 Turkin hoito Lagoton turkki on helppohoitoinen. Sitä ei saa kammata. Kun pitää turkin noin 4-5 cm pituisena, ei takkuja muodostu kovin helposti. Jos takkuja tulee, ne voi karstata tai kammata auki tai leikata kokonaan pois, esim. korvien taakse tulevat pienet paakut. Turkin voi leikata tavallisilla terävillä saksilla noin kerran kuukaudessa latvat poistaen. Se leikataan koiran ääriviivoja seuraten muualta paitsi päästä. Kuonon ja pään karvat jätetään hiukan pitemmiksi. Häntä leikataan porkkanan malliseksi, eli tyvestä paksummaksi päähän ohenevaksi. Hännänpäässä kasvava tupsu leikataan pois. Korvalehden ulkopuolelle kasvavat karvat leikataan pois korvan muotoisesti. Tarkasta korvat joka viikko ja nyppäise pois korvakäytäviin kasvavat karvat. Tarvittaessa korvapesuun sopii mm. apteekista saatava Epi-otic. Pesun jälkeen älä käytä pumpulipuikkoa, mutta kuivaa korvat pumpulilla. Kuonon ympärillä olevat karvat saa kammata viikottain, koska ne eivät kiharru samalla tavoin kuin rungossa oleva karva. Näin niistä saadaan pois samalla niihin mahdollisesti tarttunut lika. Silmien edestä saa leikata karvat lyhyiksi siten, että silmät näkyvät. Tassujen ympäriltä karvat leikataan lyhyiksi. Myös tassujen pohjissa kasvavat karvat kannattaa leikata pois koska ne ajan mittaan alkavat muodostaa anturoiden väliin paakkuja joissa voi sisällä olla muun muassa hiekkaa tai pieni kivi. Tällöin ne tulehtuvat helposti. Muutaman kerran vuodessa riippuen karvan laadusta kannattaa lagotto karstata perusteellisesti, jolloin ylimääräinen pohjavilla irtoaa. Turkin aukaisun jälkeen koira on aina pestävä tai kasteltava perusteellisesti. Lagoton karva hylkii likaa, joten sitä ei tarvitse pestä kuin muutaman kerran vuodessa. Pesuun sopivat koirien shampoot. Turkin voi huuhdella koirille tarkoitetulla hoitoaineella. Pesun jälkeen turkista puristellaan liika vesi pyyheliinaan ja turkin annetaan kuivua itsekseen. Turkki ei kiharru oikein, jos se föönataan ja siihen tulee helpommin takkuja. KUVIA PÄÄN LEIKKAUKSESTA Vapaa suomennos: Punatassun Giuditta Farnie suomalainen lagotto Varmasti sen nimi on hieman outo ollakseen lagotto, mutta loppujen lopuksi Giuditta tulee kaukaa Suomesta selittää sen omistaja Monica Benelli, kennel Del Granaio dei Malatestan omistaja. Giuditta on lähtöisin Kennel Punatassusta Riitta Heiriseltä joka on tehnyt yhteistyötä noin 10 vuotta Italialaisten kasvattajien kanssa ja Giuditta on Italialaisten vanhempien tytär. Olimme yhteydessä erääseen rakkaaseen ystävään, lagotto kasvattajaan, saadaksemme pennun ja hän arveli, että Giuditta joka saapui Suomesta muutama viikko sitten olisi oikea pentu meille. Onko totta, että Giuditan ansioluettelo on hyvin kattava? Onko hän voittaja joka muistetaan todella mielihyvällä? Kyllä, Giuditta on todellakin San Marinon Junior valio, Etelä Italian Junior valio, Euroopan Juniorvoittaja, Kansallinen Juniorvoittaja, Maailman Juniorvoittaja, Puolan Juniorvoittaja, Italian muotovalio (vain 19 kk:n vanhana), Euroopan voittaja -07 Zagrebissa, Luxemburgin valio 2008, Montenegron valio -08, San Marinon valio -08 (vahvistuksessa), ja Kansainvälinen muotovalio (vahvistuksessa). Kaikki koiramme on valmistanut ja esittänyt Fransesco Fasanelli ja alusta alkaen meillä on ollut ensiluokkainen motiivi työskentelyyn. Hän on tullut välttämättömäksi,Tänään hän ei ole enää vain handlerimme, vaan myös ystävä jonka kanssa jaamme tärkeät asiat. Paras ja jännittävin voittomme oli vähän aikaa sitten Luxemburgin kansainvälisessä näyttelyssä: Giuditta oli RYP1, sijoittuen siten kymmenen parhaan joukkoon 5.550 koirasta. Lagotto on perinteisesti tryffelikoira. Onko Giuditta taitava myös työskentelemään? Niin kuin kaikki koiramme, myös Giuditta työskentelee ja rakastaa mennä etsimään tryffeleitä. Hän etsii erittäin eloisasti, kuitenkin noudattaen aina johtajan käskyjä ja on halukas löytämiseen. Mitkä ovat sen vahvuudet? Varmasti voisi sanoa rodun tyypillisen luonteen, jonka sitä paitsi ovat kaikki tuomarit todenneet. Giuditta on aina iloinen, leikkisä, erittäin älykäs, ei koskaan arka, sen häntä on aina liikkeessä! Luonteen lisäksi sillä on mitä parhain rakenne, ketterä ja eleganssi liike, mutta ennen kaikkea hänen sisunsa ja halunsa erottua kehässä on se mitkä tekevät siitä meidän suuren Giudin. Mitä tuomarit hänessä näkevät. Eräs tärkeä tuomari Giovanni Morsiani, Lagottoklubin puheenjohtaja ja rodun spesialisti on arvioinut Giuditan juuri ja juuri 18 kk:n vanhana. Oikea koko, feminiininen hyvin harmooninen. Pää/runko/raajat oikeanlaiset. Erinomainen väritys. Hyvä kallo-osa, oikea saksipurenta, kirsussa hyvä pigmentti, hyvän muotoiset silmät ja tyypillinen ilme. Kaula tulee hyvin esille. Erinomaiset säkä, ylälinja ja selkä. Hyvät kulmaukset takana ja edessä, Erittäin hyvät jalat. Liikkuu erittäin hyvin erinomaisin takapotkuin. Oikean tyyppinen jolla loistava tulevaisuus.  Lagotto romagnolo ja pälvikaljuus. Julkaistu SuKoKa-lehdessä sekä Lagotto-lehdessä vuonna 2011.
Teksti: Riitta Häyrynen Lagotoilla on vuosien mittaan tavattu jonkin verran ns. pälvikaljuutta, jonka yhteydessä kaikki karva on lähtenyt osasta runkoa tai kyljissä karva on kasvanut erittäin heikosti. Seuraava artikkeli ei pyri olemaan lääketieteellisesti ”oikeassa”, vaan ainoastaan kuvaamaan muutaman omakohtaisen kokemuksen asiasta. Lagottojen perinnöllinen ongelmako? Tuntemiani, pälvikaljuudesta kärsiviä lagottoja on tutkittu eläinlääkärissä moneen otteeseen. Niillä on epäilty mm. kilpirauhasten vajaatoimintaa ja SA:ta (Sebaceous adentis joka on koirien perinnöllinen autoimmuuni-ihosairaus. Sitä esiintyy monilla koiraroduilla. SA aiheuttaa talirauhasten tulehtumisen, mistä seuraa rauhasten surkastuminen ja karvanystyn kuoleminen. SA aiheuttaa karvanlähtöä, ihon paksuuntumista, jatkuvia ihotulehduksia ja suomumaista hilseilyä). Näiltä koirilta on otettu suuria määrä erilaisia näytteitä ja osa on myös saanut diagnoosin, joka on varmistanut epäilyt. Osalle ei kuitenkaan ole osattua diagnoosia antaa ja karvan lähdön taustalla on epäilty olevan hormonaalisia syitä. Jo 2000-luvun alussa tämä rodulla esiintyvä pälvikaljuus otettiin puheeksi seminaarissa, johon osallistuin Italiassa, lagotto romagnolon kotimaassa. Myös siellä uskottiin sen hormonaaliseen taustaan. Taipumus sairastumiseen näyttäisi olevan perinnöllinen, sillä osa pälvikaljuudesta kärsivien koirien jälkeläisistä kehittää jossain vaiheessa samat oireet. Suomessakin monta tapausta Ensimmäiset näkemäni lagotot, joissa nyt puheena olevaa pälvikaljuutta Suomessa tavattiin, ovat Aamuruskon Aurora, Punatassun Brunette ja Punatassun Gianna Nannini. Sukutauluja verrattaessa kaikkien näiden koirien lähisuvusta nousee esiin yksi yhteinen uros, Zartuber, jota voisi siten ehkä epäillä yhdeksi oireen periyttäjäksi, sillä näillä koirilla on eri emät. Toki kantajia on varmasti enemmän, sillä myöhemmin vastaani on tullut myös muita samalla tavoin oireilevia lagottoja, jotka eivät tiettävästi ole Zartuberille sukua. Otos on kaikkiaan pieni ja epätieteellinen, mutta mielestäni aihe on mielenkiintoinen. Voisiko ruokinta auttaa? Keskustellessani kerran asiasta Royal Caninin Minnie Vane-Tempestin kanssa, hän ehdotti, että turkkiongelmaisille koirille kannattaisi kokeilla Royal Canin Poodle -kuivamuonaa, joka on kehitetty nimenomaan koirille, joilla turkki kasvaa koko ajan. Tämä ruoka ei ole erityisesti tarkoitettu ihosairauksien hoitoon, mutta sen koostumuksessa on yleisesti huomioitu ihon ja turkin hyvinvoinnin tukeminen sekä ihovaivojen ennaltaehkäisy. Tiedustellessani asiasta tarkemmin, Royal Caninin Henna Söderholm kertoi Poodle-muonasta seuraavasti: ”Poodle -ruokamme valkuaisainepitoisuus on korkea, jotta se tarjoaisi riittävästi rakennusainetta ihon uusiutumiseen ja karvan kasvuun. Erityisesti metioniini- ja kystiini -aminohappojen pitoisuudet ovat korkeammat kuin perus- ja ylläpitoruoissamme. Kyseiset, rikkipitoiset aminohapot ovat tärkeitä karvan keratiinin muodostumiselle. Lisäksi Poodle -ruoassa on runsaasti omega-rasvahappoja, jotka edesauttavat ihon kosteustasapainon säilymistä ja lisäävät ihon uusiutumiskykyä. Myös A-, E- ja kaikkien B-ryhmän vitamiinien määrät ovat tuotteessa korkeat. Kivennäisten osalta ruuassa on karvapeitteelle tärkeän sinkin pitoisuutta korotettu. Kaikkiaan Poodle -ruoassa on siis pyritty huomioimaan mahdollisimman laajalti ihon kuntoon vaikuttavien ravintoaineiden riittävät määrät. ” Turkki talveksi, ei voi olla totta! Uskalsin suositella Poodle-ruoan kokeilemista kymmenelle pälvikaljusta kärsivän lagoton omistajalle. Kaikilla näillä koirilla ruoan vaihtaminen näyttää vaikuttaneen suotuisasti ja karva on alkanut vähitellen kasvaa takaisin. Auroraborealiksella, joka oli kalju selästä nelisen vuotta, kesti kolmisen kuukautta ennen kuin karvat lähtivät kasvamaan, mutta nyt sillä on jo turkki. Il Granaio dei Malatesta Achille, joka sen sijaan ehti olla läikikäs vain muutaman kuukauden, sai turkkinsa takaisin jo kuukauden Poodle-ruokinnan jälkeen. Kaksi lagotoista vaihtoi ruoan takaisin entiseen, jolloin karva alkoi irrota samoista kohdista kuin ennenkin. Myös Aamuruskon Auroran karva on tällä hetkellä hienossa kunnossa. Tämä koira onkin yksi eniten kaljuuden vuoksi tutkituista lagotoista. Sille on aikaisemmin tuloksetta kokeiltu kaikkea mahdollista ruokaa sekä erilaisia hiven- ja vitamiinilisiä. Se ehti olla ilman turkkia viitisen vuotta ja omistajat olivat jo aivan varmoja, että eivät enää lagottoaan turkissa näe. Olen Marjaana Mäkelä ja työskentelen koiraterapeuttina Uudenmaan alueella. Pidän vastaanottoa ja erilaisia koirakursseja Espoossa ja Nummelassa. Koiraterapeuttina olen työskennellyt vuodesta 2000. Vuosittain vastaanotoillani käy kuutisenkymmentä (joka vuosi enemmän) koiraa ongelmien takia ja kursseilla satoja erirotuisia ja –ikäisiä koiria.
Ensimmäinen vastaanotolleni tullut lagotto oli arka, seuraava omistajaa lähes terrorisoiva pomottaja. Tämä pomottajakoira ei antanut omistajalleen hetkeäkään rauhaa ja lenkillä se roikkui milloin omistajan käsissä, milloin vaatteissa. Sitten alkoi tulla muitakin, kaikki joko arkoja tai liian riehakkaita. Rehellisesti sanottuna mieleeni hiipi ajatus: mikä saa ihmiset ottamaan lagoton? Yksi syy on varmaankin se, että moni asiakkaistani oli kuvitellut ottavansa oppivaisen ja ihmisiin kiintyvän koiran. Toinen saattaa olla ulkonäkö, lagottohan on hauskan ja erilaisen näköinen. Olen sellaistakin kuullut, että lagotot allergisoivat vähiten. Oppivainen? Miksi sitten ongelmia? No siksi, että lagotto tosiaankin on oppivainen, mutta monelle liiankin fiksu. Lagotto oppii siis hyvin nopeasti, mistä narusta pitää vetää, että saa tietyn reaktion aikaiseksi. Tarkoittaa sitä, että ne oppivat erittäin helposti ei-toivottuja käyttäytymismalleja. Lagoton aivokapasiteetti riittää paljoon, ja aivojumppaa pitäisi olla pennusta lähtien, jotta ongelmilta vältyttäisiin. Jos lagotolle jää liian paljon käyttämätöntä kapasiteettia, keksii se sille jotain käyttöä, ja siitä ne ongelmat sitten alkavatkin…. Kun omistaja yrittää ojentaa huonosti käyttäytyvää pentuaan, itsetietoinen ja omasta kehonreviiristään tarkka lagotto saa lisää vettä myllyynsä. Omistajan taltutteluyritykset koira tulkitsee haastamiseksi ja yrittää entistä innokkaammin päästä omaan tavoitteeseensa. Pentukurssilleni tuli taannoin lagotonpentu, joka pikkuhiljaa oli alkanut käyttää hampaitaan omistajiin enemmän kuin ruoan tai luiden pureskeluun. Tämän koiran kanssa työskennellessäni huomasin, että se oppi asioita niin nopeaan tahtiin, etten meinannut perässä pysyä. Jos se sai itse käyttää päätään, hoksasi se heti, mitä pitää tehdä. Jos taas piti odottaa, tylsistyi se helposti ja alkoi mm. haukkua. Tämän pennun myötä aloin muuttaa alkuperäistä, hieman negatiivistakin, suhtautumistani lagottoihin. Pidättyväisemmät ja arat lagotot ovat vaikeampia tapauksia kuin liian riehakkaat. Epävarmuus tietyissä tilanteissa johtunee osittain lagottojen rotuominaisuuksista, mutta suuri osa johtuu siitä, että omistajat eivät ole alusta pitäen osanneet olla tarpeeksi tarkkana pennun kanssa siinä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Lagotot näyttävät herkästi käyttävän hampaitaan ihmisten pureksimiseen, jos asiaan ei puututa jo heti pentuvaiheessa. Myös koiran nostaminen ja muu pitäminen on joskus lagotoille vastenmielistä. Yksi ongelma on se, että tietyissä, vaikeissa tilanteissa, omistaja ei käyttäydy johdonmukaisesti ja koiran mielestä johtajan tavoin. Koiramaailmassa johtajatyyppiä on sellainen yksilö, joka ei vähästä hätkähdä eli suhtautuu asioihin rauhallisesti ja eleettömästi. Tällaista johtajatyyppiä sen alapuolella olevat yksilöt mielistelevät. Ihmis-koiralaumassa asetelma on usein toisinpäin ja se aiheuttaa koirille päänvaivaa. Esimerkiksi lagoton protestoidessa raivokkaasti kynsienleikkuuta ja muita hoitotoimenpiteitä, lisää sekaannusta aiheuttaa se, että omistajakin hermostuu. Miksi ? Koska omistaja käyttäytyy tällöin päinvastoin kuin johtajatyyppi. Jos tilanne on mennyt niin pahaksi, että on vaarana, että koira puree, täytyy aloittaa alusta ja edetä pienin askelin. Positiivinen vahvistaminen on paras konsti, hermostuminen ja koiran rankaiseminen vain pahentavat asiaa. Kostoa koira ei ymmärrä. Lagotto ei välttämättä sovi jokaiselle ihmiselle niin kuin ei moni muukaan koirarotu, mutta jos haluaa harrastaa ja touhuta koiransa kanssa ja on valmis heti alusta satsaamaan koulutukseen, lagotto on ihan hauska vaihtoehto. Pitää vaan miettiä, kumpi on fiksumpi, koira vai omistaja. Lagotonpennun kanssa ensimmäisestä päivästä lähtien muista: selvitä tarkkaan, mitä saa, ja mitä ei saa tehdä puutu hampaiden käyttöön heti opeta trimmaus ja muut hoitotoimenpiteet heti: aluksi totuttamalla pentu siihen, että sitä kosketaan joka paikkaan ja että se on kivaa palkkana kannattaa käyttää makupaloja = tehdä kaikesta kivaa koiralle sosiaalista = vie pentua muuallekin kuin omalle pihalle osallistu koirakurssille opeta koirasi rentoutumaan ja sietämään tylsyyttä jätä huomioimatta kaikki, mitä et halua koirasi tekevän ja palkitse kaikesta, jota haluat koirasi tekevän: leikit pennun kanssa ja se puree käsiäsi à lopeta leikki à pentu lopettaa puremisen à palkkaa makupalalla tai jatka leikkiä Mukavia hetkiä karvanaamojen kanssa toivottaa koiraterapeutti Marjaana Mäkelä, www.koirakurssit.com |
