2.2016

Linkki Ell: Tarja Pääkkösen väitöskirjan julkaisuun.

KOIRILTA ON LÖYDETTY ENSIMMÄISTÄ KERTAA PENTUIÄN ITSESTÄÄN RAJOITTUVA EPILEPSIA    

Epilepsia on yksi yleisimmistä kroonisista neurologisista sairauksista sekä koirilla että ihmisillä. Lisäksi nuorten yksilöiden epäkypsien aivojen tiedetään olevan kypsiä aivoja alttiimpia kohtauksille. Ihmislääketieteessä tunnetaan useita itsestään rajoittuvia lapsuusiän epilepsioita, mutta koirilla ei ole aiemmin raportoitu vastaavia epilepsiaoireyhtymiä. ELL Tarja Pääkkönen (os. Jokinen) kuvaa väitöskirjatyössään ensimmäistä kertaa itsestään rajoittuvan pentuiän epilepsian Lagotto Romagnolo –rotuisilla koirilla. Lisäksi Pääkkönen tutkii epilepsian pitkäaikaisvaikutuksia koirilla, joilla on ollut nuoruusiän itsestään rajoittuva epilepsia (BFJE). 
Koiratutkimuksista apua myös ihmisten epilepsiatutkimuksiin?

Koirapopulaatioiden suhteellinen sisäsiittoisuus helpottaa geenitutkimusta. Yksittäisten koirarotujen tilannetta voidaan verrata suomalaiseen tautiperintöön. Siihen kuuluvat sairaudet ovat asutushistoriamme takia yleisempiä Suomessa kuin muualla maailmassa ja ne ovat yksittäisten geenivirheiden aiheuttamia sairauksia. Näin ollen koiratutkimukset voivat toimia luonnollisena mallina myös ihmisten geneettisille eli perinnöllisille epilepsioille. 

Tyypilliset oireet pentuiän itsestään rajoittuvassa epilepsiassa Lagotto Romagnolo –rotuisilla koirilla

Pääkkösen tutkimuksessa ilmeni, että sairaiden koirien kohtaukset alkavat keskimäärin 6 viikon iässä ja loppuvat itsestään yleensä 4 kuukauden ikään mennessä. Kohtaukset ovat useimmiten paikallisalkuisia ja niille tyypillistä on tärinä sekä jäykkyys. Kohtausten välillä useimmat sairaat koirat ovat normaaleja, mutta koirilla, joilla kohtaukset ovat vakavampia, havaitaan neurologisia oireita, kuten koordinaation puutetta kävelyssä, myös kohtausten välillä. Nämä neurologiset puutokset häviävät itsestään kohtausten loppuessa. Useimmilla sairailla koirilla todetaan epänormaalia aktiivisuutta aivosähkökäyrässä kohtausten välillä. Perinteisillä kuvantamismenetelmillä, kuten magneettikuvauksella, ei havaita muutoksia aivoissa pentuiän itsestään rajoittuvassa epilepsiassa. 

Isotooppikuvantamista voidaan hyödyntää koirien epilepsiatutkimuksessa

Pääkkönen tutkii väitöstyössään isotooppikuvantamisen (PET) käyttöä koirien epilepsian tutkimuksessa käyttämällä merkkiaineena radioaktiivisesti merkittyä glukoosia (FDG). Pääkkönen havaitsi sairailla koirilla FDG-PET tutkimuksen avulla alentuneen aineenvaihdunnan alueita, jotka vastaavat hyvin paikallisia aivosähkökäyrälöydöksiä. Tämä tukee käsitystä, että epänormaalin aineenvaihdunnan alueet edustavat epilepsiakeskusta.*

Pentuiän itsestään rajoittuvan epilepsian periytymismalli ja geenivirhe sairauden taustalla

Pääkkönen toteaa Lagottojen pentuiän itsestään rajoittuvan epilepsian periytyvän autosomaalisesti peittyvästi. Väitöskirjatutkimus paljastaa sairauden taustalla olevan geenivirheen LGI2 –proteiinia koodaavassa geenissä. Tutkimus osoittaa LGI2 -proteiinin toimivan hermosolujen välisissä liitoskohdissa, synapseissa, LGI1 –proteiinin tavoin. LGI2 –proteiini on aktiivinen epäkypsissä aivoissa kun taas LGI1 toimii kypsissä aivoissa vuorovaikutuksessa hermosolujen solukalvoproteiinien ADAM22 ja ADAM23 kanssa. Tämä LGI2 ja LGi1 -proteiinien välillä tapahtuva aktiivisuuden siirtyminen iän myötä tarjoaa selitysmallin kohtausten häviämiselle itsestään. Geenilöydös voi antaa lisätietoa myös ihmisten epilepsioiden tutkimukseen.

Käytösmuutoksia tavataan myös koirilla
Ihmislääketieteessä on tutkittu paljon epilepsian liitännäisongelmia, kuten käytösmuutoksia. Eläinlääketieteessä epilepsiaan mahdollisesti liittyviä liitännäissairauksia on tutkittu vasta vähän. Kohtausten suhteen ennuste on hyvä ja niiden esiintyminen myöhemmin aikuisiällä on harvinaista tutkituilla koirilla, joilla on ollut BFJE. Myös elinajan odote vastaa terveitä rotusisaria. Siitä huolimatta Pääkkösen tutkimus paljastaa käytösmuutoksia koirilla, joilla on ollut pentuiän itsestään rajoittuva epilepsia. Havaitut käytösmuutokset vastaavat ihmisen ADHD-oireyhtymää. Pääkkösen tutkimus vahvistaa käsitystä epilepsian ja liitännäissairauksien yhteisestä taustatekijästä ja siitä, etteivät käytösmuutokset ole riippuvaisia kohtauksiin liittyvistä tekijöistä, kuten kohtausten vakavuudesta ja niiden esiintymistiheydestä.
ELL Tarja Pääkkönen väittelee 4.3.2016 kello 12 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta:
"Benign Familial Juvenile Epilepsy in Lagotto Romagnolo Dogs".
Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Yliopiston päärakennus, Auditorium XIV, Fabianinkatu 33.
Vastaväittäjänä on Professor, PhD Holger Volk, Royal Veterinary College, ja kustoksena on professori Outi Vapaavuori.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis.
Väitöskirjan elektroninen versio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1907-0