Lagotto romagnolo ja pälvikaljuus

Lagotto romagnolo ja pälvikaljuus. Julkaistu SuKoKa-lehdessä sekä Lagotto-lehdessä vuonna 2011.

Teksti: Riitta Häyrynen


Lagotoilla on vuosien mittaan tavattu jonkin verran ns. pälvikaljuutta, jonka yhteydessä kaikki karva on lähtenyt osasta runkoa tai kyljissä karva on kasvanut erittäin heikosti. Seuraava artikkeli ei pyri olemaan lääketieteellisesti ”oikeassa”, vaan ainoastaan kuvaamaan muutaman omakohtaisen kokemuksen asiasta.

Lagottojen perinnöllinen ongelmako?

Tuntemiani, pälvikaljuudesta kärsiviä lagottoja on tutkittu eläinlääkärissä moneen otteeseen. Niillä on epäilty mm. kilpirauhasten vajaatoimintaa ja SA:ta (Sebaceous adentis joka  on koirien perinnöllinen autoimmuuni-ihosairaus. Sitä esiintyy monilla koiraroduilla. SA aiheuttaa talirauhasten tulehtumisen, mistä seuraa rauhasten surkastuminen ja karvanystyn kuoleminen. SA aiheuttaa karvanlähtöä, ihon paksuuntumista, jatkuvia ihotulehduksia ja suomumaista hilseilyä).
Näiltä koirilta on otettu suuria määrä erilaisia näytteitä ja osa on myös saanut diagnoosin, joka on varmistanut epäilyt. Osalle ei kuitenkaan ole osattua diagnoosia antaa ja karvan lähdön taustalla on epäilty olevan hormonaalisia syitä. Jo 2000-luvun alussa tämä rodulla esiintyvä pälvikaljuus otettiin puheeksi seminaarissa, johon osallistuin Italiassa, lagotto romagnolon kotimaassa. Myös siellä uskottiin sen hormonaaliseen taustaan. Taipumus sairastumiseen näyttäisi olevan perinnöllinen, sillä osa pälvikaljuudesta kärsivien koirien jälkeläisistä kehittää jossain vaiheessa samat oireet.

Suomessakin monta tapausta

Ensimmäiset näkemäni lagotot, joissa nyt puheena olevaa pälvikaljuutta Suomessa tavattiin, ovat Aamuruskon Aurora, Punatassun Brunette ja Punatassun Gianna Nannini. Sukutauluja verrattaessa kaikkien näiden koirien lähisuvusta nousee esiin yksi yhteinen uros, Zartuber, jota voisi siten ehkä epäillä yhdeksi oireen periyttäjäksi, sillä näillä koirilla on eri emät. Toki kantajia on varmasti enemmän, sillä myöhemmin vastaani on tullut myös muita samalla tavoin oireilevia lagottoja, jotka eivät tiettävästi ole Zartuberille sukua. Otos on kaikkiaan pieni ja epätieteellinen, mutta mielestäni aihe on mielenkiintoinen.

Voisiko ruokinta auttaa?

Keskustellessani kerran asiasta Royal Caninin Minnie Vane-Tempestin kanssa, hän ehdotti, että turkkiongelmaisille koirille kannattaisi kokeilla Royal Canin Poodle -kuivamuonaa, joka on kehitetty nimenomaan koirille, joilla turkki kasvaa koko ajan. Tämä ruoka ei ole erityisesti tarkoitettu ihosairauksien hoitoon, mutta sen koostumuksessa on yleisesti huomioitu ihon ja turkin hyvinvoinnin tukeminen sekä ihovaivojen ennaltaehkäisy. Tiedustellessani asiasta tarkemmin, Royal Caninin Henna Söderholm kertoi Poodle-muonasta seuraavasti:

”Poodle -ruokamme valkuaisainepitoisuus on korkea, jotta se tarjoaisi riittävästi rakennusainetta ihon uusiutumiseen ja karvan kasvuun. Erityisesti metioniini- ja kystiini -aminohappojen pitoisuudet ovat korkeammat kuin perus- ja ylläpitoruoissamme. Kyseiset, rikkipitoiset aminohapot ovat tärkeitä karvan keratiinin muodostumiselle. Lisäksi Poodle -ruoassa on runsaasti omega-rasvahappoja, jotka edesauttavat ihon kosteustasapainon säilymistä ja lisäävät ihon uusiutumiskykyä. Myös A-, E- ja kaikkien B-ryhmän vitamiinien määrät ovat tuotteessa korkeat. Kivennäisten osalta ruuassa on karvapeitteelle tärkeän sinkin pitoisuutta korotettu.  Kaikkiaan Poodle -ruoassa on siis pyritty huomioimaan mahdollisimman laajalti ihon kuntoon vaikuttavien ravintoaineiden riittävät määrät. ”

Turkki talveksi, ei voi olla totta!

Uskalsin suositella Poodle-ruoan kokeilemista kymmenelle pälvikaljusta kärsivän lagoton omistajalle. Kaikilla näillä koirilla ruoan vaihtaminen näyttää vaikuttaneen suotuisasti ja karva on alkanut vähitellen kasvaa takaisin.

Auroraborealiksella, joka oli kalju selästä nelisen vuotta, kesti kolmisen kuukautta ennen kuin karvat lähtivät kasvamaan, mutta nyt sillä on jo turkki.  Il Granaio dei Malatesta Achille, joka sen sijaan ehti olla läikikäs vain muutaman kuukauden, sai turkkinsa takaisin jo kuukauden Poodle-ruokinnan jälkeen.  Kaksi lagotoista vaihtoi ruoan takaisin entiseen, jolloin karva alkoi irrota samoista kohdista kuin ennenkin.

Myös Aamuruskon Auroran karva on tällä hetkellä hienossa kunnossa. Tämä koira onkin yksi eniten kaljuuden vuoksi tutkituista lagotoista. Sille on aikaisemmin tuloksetta kokeiltu kaikkea mahdollista ruokaa sekä erilaisia hiven- ja vitamiinilisiä. Se ehti olla ilman turkkia viitisen vuotta ja omistajat olivat jo aivan varmoja, että eivät enää lagottoaan turkissa näe.